Hyppää pääsisältöön

Kalevala 2.0: räppiä, loitsuja ja viisaita näkijöitä – myös tänään!

Kalevala palaa! -podcastsarjan kuva, jossa uudenajan Lönnrot reppu selässä ja Aino menossa uimaan.
Kalevala palaa! -podcastsarjan kuva, jossa uudenajan Lönnrot reppu selässä ja Aino menossa uimaan. Kuva: Yle / Mira Gartz Kalevala,Kalevala palaa!

Mitä ovat kalevalaiset hahmot nykypäivänä? Millaisia tulkintoja tämän päivän tutkijat löytävät näille hahmoille? Jos Lönnrot uudisti suomen kieltä, niin kuka tekee sitä tänään? Ja mitä olivat ne jo kansalliseepoksen julkaisun aikaan ikiaikaisina pidetyt suomalaisten saunatavat, yrtit ja jäsenkorjaus? Tässä artikkelissa esittelemme podcast-sarjan, joka käsittelee Kalevalaa nykypäivässä.

Elias Lönnrot teki kymmenisen matkaa eri puolille Karjalaa 1820-40 -luvuilla ja keräsi runoja paikallisilta runolaulajilta. Hänen käsityksensä mukaan runot kertoivat myyttisiä tarinoita muinaisista suomalaisista ja kuvasivat kansamme historiaa, ja näistä hän kokosi Suomelle kansalliseepoksen - nousevan kansallisuusaatteen hengessä.

Kalevalan synty, kieli ja laulut - millainen perintö niistä meille jäi?

Kalevala oli Lönnrotille suuri kansallisideologinen tehtävä, jossa hänellä oli kaksi päätavoitetta: koota suomalaisten kansalliseepos ja uudistaa suomen kirjakieltä. Tähän hän uskoi pääsevänsä keräämällä eri puolilta Karjalaa myyttisiä runolauluja, joista sitten kokoaisi ja muokkaisi eepoksen.

Millaisista aineksista ja miten Lönnrot Kalevalan kokosi? Löytyikö suomalaisten eeppinen historia Karjalan laulumailta vai tarvittiinko sen kokoamiseen paljon Lönnrotin omaa luomistyötä? Rajantakaisessa Karjalassa on keskusteltu jopa siitä, että Kalevala ei olisikaan suomalainen. Mitä Kalevalan runot kertovat ja kenestä ne kertovat? Mikä Kalevalassa on suomalaista, mikä karjalaista ja mikä Lönnrotin omaa?

Tutkijat Heidi Haapoja-Mäkelä ja Eila Stepanova Helsingin yliopistosta valottavat Kalevalan syntyhistoriaa, Lönnrotin osuutta sen muokkaamisessa ja keskustelua sen omistajuudesta, sekä pohtivat Kalevalan merkitystä Suomelle - mutta myös Karjalalle - silloin ja nyt.

Kuuntele: Kalevala oli Lönnrotille suuri kansallinen projekti, mutta kenen runoja siinä lauletaan?

Keräämistään sadoista runoista ja tuhansista säkeistä Lönnrot loi Kalevalan. Karjalan kielet ja murteet poikkesivat sen hetkisestä suomen kirjakielestä, joka pohjautui länsimurteisiin, joten Lönnrot muokkasi myös runojen kieltä - joskus hieman omavaltaisestikin, etsien kompromisseja itäisten ja läntisten sanojen ja taivutusmuotojen välillä niin, että kaikki lukijat sitä ymmärtäisivät. Myös uudissanojen luojana Lönnrot oli merkittävä - erityisesti Kalevalan ulkopuolella. Mutta kuinka kieli uudistuu nykyään, kuka luo uudissanat?

Lönnrotin aikaan suomen kirjakielen kehittämiselle oli tarvetta, mutta mikä on tilanne nyt? Kuinka kieli uudistuu nykyään - vai onko kirjakielemme jo valmis?

Dosentti Petri Lauerma Kotimaisten kielten keskuksesta ja sosiolingvisti Heini Lehtonen Helsingin yliopistosta pohtivat Lönnrotin ja Kalevalan merkitystä suomen kielen kehitykselle sekä sitä, kuinka nykysuomi uudistuu.

