Iäkkäät kokevat seksuaalista pahoinpitelyä useammin kuin muunlaista fyysistä pahoinpitelyä. Syyllisinä ovat tyypillisesti uhrin lähipiiri ja sukulaiset, mutta joskus myös hoitohenkilökunta. Häpeän vuoksi kaikki tapaukset eivät koskaan tule päivänvaloon.
Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) asiakirja on karua luettavaa. Paperilla on päätös, jonka seurauksena yhdeltä kotihoidossa työskennelleeltä lähihoitajalta on viety lupa käyttää ammattinimikettään.
2018 toukokuussa tehty päätös on lopputulos vuosien mittaiselle tapahtumaketjulle, jonka aikana Helsingin kaupungilla työskennelleen mieshoitajan epäillään syyllistyneen lukuisiin seksuaalisiin epäasianmukaisuuksiin.
Lähihoitaja sai lopulta tuomion vain yhdestä rikoksesta. Osa kaltoinkohtelusta kertoneista muutti myöhemmin tarinaansa. Kaksi hoitajan asiakasta puolestaan ehti menehtyä ennen kuin poliisi pääsi puhuttamaan heitä.
MOT:n hankkima päätösasiakirja on kauttaaltaan anonymisoitu. Näin ollen osa tarinasta jää pimentoon.
Hämärään jää myös se, kuinka paljon vanhusten seksuaalista kaltoinkohtelua Suomessa tapahtuu. Useiden asiantuntijoiden mukaan sitä esiintyy joka tapauksessa enemmän kuin yleensä luullaan.
Tämän jutun tarkoituksena on kertoa se, mitä ilmiöstä tällä hetkellä tiedetään.
Mieshoitajasta useita valituksia muutaman vuoden aikana
Valviran asiakirjan mukaan lähihoitajan käytös herätti työnantajan epäilykset jo vuosien 2014 ja 2015 välisenä aikana.
Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimen Valviralle antaman selvityksen mukaan työnantaja keskusteli hoitajan kanssa muun muassa epäasiallisesta kielenkäytöstä asiakkaita ja hänen työtovereitaan kohtaan.
Tämä johti myöhemmin siihen, että hoitajan senhetkistä työsuhdetta ei jatkettu. Mies kuitenkin jatkoi myöhemmin työskentelyä Helsingin kaupungilla ilmeisesti toisessa yksikössä.
Hoitajan seksuaalissävytteinen asiaton toiminta alkoi paljastua vuonna 2016.
Samana vuonna Helsingin kotihoidon asiakas kertoi kaupungin järjestämässä kuulemistilaisuudessa, että hoitaja oli kosketellut hänen rintojaan.
Mieshoitajan mukaan hän oli tarkistanut asiakkaan rinnanaluset rutiininomaisesti hautumien varalta. Asiakkaalla ei kuitenkaan ollut ongelmia ihonsa kanssa, eikä hänen hoitosuunnitelmassaan ollut mainintaa rinnanalusten tarkistamisesta.
Kuulemistilaisuudessa keskusteltiin myös kahden muun asiakkaan antamasta palautteesta. Valviran päätösasiakirjasta ei selviä, mikä näiden palautteiden sisältö oli. Lopputulos kuitenkin oli, että lähihoitaja ei enää osallistuisi kolmen asiakkaan hoitoon. Hänen toimintansa laitettiin myös jatkoseurantaan.
Myöhemmin samana vuonna kaupunki järjesti toisen kuulemistilaisuuden hoitajan toiminnan vuoksi. Tilaisuudessa useampi asiakas kertoi jälleen hoitajan asiattomasta käytöksestä kotikäynneillä.
Kertojien mukaan lähihoitaja oli muun muassa suudellut erästä asiakasta useamman kerran. Yhden asiakkaan hoitaja oli pakottanut suihkuun ja pessyt ”ihan kaikkialta”, vaikka asiakas oli itse kykeneväinen huolehtimaan intiimihygieniastaan. Yhden asiakkaan hoitaja oli jättänyt istumaan märkänä pesutilaan.
Kuulemistilaisuudessa kaupunki päätti, että hoitajasta tehtäisiin rikosilmoitus.
