Hyppää pääsisältöön

Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää.

Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

Erik Söderblom kasvoi viisilapsisen suomenruotsalaisen perheen vanhimpana Helsingin Munkkiniemessä. Hänen isänsä Ulf Söderblom toimi suurimman osan elämästään Kansallisoopperan kapellimestarina ja äiti Karin, joka oli koulutukseltaan fysioterapeutti, hoiti perheen ja arjen. Äiti oli nuoruudessaan myös aktiivinen amatöörivalokuvaaja.

Erikin isä, Ulf Söderblom on yksi suomalaisen oopperan kehitykseen vahvimmin vaikuttanut kapellimestari. Hän oli yksi heistä, jotka saivat Savonlinnan oopperajuhlat uuteen nousun ja oli myötävaikuttamassa suomalaisten karvalakkioopperoiden, kuten Aulis Sallisen Punaisen viivan ja Joonas Kokkosen Viimeisten kiusausten menestykseen maailmalla.

Söderblomin sisarusten kamariokesteri ja kapellimestari-isä Ulf Söderblom. Erik soittaa selloa. Sisaruksista nuorin Jan Söderblom on viulisti ja sisko Kristina toimii pianopedagogina.

Musiikki oli isän myötä vahvasti läsnä lapsuuden perheessä. Koko sisaruslauma musisoi yhdessä. Erik Söderblom soitti selloa ja pianoa.

Kaksivuotiaana join mehua Amos Anderssonin huvilan kattoterassilla

Erik Söderblom on nuorekkaan boheemista olemuksesta huolimatta täyttänyt jo kuusikymmentä vuotta. Iästään huolimatta hän kokee olevansa ikään kuin ajasta riippumaton.

- Koen että olen kuin kaksikymppinen, eli tietyllä tavalla olen vasta nyt astumassa aikuisuuteen. Koko aikuisikä on kulunut aikuistumiseen ja vasta nyt ymmärrän maailmasta sen minkä mielellään olisin ymmärtänyt neljäkymmentä vuotta sitten, hän toteaa ja jatkaa.

- Muistan vieläkin myös, kuinka soitin Amos Anderssonin, joka kuoli 1960, pianolla ja kuinka join punaista mehua hänen kesähuvilansa kattoterassilla Kemiön saaressa.

Professori Erik Tawastsjerna mahdollisti opintoni Saksaan

Lapsuutensa kuolleiden miesten, kuten Bachin ja Beethovenin, seurassa viettänyt Söderblom päätyi parikymppisenä akateemisten opintojen pariin. Opiskeltuaan aluksi Helsingin yliopistossa filosofiaa, musiikkitiedettä ja taidehistoriaa hän päätyi esittävän taiteen pariin.

- Lähdin 1980-luvun taitteessa Lontooseen opiskelemaan musiikkia. Siellä huomasin, että kävin kuitenkin katsomassa enemmän teatteri- kuin oopperaesityksiä. Palattuani Suomeen pyrin Teatterikouluun. Samoihin aikoihin musiikkitieteen emeritusprofessori Erik Tawaststjerna tarjosi minulle mahdollisuutta lähteä Saksaan, Söderblom kertoo.

Orkesterin johtaminen onnistui minultakin

Tawaststjernan stipendin turvin Erik Söderblom pääsi lukuvuodeksi1981–1982 Müncheniin opiskelemaan oopperaohjausta kuuluisan oopperajohtaja August Everdingin oppilaana.

Teatterikorkeakoulusta hän valmistui sittemmin ohjaajaksi vuonna 1987. Opiskeluaikana hän toimi myös Helsingin Kamarijousien kapellimestarina.

- Jossakin vaiheessa ymmärsin, että minun täytyi päättää, mikä minusta tulee - kapellimestari vaiko teatteriohjaaja. Kapellimestarina minun olisi täytynyt vakaasti opiskella enemmän ja tietyllä tavalla tein isämurhan valitessani teatterin. Pystyin osoittamaan itselleni, ettei orkesterin johtaminen ole mikään temppu, toteaa Erik Söderblom naurahtaen.

Karin Söderblom nuorena äitinä. Taiteellisesti lahjakkaana ihmisenä hän tuki ennen kaikkea taiteellisten lastensa luovuutta ja uraa. Oma ura jäi perheen arjen pyörittämisen myötä syrjään.

Vaikka kapellimestari-oopperantekijä isällä on ollut suuri vaikutus Erik Söderblomin elämään, äiti Karinilla (os Ehrnroth) on edelleen 87-vuotiaana tärkeä rooli hänen elämässään.

Äidin luovuus ja kiinnostus niin kirjallisuuteen kuin teatteriinkin antoivat eväät monipuoliselle taiteelliselle uralle. Isän musiikin ja taiteen ammattilaisuus toi realismin. Ammattitaiteilijuuden epävarmuus ja rankkuus tulivat tutuiksi jo lapsuudessa vanhempien laajan verkoston myötä.

Oopperakokemus on kummallinen tapahtuma

Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom toteaa lopuksi yllättävästi oopperasta:

- Ooppera on tylsää ja lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää.

Teatteri ja oopperaohjaana hän tietää kuinka oopperakokemus on kummallinen tapahtuma.

- Siihen liittyy pitkästyminen ja vasta sen pitkästymisen jälkeen avautuva toisenlainen aikaulottuvuus. Lapsena ooppera ei minua kiinnostanut yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta, Erik Söderblom toteaa.