Kuuntele: Lönnrot uudisti Suomen kieltä, nyt me kaikki teemme sitä

Runolaulajan patsas Sortavalassa, taustalla Suomen Pankin Sortavalan konttori.Rap-kaksikko Solonen ja Kosola puolikuvassa
Runolaulajat ennen ja nyt: kalevalainen mestari sekä Solonen & Kosola Kuva: Manninen / SA-kuva, CC BY 4.0, Yle

Kalevalaa kootessaan Lönnrot ajatteli lukijoita, sillä Kalevala painettiin kirjaksi, vaikka alunperin Kalevalan runoja laulettiin - laulettunahan pitkätkin tarinat pysyvät paremmin mielessä. Vaikka kyllä ne laulettunakin muuttuivat, sen sai Lönnrot runoja kerätessään huomata: samassa tarinassa saattoi eri laulajien laulamana olla kokonaan eri päähenkilöt. Kalevalan runot noudattivat tyypillistä muinaissuomalaista poljentoa, nelipolvista trokeeta, jota käytettiin ympäri Suomenniemen jo paljon ennen Kalevalaa. Runolaulajat olivat mestareita laulujen luomisessa, sillä opitulla poljennolla luotiin lauluja myös muista kuin myyttisistä aiheista. Mutta ei runolaulu ole jämähtänyt menneeseen, vaan sen moderni perillinen on improvisoitu rap eli freestyle.

Runolaulusta ennen ja tänään kertovat tutkija Venla Sykäri Helsingin yliopistosta sekä muusikko, runolaulaja Taito Hoffrén.

Kuuntele: Freestyle rap on nykyajan runonlaulantaa

Mitä Kalevalasta saa irti ihmettelemällä ja seuraamalla muodonmuutoksia?

Lönnrotin 1800-luvulla kokoama Kalevala on aikansa luomus. Minkälainen on kirjan naiskuva? Entä perhekäsitys? Tiina Piilola on pohtinut asiaa väitöskirjassaan Kalevalan naiset ja tiedon yöpuoli. Mitä tekoa tieteellisessä työssä on tiedon yöpuolella - aavistuksilla ja aistimuksilla? Käsitteet tiedon päiväpuoli ja yöpuoli ovat peräisin Lönnrotin väitöskirjasta, sanoo Piilola.

Naisen tilanne oli 1800-luvulla toinen kuin nyt. Naittajasysteemi kumottiin vuonna 1864. Enää perheen miespuolinen jäsen ei voinut naittaa tytärtään tai sisartaan. Aviomiehen puolison kurittaminen kiellettiin 1860.

Joukahainen lupasi sisarensa, nuoren Ainon vanhalle Kalevalan keskushahmolle Väinämöiselle. Aino ennemmin hukuttautuu kuin ryhtyy puolisoksi vanhalle miehelle. Vedessä hän muuttuu Vellamoksi, vedenneidoksi. Pohjolan valtiatar Louhi puolestaan muuttuu tarinan mittaan moneksi – sotakotkaksi ja lopussa kyyhkyseksi. Muutokset ja jopa muodonmuutokset ovat osa Kalevalan tarinaa. Mitä nämä muodonmuutokset ilmentävät? Tutkija, kirjailija Tiina Piilola, tutkija Tiina Männistö-Funk ja kirjailija JP Koskinen kertovat näkemyksensä Ainon ja Louhen muodonmuutoksista.

Kuuntele audio Mitä Kalevalasta saa irti ihmettelemällä ja muodonmuutoksia seuraamalla?
Ranskalainen filosofin Luce Irigaryin ihmettelyn käsite on yksi keino tarkastella Kalevalan naisia Tiina Piilolan tutkimuksessa. Ihmettelyssä syntyy uusi tulkinta, kirjoitetaan jotain toisella tavalla. Mitä piilee hahmojen muodonmuutosten takana?

Kuuntele: Mitä Kalevalasta saa irti ihmettelemällä ja muodonmuutoksia seuraamalla?

Muodonmuutos on loistava dramaattinen keino tehdä kertomusta. Henkilö poistuu ihmisten maailmasta, mutta muuttuukin olennoksi, joka palaa rajan takaa, toisesta ulottuvuudesta viestin kanssa.― Kirjailija JP Koskinen
Akseli Gallen-Kallelan maalaus Aino-taru.Kirjailija Tiina Piilola levittää käsiään kuten Kalevalan Aino Suomen Kansallismuseossa.
Tulkinta Ainosta on muuttunut vuosien saatossa. Tiina Piilolalla on tarjolla uusi tulkinta väitöstutkimuksessaan. Kuvassa vasemmalla Akseli Gallen-Kallela: Aino-taru. Kuva: Teija Peltoniemi

Kuuntele Kalevalan hahmojen tarinat ja niistä nykytulkinnat: Väinämöisestä, Ainosta, Seppä Ilmarisesta ja Pohjolan matriarkasta Louhesta? Mitä nämä kansalliseepoksen hahmot olisivat meidän ajassamme?

Kansalliseepoksen keskushahmoa, Väinämöistä, markkinoidaan viisaana tietäjänä ja soittajana sekä runonlaulajana. Mutta oliko hän viisas heti Kalevalan alussa? Miten Väinämöinen muuttuu tarinan edetessä?

Kuuntele: Kalevalan keskushahmo, Väinämöinen - tosi tietäjä ja shamaani, ihmisten villitsijä? Mitä Väinämöinen olisi tänään?

Edustaako Aino uutta tulevaisuuden ihmistyyppiä jo Kalevalassa? Mikä ihmistyyppi Aino on tänään?

