Hyppää pääsisältöön

Kamrat Venäjä - naapuriystävä idässä

Anna Laine ja matushka-nuket
Anna Laine ja matushka-nuket Kuva: Fremantle Entertainment Oy Anna Laine

Toimittaja Anna Laine vieraili Kamrat-sarjassa (2007) Venäjällä selvittämässä, millainen maa on itäinen naapurimme. Suomalaisten mielestä Venäjä on naapurisopua alati uhkaava valtio, jossa mistään ei oikein piitata ja muun muassa muoti musiikkimakua myöten oli jämähtänyt Neuvostoliiton aikaan.

Vuonna 2007 kuvatussa kymmenosaisessa Kamrat-sarjassa esitetään kymmenen väitettä tai kysymystä, joihin Anna Laine etsii Venäjällä vastauksia. Vastaajina ovat niin kadunkulkijat kuin tutkijat sekä taiteilijat, yrittäjät ja kirkonmiehet.

Laine vieraili vuonna 2008 Ruotsissa ja 2009 Virossa Kamrat-sarjan merkeissä. Venäjä-osuuden ohjelmat voit katsoa tämän artikkelin yhteydessä sekä Areenassa.

Olen menossa maahan, jossa meidän suomalaisten mielestä kaikki ovat rikollisia, naiset ovat huoria, kaikki ajavat Ladoilla, ruoka on pahaa ja siellä haisee.― Anna Laine sarjan aloitusjaksossa.

1. Jokainen venäläinen on vihollinen tai rikollinen

Jonkinlainen epämukavuuden tunne on molemminpuolista. Tämä tunne tulee pysyy varmasti aina välillämme.― Nikita Lomagin, historioitsija

Suomalaisten käsitys Venäjästä naapuriystävänä on tyly. Ensimmäisessä osassa etsitäänkin syitä sille, miksi suomalaisilla ja venäläisillä on niin vaikea suhde, ja onko suomalaisten venäläisiä kohtaan tuntemassa pelossa mitään todellisuuspohjaa. Historioitsija Nikita Lomagin löytää vaikeille naapuriväleille syitä historiasta, varsinkin talvi- ja jatkosodasta. Lomaginin mukaan maataan puolustavilta suomalaisilta lähes kaikilta kuoli omaisia tai läheisiä näissä sodissa. Kokemus synnytti epäoikeudenmukaisuuden tunteen.

Mutta venäläisetkin pelkäävät ja tuntevat epäluuloa toisia ihmisiä kohtaan. Venäläiset pelkäävät armeijaan menoa, maantieliikennettä, sairauksia ja miliisiä.

Historioitsija Lomaginin mukaan poliisi onkin venäläinen ongelma. He ovat hänen mukaansa usein kieli- ja ammattitaidottomia rangaistusten jakajia. Miliisiä pidetään myös rikollisena. Syy tähän löytyy myös kehnosta palkasta, sillä vuonna 2007 miliisin keskipalkka on 200 euroa kuukaudessa.

2. Venäläiset naiset ovat huoria

Venäläinen nainen on kyllästynyt kurjuuteen.― Aleksander Vasiljev, muotihistorioitsija

Toisessa osassa puhutaan siitä, millainen on venäläinen nainen. Venäläisistä naisen kuuluu olla kaunis, hyväsydäminen, työteliäs ja hoikka. Moni haastatelluista oli myös sitä mieltä, että mies on se, joka päättää parisuhteen ja perheen asioista.

Muotivaatteita myyvän yrityksen omistajalla Aizel Gusenovalla on myös toisenlainen näkökulma. Nykypäivänä moni nainen haluaan elää mielenkiintoisen elämän, mutta se ei tarkoita feminismiä, jota Venäjällä ei juurikaan ole. Täysin itsenäiseen naiseen hänkään ei usko.

Kun muotihistorioitsija Aleksander Vasiljevilta kysyy, millainen on venäläinen nainen, hän sanoo heidän tavoittelevan rikkaita naimakauppoja, koska ovat kyllästyneitä kurjuuteen. Sitä kun sai riittävästi kommunismin aikana.

3. Venäläinen musiikki on pelkkää balalaikaa ja puulusikkaa

Popmusiikkia on helppo myydä, koska sitä on helppo kuunnella. Ei tarvitse ajatella.― Juri Sevtsuk pietarilainen muusikko

Venäjällä musiikissa ja sen esittämisessä länsimaiset vaikutteet ovat voimakkaat. Sen sisältö ja esittämistapa riippuvat siitä, missäpäin Venäjää ollaan. Moskovassa musiikki- ja sen esitykset sisältävät glamouria, kun taas muualla sisältö on tärkeää. "Mitä huonompia kappaleet ovat, sitä rehellisempiä ne ovat", asian muotoilee Zveri-nimisen bändin perustaja Roman Zver.

