Mafia, huumeet ja kentällä tapahtuneet ihmeet ovat pääosassa Diego Maradona -dokumenttielokuvassa, joka kertaa jalkapallojumalan nousun ja tuhon. Elokuva on nähtävissä Ylen Dokkarifestivaalilla Yle Areenassa.
Laavakiven päälle rakennettu Stadio San Paolo on Napolin ylpeys. Apostoli Paavalin mukaan nimetty stadion on todistanut enemmän ihmeitä kuin keskivertokappelit muualla Italiassa.
Ihmisten eteen nämä ihmeet toi pieni argentiinalainen pyhimys, jolla oli jumalallinen kosketus jalkapalloon. Napolin viheriöllä Diego Maradona kohosi korkeammalle kuin kukaan – ja poltti siipensä auringossa.
Maradonan tarina on Napolissa niin merkittävä, että kaupungin päättäjät ovat vuosia halunneet nimetä stadionin uudelleen vastaamaan hartaiden kaupunkilaisten vakaumusta.
Stadio Diego Maradonan esteenä on laki, jonka mukaan paikkaa ei voi nimetä henkilön mukaan ennen kuin tämän kuolemasta on kulunut kymmenen vuotta.
Kaikkien todennäköisyyksien vastaisesti Diego Maradona ei ole vielä kuollut.
Hän on Meksikossa.
58-vuotias jalkapallolegenda valmensi viime kauden pientä Dorados de Sinaloaa Meksikon 2. divisioonassa. Hänen johdollaan joukkue oli toukokuun alussa lähellä ihmettä, kun se taisteli noususta maan pääsarjaan rikasta Atletico San Luisia vastaan.
Futisjumalan pimeä puoli nähtiin joulukuussa, kun vastustajajoukkueen fanit ilkkuivat Maradonaa, joka menetti malttinsa ja ryntäsi nyrkit pystyssä kohti huutelijoita.
Turvamiehet saattoivat legendan pois paikalta, taas kerran.
Kapadian evankeliumi
“Maradona on puoliksi enkeli ja puoliksi piru”
- L’Équipe
Toukokuu 2019, Cannes.
Diego Maradonaa odotetaan Cannesin elokuvajuhlien kunniavieraaksi. Festivaalilla saa maailmanensi-iltansa dokumenttielokuva, joka pyrkii selittämään maailman parhaan jalkapalloilijan olemuksen.
Elokuvan on ohjannut britti Asif Kapadia, jonka aiemmat teokset edesmenneistä pop-tähti Amy Winehousesta (Amy, 2015) ja formulakuski Ayrton Sennasta (Senna, 2010) lukeutuvat kaikkien aikojen menestyneimpiin dokumenttielokuviin.
Tyyli on tuttu Amyn ja Sennan nähneille. Taidolla valitut arkistokuvat ja niiden taustalla kuullut haastattelut vievät tarinaa eteenpäin vauhdilla, joka tuntuu kohtalokkaalta. Tarinan ääninä ovat jalkapallojumalan lähipiiri, hänen kollegansa, hänet tunteneita ja joukko asiantuntijoita – sekä Diego Maradona itse.
Toisin kuin kahden edellisen elokuvan päähenkilöt, Maradona on yhä elossa. Silti hänenkin tarinansa on tragedia. Se keskittyy erityisesti tähden kirkkaimpiin vuosiin, jotka hän vietti puolijumalana Napolissa.
“Kyseisestä ajanjaksosta on tullut osa Maradonan olemusta, jota hän toistaa alati kutistuvassa kehässä”, Kapadia on sanonut haastatteluissa.
Ohjaajan mukaan Maradonan kaava on tämä: hän menee uuteen paikkaan, tekee jotain nerokasta, ja häntä juhlitaan sankarina. Sitten kaikki menee pieleen.
Argentiinassa lempinimen “el Pibe de Oro” (suomeksi “kultapoika” tai tarkemmin “kultainen koltiainen”) saanut tähti on pyhimys ja lurjus samassa henkilössä.
Dokumentin innoituksena on ollut ennennäkemätön kuvamateriaali Maradonan uran huippuvuosilta. Hänen lapsuudenystävänsä ja ensimmäisen agenttinsa Jorge Cyterszpiler kuvasi tähteä satoja tunteja 1980-luvun aikana ja oli aikeissa tehdä elokuvan.
Aikeet kuitenkin jäivät, kun agentti sai potkut ystävältään.