Vanhukset kokevat useammin seksuaalista väkivaltaa kuin muuta väkivaltaa
Vanhusten kokeman seksuaalisen väkivallan määrää on vaikea selvittää, sillä suurin osa seksuaalirikoksista ei koskaan päädy viranomaisten tutkittavaksi.
Aiheesta on myös kovin vähän tutkittua tietoa. Otetaan kuitenkin tarkasteluun muutamia lukuja, jotka antavat suuntaa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) tutki yli 60-vuotiaiden naisten kaltoinkohtelua Suomessa vuonna 2011. Sama tutkimus toteutettiin myös neljässä muussa Euroopan maassa. Sen tulokset eivät mairittele. Suomi pärjäsi huonoiten mukana olleista maista.
Tutkimuksen mukaan iäkkäistä suomalaisnaisista joka 20:s, eli noin viisi prosenttia, kertoi joutuneensa seksuaalisen kaltoinkohtelun uhriksi.
Määrä on valtava.
Tulokset tarkoittavat käytännössä sitä, että iäkkäät suomalaisnaiset kertovat kokevansa enemmän seksuaalista väkivaltaa kuin muuta fyysistä väkivaltaa.
– Me ajattelemme, että fyysistä väkivaltaa olisi useammin, kun kyseessä ovat vanhat naiset. Se on juuri toisin päin, sanoo vanhempi suunnittelija Päivi Helakallio Suvanto ry:stä.
Suvanto ry:n tarkoitus on ehkäistä vanhusten kaltoinkohtelua ja tarjota apua sellaisen kohteeksi joutuneille. Helakallio on työuransa aikana avustanut useita seksuaalisesti pahoinpideltyjä vanhuksia.
Yksi tapaus on painunut mieleen erityisen häiritsevänä.
– Oma lapsi, tämmöinen narkomaani, on myynyt vanhaa äitiään, Helakallio huokaa.
Häpeä estää rikosilmoituksen tekemistä
Kun tarkastelu laajennetaan koskemaan seksuaalirikoksia ylipäänsä, tietoa on tarjolla enemmän.
Kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan arviolta noin 50 000 suomalaista joutuu vuosittain seksuaalisen väkivallan tai sen yrityksen kohteeksi. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2018 poliisin pöydälle päätyi kuitenkin vain vajaat 4 000 ilmoitusta seksuaalirikoksesta.
Asiantuntijat olettavat, että sama koskee vanhusten seksuaalista kaltoinkohtelua: vain pieni osa tulee poliisin tietoon.
– Tämä on erittäin vaiettu asia. Ylipäänsä vanhusten seksuaalisuus on jo kaikkinensa tabu, saati sitten hyväksikäyttö, sanoo Suvanto ry:n toiminnanjohtaja Satu Taiveaho.
Seksuaalirikosten uhrit kokevat nöyryytyksen niin vahvana, että se usein estää rikoksesta ilmoittamisen eteenpäin. Taiveaho on vakuuttunut siitä, että tunne on vielä vahvempi, jos uhri on ikäihminen.
Tapauksia, joissa vanhusta on pahoinpidelty seksuaalisesti, käsitellään säännöllisesti myös Rikosuhripäivystyksessä (RIKU).
Vuonna 2018 RIKUssa oli asiakkaana yhteensä 11 yli 64-vuotiasta epäillyn seksuaalirikoksen uhria. Pääosa tapauksista oli raiskauksia. Kaikki rikosten uhrit eivät kuitenkaan ota koskaan yhteyttä RIKUun, joten paljon jää pimentoon.
Naiset kokevat seksuaalista väkivaltaa miehiä useammin myös vanhemmissa ikäryhmissä.
Asiantuntijoiden mukaan vanhuksia seksuaalisesti kaltoinkohtelevat ihmiset tulevat useimmiten lähipiiristä. Tyypillisimmissä tapauksissa syyllinen on kumppani, lähisukulainen tai tuttava ja joissakin tapauksissa jopa oma lapsi.
Vanhukset tekevät seksuaalista väkivaltaa myös toisilleen esimerkiksi hoivakodeissa.
Joskus tekijänä on hoitohenkilökunnan jäsen.
