Hyppää pääsisältöön

Kommentti: 18-vuotias minä olisi kaivannut samaistuttavampia lauluja homoseksuaalisesta rakkaudesta, mutta joutui tyytymään I Kissed a Girliin

Alma, Troye Sivan ja Katy Perry kuvassa, jonka päällä on sateenkaaren värinen filtteri.
Alma, Troye Sivan ja Katy Perry kuvassa, jonka päällä on sateenkaaren värinen filtteri. Kuva: Juuli Aschan / YleX, Promokuva / Universal Music, EPA / Paul Buck Alma,Troye Sivan,Katy Perry,pride

Popbiisit naisten välisestä humalapussailusta tuntuvat nyt auttamattoman vanhoilta, kommentoi YleX:n musiikkitoimittaja Anni Gullichsen.

Pussasin tyttöä ja pidin siitä. Kunpa poikaystävääni ei haittaisi, lauloi Katy Perry vapaasti suomennettuna läpimurtohitissään I Kissed a Girl.

Muistan kun se julkaistiin. Oli huhtikuu 2008, sama kevät, jona pääsin ylioppilaaksi.

Kappale tuntui tuolloin joltain ennenkuulumattoman rohkealta: todellako tässä lauletaan naisesta, joka juhlissa päätyy suutelemaan toista naista!

Biseksuaalisuudesta tai bi-uteliaisuudesta ei ollut tätä ennen oikeastaan oman aikakauteni valtavirtapopissa. Oman seksuaalisuutensa kanssa hukassa olevalle, 18-vuotiaalle minulle kappale avasi ensimmäistä kertaa tavan käsitellä homoseksuaalisia tunteita popmusiikin kautta.

En ollut kokemukseni kanssa yksin.

Mutta vaikka I Kissed a Girl tarjosi aivan uudenlaista samaistumispintaa heteronormin ulkopuolelle jääville, ei sen viesti tarkemmin ajateltuna ole ongelmaton.

Kahden naisen suutelun shokkiarvolla ratsastava kappale sai osakseen kritiikkiä jo julkaisunsa aikaan, mutta etenkin tämän päivän näkökulmasta kappale kuulostaa jo auttamattoman ummehtuneelta.

Toista naista pussataan vain kokemuksen vuoksi ja se tuntuu niin väärältä, mutta kuitenkin niin oikealta. Se on turvallinen kokeilu, jonka jälkeen utelias laulaja voi palata poikaystävänsä kainaloon.

Myös artisti itse tiedostaa, ettei kappaleen näkökulma istu tähän aikaan. Katy Perry kertoi viime vuonna Glamourin haastattelussa, että todennäköisesti muokkaisi “muutamia stereotypioita” sisältävää kappaletta, jos se julkaistaisiin nyt.

Minä uskon, että koko kappaletta ei enää julkaistaisi.

Maailma on kymmenessä vuodessa muuttunut, ja se kuuluu myös musiikissa.

Tämän sai tuntea nahoissaan myös Rita Ora, jonka biseksuaali-anthemiksi tarkoitettu Girls-sinkku vuodelta 2018 joutui suoranaisen kritiikkivyöryn alle. Yhdessä Charli XCX:n, Cardi B:n ja Bebe Rexhan kanssa esitetyn kappaleen kertosäkeessä lauletaan seuraavasti:

Sometimes I just wanna kiss girls, girls, girls
Red wine, I just wanna kiss girls, girls, girls

Monet pitivät biisiä ongelmallisena. Esimerkiksi Lesbian Jesusiksi somessa tituleerattu amerikkalaispoppari Hayley Kiyoko twiittasi kappaleesta olevan enemmän haittaa kuin hyötyä HLBTIQ-yhteisölle, koska se laimentaa naisten välisen rakkauden joksikin, mitä tehdään vain humalassa.

Rita Ora reagoi nopeasti ja pyysi kappaletta anteeksi. Hän korosti, ettei koskaan halunnut loukata HLBTIQ-yhteisöä, johon itsekin biseksuaalina lukeutuu.

Mutta jos Ora on itsekin biseksuaali, miksi kappaleesta loukkaannuttiin? Eikö hän saisi laulaa omasta seksuaalisuudestaan?

Vaikka Girlsin esittäjät ovatkin naisia, koostuu sen kymmenhenkinen kirjoittajajoukko pääasiassa miehistä. Siksi naisten välisen seksuaalisen halun juhlaksi tarkoitettu biisi haiskahtaakin enemmän heteromiehille suunnatulta fantasioinnilta.

Vain kymmenessä vuodessa saman sukupuolen välinen halu on vapautunut humalaisesta kokeilusta avoimeksi ylistyslauluksi naisten väliselle seksille.

Sellainen homoseksuaalisen rakkauslaulun ei tarvitsisi enää olla.

Viime vuosina indiestä valtavirran puolelle on viime vuosina noussut useita omaa seksuaali-identiteettiään kappaleissaan luontevasti ilmaisevaa artistia.

24-vuotias australialiaslaulaja Troye Sivan on ollut avoimesti homo koko uransa ajan, ja se kuuluu hänen biiseissään. Esimerkiksi Seventeen-kappaleella hän kertoo ensimmäisestä miessuhteestaan, Bloom puolestaan kertoo vertauskuvien kautta miesten välisestä seksistä.

Meillä Tuure Boelius rikkoo normeja laulamalla häntä salaa pussaavasta jääkiekkoilijasta Lätkäjätkä-Villessä.

Biseksuaaliksi identifoituva Halsey kertoo Bad at Love -biisissään luontevasti olevansa huono rakkaudessa niin naisten kuin miesten kanssa, ja King Princess laulaa ilmekään värähtämättä naisen sukuelimen jumalaisuudesta kappaleellaan Pussy is God.

Tänä keväänä Alma nousi uutisotsikoihin annettuaan Gay Times -lehdelle haastattelun, jossa kertoi haluavansa olla avoimesti sellainen homoseksuaalinen esikuva, jollaista hänellä ei nuorena koskaan ollut.

Siksi hän ei piilottele omaa tyttöystäväänsä somessaan tai laulaa viimeisimmällä sinkullaan Lonely Night hänen sydämensä särkeneestä naisesta:

Oh, what a lonely night, oh, what a lonely night
She said, "I love you"
Oh, what a lonely night, oh, what a lonely night
She said, "I love you but not the way you do"

Listaa heteronormin rikkovista popmuusikoista voisi jatkaa sivukaupalla, mutta esimerkiksi sukupuolivähemmistöille musiikillisen samaistumispinnan löytäminen voi edelleen olla hankalaa. Työtä on siis vieläkin tehtävänä.

Silti tuntuu hassulta ajatella, että I Kissed a Girlin ja vaikkapa Pussy is Godin julkaisun välillä on vain kymmenen vuotta.

Vain kymmenessä vuodessa saman sukupuolen välinen halu on vapautunut humalaisesta kokeilusta avoimeksi ylistyslauluksi naisten väliselle seksille.

Kiitos King Princessin ja muiden seksuaalivähemmistöön kuuluvien artistien, heteropoppareiden ei enää tarvitse yrittää synnyttää kohua laulamalla toisten naisten pussailusta – se kun ei enää ole erityisen kohahduttavaa.

Ja mikä hienointa, seksuaalivähemmistöihin kuuluvat voivat löytää tunteidensa tulkeiksi artisteja, joiden viestiin voi oikeasti samaistua.

Sellaista 18-vuotias minäkin olisi aikanaan kaivannut.