Maradonan suosiota on selitetty paljon hänen ristiriitaisuudellaan. Argentiinassa lempinimen “el Pibe de Oro” (suomeksi “kultapoika” tai tarkemmin “kultainen koltiainen”) saanut tähti on pyhimys ja lurjus samassa henkilössä.
Kultapoika
“Haluaisin kuulla tietääkö Maradona, mikä on Camorra?”
- Toimittaja SSC Napolin lehdistötilaisuudessa 5.7.
Heinäkuu 1984, Napoli.
Meteli San Paolon stadionilla on huumaava. 23-vuotias Maradona kulkee stadionin käytävää kuin areenalle asteleva gladiaattori. Seinien ja katon läpi kuuluu, kuinka maailman kalleinta pelaajaa tervehtimään tulleet Napolin kannattajat laulavat hänen nimeään.
Italian keskikastiin kuuluvan joukkueen fanit suhtautuvat uuteen hankintaan kuin messiaaseen. Maradonasta tuntuu kuin hän olisi saapunut kotiin.
Ennen Napolia Maradona pelasi kaksi kautta FC Barcelonassa. Harjoituksissa suurseuran tähtien on kerrottu pysähtyneen haavi auki ihastelemaan pienen argentiinalaisen väkkärämäistä pallonhallintaa.
Niin kuin niin moni episodi tähden elämässä, päättyi hänen Espanjan-aikansa katastrofiin. Toukokuussa 1984 pelatun Espanjan cupin finaalin päätyttyä Barcelonan tappioon Maradona otti yhteen häntä ottelun aikana taklanneen pelaajan kanssa. Kuningas Juan Carlos ja sata tuhatta katsojaa seurasivat, kuinka käsirysy muuttui joukkotappeluksi.
Maradona matkusti Italiaan maailman kalleimpana jalkapalloilijana.
Taitoja tai ei, Maradonalle ei ollut enää tilaa Barcelonassa. Aivan odottamatta hätiin riensi italialainen jalkapalloseura SSC Napoli, jonka aiempi menestys rajoittui kahteen Italian cupin voittoon 1960- ja 1970-luvuilla.
Napoli pisti pöytään ennätysmäärän liiroja (nykyrahassa 12 miljoonaa euroa). Muutamaa viikkoa myöhemmin Maradona matkusti Italiaan maailman kalleimpana jalkapalloilijana.
Pyhän Paavalin stadionin liitoksia koetelleen vastaanoton jälkeen Maradona esitellään lehdistölle. Dokumentissa näytetään, miten jo ensimmäinen toimittaja kysyy Napolin mafiasta, joka on ottanut valtaa Sisilian Cosa Nostralta.
Kielitaidoton Maradona ei ymmärrä kysymystä.
Joukkueenjohtaja Corrado Ferlaino nappaa mikin. Hän sanoo ottavansa kysymyksen Maradonan puolesta. Sitten hän alkaa sättiä toimittajaa ja vaatii tämän poistamista tilaisuudesta.
Maradona seuraa vierestä hämillään. Tällä kertaa hän ei ole rähinän keskipisteessä. Päinvastoin, hän vaikuttaa vielä täysin tietämättömältä maailmasta, johon on astumassa.
Taivas
“Mamma, miksi sydämeni näin sykkii? Olen nähnyt Maradonan ja olen rakastunut.”
- Napolin fanien kannatuslaulu
Kesäkuu 1986, Mexico City
Meksikon MM-kisoissa Argentiinan kapteeni on voittamaton. Hän tekee viisi maalia, syöttää toiset viisi ja johtaa joukkueensa maailmanmestaruuteen.
Kisojen merkittävin ottelu käydään jo ennen loppuottelua. Siinä ovat vastakkain kaksi maata, jotka vain neljä vuotta aiemmin olivat sodassa. Argentiina – Englanti -ottelussa Maradona painaa historiaan nappulakenkänsä jäljen – sekä sormenjälkensä.
Maradona tekee ensimmäisen maalin kädellään. Tuomari luulee hänen puskeneen pallon verkkoon ja maali hyväksytään. Myöhemmin argentiinalainen kommentoi maaliaan lehdistölle pilke silmäkulmassa. Hän sanoo, että siihen “tarvittiin hieman Maradonan päätä ja Jumalan kättä”.