Kuuntele: Oliko nuori Aino uhri vai #metoo-kampanjan esitaistelija?

Voiko seppä Ilmarista pitää suomalaisen miehen ja varsinkin insinöörin esikuvana? Ilmarinen takoi sammon, runsauden sarven, mutta kukaanhan ei sitä Kalevalassa saanut. Olisimmeko kansakuntana menestyneet paremmin, jos sampoa ei olisi Kalevalassa menetetty?

Kuuntele: Ilmarinen, teknologia-suomen esiinmarssija ja hyvinvointisammon takoja

Vanhalla Louhella on ristiriitaisia ominaisuuksia. Hän on hurja, pistää hanttiin Kalevalan sankareille – toisaalta lohduttaa heitä. Louhi on Pohjolan valtiatar.

Kuuntele: Vanha Louhi, Pohjolan matriarkka - riivinrauta vai viisas näkijä? Mitä Louheus on tänään?

Kuvassa kuppauskirves ja -sarvi, sekä imukuppi.
Imukuppi, kuppaussarvi ja -kirves. Kuvassa kuppauskirves ja -sarvi, sekä imukuppi. Kuva: Leena Mattila kuppaus,Kalevala,Imukuppi,kuppauskirveet,kuppaussarvet

Muinaissuomalainen viagra, nokkosvihta, tehoaa taatusti nykyäänkin

Nokkosilla vihtominen taatusti virkisti muinaissuomalaisten strategista verenkiertoa. Nokkosilla jalkoväliään vihtoivat sekä miehet että naiset. Monet nieltävät muinaislääkkeet veivät yliannoksina hengen, mutta nokkos-viagrassa ei ollut sitä riskiä. Nyt vanhojen lääkekasvien tehot haetaan pillereinä apteekista. Kalevalan aikaisista lääkekasveista kertovat professorit Yvonne Holm ja Sinikka Piippo

Kuppaus ja kalevalainen jäsenkorjaus ovat voimissaan, toteavat filosofian tohtori Hindrik Strandberg ja Kalevalainen jäsenkorjaaja, mestari Katja Rajala. Kalevalan malliin saunotaan edelleen, vaikka kaikki eivät enää usko saunatonttuihin ja moni rikkoo viinanjuontikieltoa saunassa, sanoo arkistotutkija Juha Nirkko Kansanrunousarkistosta. Loitsut ovat kuitenkin jääneet arkikäytöstä, joten folkloristiikan professori Lotte Tarkka viihtyy arkístoissa. Kalman väkeen, tuonilmaisiin, loitsujen ja tietäjien maailmoihin mennään Leena Mattila toimittamissa Kalevala-palaa! podcast-sarjan jaksoissa 4-6.

Kuuntele: Kalevalan malliin kyllä saunotaan, mutta loitsut pitää nykyään hakea arkistosta

Monissa ikivanhoissa lääkekasveissa on voimakaasti vaikuttavia myrkyllisiä aineitä, jotka jo hyvin pieninä annoksina toimivat myös lääkkeinä. Nykyään nämä vaikuttavat aineet on eristetty pillereiksi, joten lääkkeen annostelu on helpompaa ja yliannoksen riski on pienempi. Omatoimisessa yrttilääkinnässä on syytä pitäytyä esim. nokkosessa ja piharatamossa, joissa ei ole kovin suurta yliannoksen vaaraa.

Kuuntele: Monet perinteiset kasvirohdot ovat käytössä, osa niistä haetaan puhdistettuna purkkitavarana apteekista

Kuppaus ja kalevalainen jäsenkorjaus ovat säilyneet hengissä ja käytössä Kalevalan ajoista asti. Muualta Euroopasta märkäkuppaus katosi välillä tautiriskin vuoksi, mutta Suomessa kuppauksen pelasti sauna. Savu hoiteli taudinaiheuttajat eikä kuppaus savusaunassa levittänyt tauteja. Vanhaa perua on myös kalevalainen jäsenkorjaus. Kalevalaisen jäsenkorjauksen teho on osoitettu tutkimuksilla ja se on nykyään EU-nimisuojattu manuaalinen hoitomuoto.

Kuuntele: Kalevalainen jäsenkorjaus ja kuppaus parantavat oloa sekä hoitavat kolotuksia muinaisin keinoin

Kansalliseepoksemme Kalevala täyttää tänä vuonna 170 vuotta. Yle Tieteen toimittajat Leena Mattila, Teija Peltoniemi ja Jaana Sormunen tarttuivat Kalevalaan pohtiakseen miten Kalevala näkyy nykypäivässä. Syntyi podcast-sarja, jossa paneudutaan Kalevalaan, jonka sanotaan kertovan suomalaisista enemmän kuin tiedämmekään.

Lisää ohjelmasta

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tiede

Uusimmat sisällöt - Tiede