Vanhuksen kotona tapauksille ei ole todistajia
Valviran käsittelyyn tulee vuosittain yhdestä kahteen tapausta, joissa lähi- tai sairaanhoitajan epäillään syyllistyneen seksuaaliseen kaltoinkohteluun työssään.
Ylijohtaja Markus Henriksson kertoo, että Valvira on viimeisen kymmenen vuoden aikana käsitellyt joitakin tapauksia, joissa ammattihenkilöt olivat tehneet ”erittäin pahoja rikoksia”.
– Eivät nämä onneksi yleisiä ole, mutta tällaistakin voi tapahtua. Siltä ei voi ummistaa silmiä, Henriksson sanoo.
Valvira tutki asiaa vuonna 2016. Se kysyi tuhansilta hoitohenkilökunnan jäseniltä, olivatko he joskus törmänneet vanhuksen seksuaaliseen kaltoinkohteluun.
Joka kymmenes vastaaja oli todistanut tilannetta, jossa vanhusta tavalla tai toisella häirittiin seksuaalisesti. 1,6% vastaajista oli havainnut suoranaista seksuaalista hyväksikäyttöä.
Seksuaalisen kaltoinkohtelun tapaukset menevät Valvirassa yleensä sen valvontalautakunnan käsittelyyn. Lautakunnassa päätetään, puuttuuko se hoitajan oikeuksiin harjoittaa ammattiaan tai käyttää ammattinimikettään.
Valvirasta ei osata kertoa tarkkaan, kuinka moni valvontalautakunnan päätös liittyy seksuaaliseen kaltoinkohteluun. Tilastoihin ei merkitä yksityiskohtaisesti, mistä syystä jokin päätös on syntynyt.
Ylijohtaja Henriksson myöntää puutteen.
– Meillä pitäisi olla parempi tiedontuottamiskyky. Yritämme kehittää sitä.
Muistihäiriöisen vanhuksen voi olla mahdoton kertoa kokemuksistaan luotettavasti eteenpäin. Vaikka vanhus pystyisikin kertomaan tapahtuneesta, kertomuksia ei aina oteta todesta.
Asiantuntijoiden mukaan olosuhteet seksuaaliselle kaltoinkohtelulle ovat otollisimmat kotihoidossa. Vanhusten kotona, suljettujen ovien takana, tapahtumille on harvoin todistajia.
Esimerkiksi muistihäiriöisen vanhuksen voi olla mahdoton kertoa kokemuksistaan luotettavasti eteenpäin. Vaikka vanhus pystyisikin kertomaan tapahtuneesta, kertomuksia ei aina oteta todesta.
Hoitajiin liittyviä seksuaalirikostapauksia pulpahtelee julkisuuteen aika ajoin. Yleensä näin tapahtuu, kun jossakin oikeusasteessa on annettu tällaiseen tapaukseen liittyvä tuomio.
Helsingin Sanomat kertoi helmikuussa tapauksesta, jossa palvelutalossa työskennellyt mieshoitaja oli pakottanut sänkypotilaana olleen Alzheimerin tautia sairastaneen vanhuksen seksuaaliseen tekoon.
Käräjäoikeuden asiakirjojen mukaan hoitaja oli laittanut nukkumassa olleen vanhuksen käden paljaalle sukupuolielimelleen. Hoitaja oli kysynyt, saisiko riisua vanhuksen. Hoitaja tuomittiin 60 päivän ehdolliseen vankeusrangaistukseen.
Iltalehti puolestaan uutisoi vuonna 2015 harvinaisen törkeästä tapauksesta, jossa hoitaja tuomittiin yhdeksän vuoden vankeuteen laitoksessa olleiden vanhusten raiskauksista.
Hoitaja oli raiskannut kaikkiaan 27 vanhusta. Miehen tuomio ei muuttunut hovioikeudessa.
Ulkomailla hoivakodeissa tapahtuvasta seksuaalisesta väkivallasta on kirjoittanut laajasti muun muassa CNN.
Seksuaalirikollisia voi päätyä vanhus- ja vammaistyöhön
Suomen laki ei velvoita vanhustenhuollon työnantajia tarkistamaan työntekijöidensä rikostaustoja. Tilanne on samanlainen myös esimerkiksi vammaisten kanssa työskentelevillä.