Vuosisadan maaliksi äänestetty yksilösuoritus saa elokuvateatterillisen ihmisiä hurraamaan vielä 33 vuotta myöhemmin Cannesin festivaalipalatsissa.
Puhujasta riippuen “jumalan kädeksi” kutsuttu maali on joko virhe tai häpeäksi jalkapallolle. Ottelun voittomaali sen sijaan on jo itsessään useamman maailmanmestaruuden arvoinen.
Maradona ottaa pallon haltuun Argentiinan omalla kenttäpuoliskolla, kuljettaa sen kentän halki pelkällä vasemmalla jalallaan, ohittaa matkalla viisi Englannin pelaajaa ja maalivahdin ennen kuin laukoo pallon verkon perukoille.
Vuosisadan maaliksi äänestetty yksilösuoritus saa elokuvateatterillisen ihmisiä hurraamaan vielä 33 vuotta myöhemmin Cannesin festivaalipalatsissa.
MM-kisojen jälkeen Maradonan juhlat jatkuvat Napolissa. Kauan Serie A:n keskikastissa sinnitellyt Napoli voittaa Maradonan johdolla Italian mestaruuden kaksi kertaa (1987 ja 1990), Italian cupin vuonna 1987 ja Euroopan kenttien himoitun UEFA Cupin vuonna 1989.
Napolin mestaruudet saavat aikaan ennennäkemättömät juhlat. Eteläitalialaiset kokevat saaneensa hyvityksen rikkaan pohjoisen vuosia kestäneestä ylivallasta ja etelää kohtaan osoitetusta halveksunnasta. Voitot henkilöityvät vahvasti Maradonaan.
Toukokuussa 1990 voitettua toista mestaruutta juhlitaan Napolissa kolme yötä. Maradonan kuvia maalataan kaupungin ikivanhoihin rakennuksiin. Hautausmaan muuriin ilmestyy graffiti, jossa lukee: “Te ette tiedä, minkä menetitte.”
Esikartano
“Yksi hitti kokaiinia riitti siihen, että tunsin olevani Teräsmies.”
- Diego Maradona
Kesäkuu 1990, Napoli.
Jos Diego Maradona olisi Amy Winehousen ja monen muun rock-legendan tavoin kuollut 27-vuotiaana, olisi se tapahtunut vuonna 1987. Siinä iässä hän oli juhlittu maailmanmestari ja Italian mestari - eikä hänellä ollut vielä aavistustakaan tulossa olevasta romahduksesta.
Vuoteen 1990 mennessä Maradona tiesi oikein hyvin, mikä oli Camorra. Hän veljeili Napolin mafiaperheen jäsenten kanssa ja eli rock-tähden elämää. Siihen kuuluivat kokaiini, naiset ja syrjähypystä syntynyt lapsi, jota hän ei tunnustanut omakseen.
Diegon kanssa lähtisin minne tahansa, mutta Maradonan kanssa en minnekään.
Dokumentissa haastateltu Maradonan fysioterapeutti kiteyttää tähden ongelman. Hänen mukaansa jalkapallolegendan pääkopan hallinnasta kamppailivat Diego ja Maradona. Siinä missä Diego oli jalat maassa elävä argentiinalainen nuorukainen, oli Maradona maailmantähti, jolla ei ollut varaa pienimpäänkään virheeseen.
“Diegon kanssa lähtisin minne tahansa, mutta Maradonan kanssa en minnekään”, fysioterapeutti kertoi tähdelle.
Mafiayhteyksistä ja villistä yöelämästään huolimatta Maradonan menestys viheriöllä jatkui. Tähdet tuntuivat taas suotuisilta, kun MM-kisat saapuivat Italiaan vuonna 1990.
Kaiken mahdollisen jo voittanut jalkapalloilija pääsisi kilpailemaan maailmanmestaruudesta uudessa kotimaassaan ja kotistadionillaan.
Lankeemus
“Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee.”
- vanha suomalainen sanonta
Kesä 1990, Itä-Helsinki
Italian MM-kisojen aikana käydyissä pihapeleissä kaikki haluavat olla Marco van Basten, Lothar Matthäus tai Ruud Gullit. Itse olen tolppien välissä Walter Zenga ensimmäiset maalivahdin hanskat kädessäni.
Maradona on meille 1980-luvulla syntyneille himmeämpi kuin kisojen uudet tähdet. Hän ei tehtaile maaleja niin kuin ennen, otteluissa, joita emme ole nähneet. Argentiina kompuroi ja etenee vain vaivoin jatkoon alkulohkostaan. Puolivälierässä Jugoslaviaa vastaan Maradona ampuu pallon rangaistuspilkulta löysästi maalivahdin syliin.
Argentiina kuitenkin voittaa ja etenee välierään. Vastaan tulee unelmaturnaustaan pelaava kotijoukkue Italia, joka on lipunut voitosta voittoon vaivattomasti kuin gondoli.
Huonoista lähtökohdista huolimatta kyseessä on Maradonan elämän suurin ottelu. Kamppailussa finaalipaikasta on vastassa hänen uusi kotimaansa ja sen näyttämönä, kuin kohtalon sanelemana, hänen oma kotistadioninsa.
Kuudessa vuodessa italian kielen oppinut Maradona pyytää tv-haastatteluissa napolilaisia kannattamaan ottelussa Argentiinaa.
“Napoli ei ole Italiaa”, hän sanoo.
Napolilaiset ripustavat vastauksensa stadionin lehtereille. Banderollissa lukee “Maradona, Napoli rakastaa sinua, mutta Italia on kotimaamme”.
Myös Italia – Argentiina -ottelu etenee rangaistuspotkuille. Meteli Stadio San Paololla on jälleen huumaava, kun Maradona astelee pilkulle. Tällä kertaa koko stadion viheltää sankarilleen. Kuvanauhalta on mahdoton sanoa, mitä Maradonan päässä liikkuu.
Tällä kertaa Maradona ampuu rankkarinsa ohi Walter Zengan ja verkon perukoille. Hänen maalinsa ratkaisee ottelun ja vie Argentiinan finaaliin.
Samalla Maradonaa Napolissa suojellut turvaverkko romahtaa.
Helvetti
“Kun saavuin Napoliin, 85 000 ihmistä otti minut vastaan. Kun lähdin, olin yksin.”
- Diego Maradona
Joulu 1990, Napoli.
Italian hallitsevan mestarin joulujuhlissa on riehakas tunnelma. Napolin pelaajista vain Diego Maradona ei näytä viihtyvän. Dokumentti näyttää, miten hän istuu vähän sivussa juhlallisuuksista, iloton, tyhjä ilme kasvoillaan.
Kohtalokas rangaistuspotku on muuttanut kaiken.
Mafia ei enää suojele Maradonaa. Napolin fanit pitävät häntä petturina. Koko kaupunki kärsii uskonkriisistä.
Edes maailmanmestaruuden häviäminen Länsi-Saksalle ei auta. Eikä se, että viat niin helposti muualta kuin itsestään löytävä Maradona syyttää mafian keinotelleen finaalin tuloksen.
Maradonan elämän toinen puoliaika on alkanut. Siinä missä ensimmäistä hallitsivat voitot, ihmeet ja uroteot nurmella, ovat toisen johtoaiheita käryt, kohtaukset ja keltaisen lehdistön kohuotsikot.
Ilman Camorran suojelua media ja poliisi pääsevät käsiksi Maradonan tekemisiin. Huumeet, prostituoidut ja ylenpalttinen juhliminen päätyvät otsikoihin tihenevällä tahdilla.
Keväällä 1991 Maradona käryää doping-testissä kokaiinista. Käryä seuraa 15 kuukauden pelikielto. Hänen tarinansa Napolissa on virallisesti ohi.
Maradona itkee tv-lähetyksessä.
Seuraavan kerran Maradona käryää USA:n vuoden 1994 MM-kisoissa. Elokuva ei näytä tuota käryä tai entisen tähden kamppailua kokaiinin kanssa. Sen ei tarvitse. Nähtyämme alamäen alun voimme ennustaa, mitä tuleman pitää.
Tässä vaiheessa dokumentti hyppää nykyaikaan parilla harppauksella, jotka tukevat ohjaaja Kapadian esittämää ajatusta Maradonan elämästä kutistuvana traagisena kehänä:
Maradona on ylipainoinen ja näyttää huonovointiselta.
Ylipainoinen Maradona itkee tv-lähetyksessä.
Elokuvan tuoreimmissa kuvissa pökkelö ja etäinen Maradona potkii palloa kentällä. Entisen jalkapallojumalan sulavat liikkeet ovat kokonaan poissa.
Kohtauksen kömpelyydestä huolimatta – tai ehkä juuri sen takia – tunnelma on musertavan surullinen.