Sen sijaan lasten kanssa työskentelevien rikostausta tarkistetaan ennen palkkausta.
Asiantuntijat ihmettelevät tilannetta.
– Olen ehdottomasti sitä mieltä, että rikostausta pitäisi tarkistaa. Se voi antaa työnantajalle jonkinlaisia vihjeitä, vaikka ei se tietenkään kaikelta suojele, Päivi Helakallio sanoo.
RIKUn aluejohtajan Katariina Westmanin mukaan rikostaustan tarkastamisesta pitäisi tehdä rutiinitoimenpide.
– Rikostausta pitäisi tarkistaa kaikilta, jotka ovat jollain lailla tekemisissä muista riippuvaisten, haavoittuvien henkilöiden kanssa. Uhriksi joutuminen ei ole iästä kiinni.
Tällä hetkellä työnantajan tulisi varmistaa Valviran ylläpitämistä rekistereistä, että työnhakijan oikeus harjoittaa ammattiaan on kunnossa. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu. Verkkorekistereistä ei myöskään näe suoraan Valviran antamia huomautuksia, varoituksia tai työnhakijan rikoshistoriaa. Ne täytyisi selvittää puhelimitse.
Kun rikosrekisterin tarkastamisesta vanhustyötä tekeviltä kysyy Valviran ylijohtaja Markus Henrikssonilta, hän asettelee sanansa varovasti. Lopulta Henriksson sanoo, että asiaa sietäisi tutkia.
Kyseessä ei ole tuore asia. Vanhusten, vammaisten ja psyykkisesti sairaiden kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä tehtiin lakialoite jo vuonna 2007. Kymmenen vuotta myöhemmin kristillisdemokraatit esittivät kirjallisen kysymyksen rikosrekisteriotteen vaatimisesta vanhustyötä tekeviltä.
Lakia saadaan kuitenkin edelleen odottaa. Sekä sosiaali- ja terveysministeriöstä että työ- ja elinkeinoministeriöstä kerrotaan, että asiasta ei tällä hetkellä ole käynnissä valmistelua.
Rikostausta pitäisi tarkistaa kaikilta, jotka ovat jollain lailla tekemisissä muista riippuvaisten, haavoittuvien henkilöiden kanssa. Uhriksi joutuminen ei ole iästä kiinni.
90-vuotiaan ahdistelusta ehdollista ja lähihoitajan nimike pois
Helsingin kaupungilla työskennelleellä lähihoitajalla ei ollut rikosrekisteriä, kun hän ensimmäistä kertaa hakeutui työharjoitteluun vuonna 2014.
Hoitaja sai ensimmäisen tuomionsa vuoden 2017 lokakuussa. Helsingin käräjäoikeus antoi miehelle kuuden kuukauden ehdollisen tuomion pakottamisesta seksuaaliseen tekoon.
”(Tuomitun nimi) on käyttämällä hyväkseen (asianomistajan nimi) vanhuudenheikkoutta kaatanut (asianomistajan nimi) sängylle ja suudellut tätä väkisin suulle.”
Vuoden 2018 toukokuussa Valvira päätti omien selvitystensä jälkeen kieltää miestä käyttämästä lähihoitajan ammattinimikettä.
Aikataulu näyttää olevan prosessille tyypillinen. Ammattioikeuksien ja -nimikkeiden käytön rajoittamiseen liittyvät päätökset ovat viimeinen keino. Edes törkeä rikostuomio ei yksinään riitä, vaan Valvira tutkii terveydenhuollon ammattilaisten taustat myös itse. Siksi rajoittamispäätös voi tulla vuosien päästä asiattoman käytöksen alkamisesta.
Tapahtumat jättivät jälkensä uhriksi joutuneeseen yli 90-vuotiaaseen vanhukseen.
”Asianomistajan luottamus oli heikentynyt tämän tapahtuman vuoksi ylipäätään kotihoitoon nähden, hän oli pelännyt muun muassa uusia tilanteita.”
Toimittaja: Jaakko Mäntymaa, kuvitukset ja grafiikka: Camilla Arjasmaa, tuottaja: Marko Hietikko