Tuonpuoleinen
“Diego meidän joka olet kentillä,
pyhitetty olkoon sinun vasurisi,
tulkoon sinun valtakuntasi,
ja tapahtukoon sinun jalkapallosi kaikilla maailman kentillä.
Anna meille meidän jokapäiväinen ilomme
ja anna petturitoimittajille heidän syntinsä anteeksi
niin kuin mekin anteeksi annamme Napolin mafialle.”
- Maradonan kirkon rukous (suom. P. Autio)
Toukokuu 2019, Cannes.
Diego Maradona -elokuvan gaalanäytöksessä ohjaaja Asif Kapadia pahoittelee, ettei elokuvan päähenkilö päässyt paikalle. Maradona on Meksikossa, hän on huonossa kunnossa ja odottaa leikkausta, ohjaaja kertoo.
Yleisön reaktio on enemmän helpottunut kuin yllättynyt. Vaikka jalkapallotähden uran huippuhetkien juhliminen hänen seurassaan olisi ollut ilo, olisi tarinan lopun seuraaminen ollut vähintäänkin samoin verroin vaivaannuttavaa.
Dokumentin lopussa Diego Maradona on kaikkea muuta kuin se heeros, joka pallo jalkaan liimattuna liiteli ohi koko Englannin puolustuksen.
Elokuvan loppuun valittu materiaali pönkittää myyttiä sankarista, joka on tuomittu toistamaan tragediaansa.
Mutta Kapadian tapa lopettaa dokumenttinsa pistää miettimään. Ohjaajalle tekisi mieli nostaa keltainen kortti. Rike: filmaaminen.
Kapadia tekee nimittäin Maradonalle sen, mistä hänen Amy-elokuvansa arvosteli mediaa ja yleisöä. Aiemman elokuvan pointti oli, ettei ole yhdentekevää, mitä me julkisuuden henkilöistä sanomme.
Elokuvan loppuun valittu materiaali pönkittää myyttiä sankarista, joka on tuomittu toistamaan tragediaansa. Vaikka tosiasiassa Maradonan ura ja elämä Napolin jälkeen eivät ole olleet pelkkää armageddonia.
Esimerkiksi Meksikon Dorados de Sinaloan valmentajana hän pärjäsi erittäin hyvin, vaikka joukkueen nousu Meksikon pääsarjaan jäi haaveeksi. Kesäkuussa Maradona ilmoitti jättävänsä seuran ilman minkäänlaista skandaalia. Eikä entinen kokaiiniaddikti päätynyt pestinsä aikana kertaakaan samoihin otsikoihin Sinaloan alueen pahamaineisen huumekartellin kanssa.
Entistä tähteä myös ihaillaan Argentiinassa, ympäri Amerikkaa ja tätä nykyä jo jälleen Napolissakin enemmän kuin kenties ketään. Etenkin latinalaisessa Amerikassa Diego Maradonan nimellä on yhtä paljon painoa kuin Che Guevaran tai Jeesuksen.
Niin kuin Winehousen tapauksessa, myös Maradonan kohdalla media ja sen kuluttajat huomaavat helpommin säröt. Sen, kun Maradonan nyrkit heiluvat Meksikossa ja keskisormet Venäjän MM-kisoissa.
Noita viimeaikaisimpia ylilyöntejä Kapadia ei elokuvassaan näytä. Silti se liittyy kuoroon, joka Maradonan nimen nähdessään kysyy kuin yhteen ääneen:
Miten kauan Diego Maradona pysyy vielä hengissä?
Kapadian teorian perusteella seuraava romahdus on ihan kulman takana. Mutta kannattaako tällaiseen profetiaan uskoa? Onko ok olettaa, että ihminen on tuomittu kiertämään yhä uudestaan samaa kehää?
Entä mikä vaikutus kauhisteluksi naamioidulla vahingonilolla on sen kohteeseen? Maradonan on ainakin sanottu nauttivan suuresti saamastaan narrin maineesta ja yrittävän elää legendan mukaisesti.
Dorados-pestin julkistamisen yhteydessä ESPN-urheilusivusto ilmaisi hyvin, että vaikka Maradona ei missään tapauksessa ole arvostelun yläpuolella, on hänen elämäntapojensa arvosteleminen ehkä silti maailman helpoin asia.
Tosiasia kuitenkin on, että Diego Maradonan tarinan loppu on yhä kirjoittamatta.