Popmusiikki leviääkin Venäjällä helposti. Syy tähän on muusikko ja runoilija Juri Sevtsukin mukaan se, että popmusiikkia on helppo myydä, koska sitä on helppo kuunnella. Popmusiikin leviämistä selittää myös se, että Venäjällä taiteet ja kulttuuri kärsivät villistä kapitalismista. "Kaikki helppo käy kaupaksi kuten suklaa, huumeet, votka ja myös popmusiikki," sanoo Sevtsuk.

4. Venäjällä haisee.

Ei täällä mikään haise. Ilma tuntuu raikkaalta.― Nuori venäläismies hajuista Neva-joen rannalla.

Anna Laine käy haistelemassa Venäjää, sillä ympäristökatastrofit kuten Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus luovat venäläisistä kuvan elinympäristöstään piittaamattomista ihmisistä.

Virtsa ei haise Venäjällä. Siellä ei saa pissata puistoissa ja porttikongeissa. Hätää helpottamaan on pystytetty lukuisia vessoja ja lisäksi erityiset vessabussit kulkevat paikasta toiseen tarjoamalla wc-palveluja.

Ulkona voi sen sijaan muut hajut vallita. Kaupungeissa ilmaa rasittavat tehtaat ja autoissa käytetty pahanhajuinen bensa. Myös kaupunkien suuri väestötiheys luo omia hajuja.

Vesistöjen puhtaus ei ole sekään aina hyvällä tolalla. Ihmiset kuitenkin uivat esimerkiksi Neva-joessa, vaikka sen tiedetään olevan saastunut. Nuori mies kiistääkin Nevan rannalla, että siellä haisisi mikään. Hänen mielestään ilma tuntuu raikkaalta.

5. Venäläiset ovat köyhiä ja laiskoja

Henkiset asiat eivät voi kehittyä ilman taloudellista turvaa.― Mieshenkilö ravintolassa

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjällä perustettiin lukuisia yrityksiä ja osa menestyi hyvin taloudellisesti. Moni venäläinen vaurastui ja se näkyi luonnollisesti vaikkapa ylellisyystuotteiden kulutuksessa. Isolla osalla venäläisistä ansiotaso oli kuitenkin esimerkiksi suomalaisittain vaatimaton. Vuonna 2007 venäläisen keskipalkka on 330 euroa kuussa. Terveyskeskuslääkäri ansaitsee 414 euroa kuukaudessa, mutta insinöörin ansiot ovat jopa 2000 euroa kuukaudessa.

Rahan merkitys on monelle suuri, koska sillä voi kohottaa omaa ja perheensä elämänlaatua. Kuten nuori moskovalaismies sanoo: "Henkiset asiat eivät voi kehittyä ilman taloudellista turvaa."

Moskova onkin yksi tärkeimmistä Venäjän rahamaailman keskuksista. Limusiinissa istuvan nuoren naisen mukaan Moskovaan tulevat ne, jotka rakastavat rahaa, etsivät rahaa ja haluavat ansaita rahaa.

Toisaalta Venäjällä on paljon köyhyyttä myös suurissa kaupungeissa ja maaseudulla, jossa elämisen puitteet ovat vaatimattomat. Työtä pitää kaikkien tehdä, sillä leipä ei tule ilmaiseksi, ajatellaan maaseudulla. Mutta toisaalta, jos ei ole työtä, ei ole leipääkään.

6. Venäläinen ruoka on pahaa, ja siellä juodaan paljon votkaa.

Jos on levoton sielu, votka rauhoittaa nopeasti.― Misha votkan äärellä.

Hienot ja erikoiset ravintolamiljööt, pikaruokapaikat ja monet erikoisdieettejä tarjoavat ravintolat ovat osa nykyaikaista venäläistä ruokakulttuuria. Niistä löytyvät kansainväliset vaikutteet ja tutut venäläiset ruokalajit. Anna Laineen mukaan parasta Venäjällä on kuitenkin se, ettei siellä tarvitse nähdä nälkää. Ongelmana pikemminkin on runsaudenpuute.

Votka lienee yksi venäläisyyteen herästi liitettävistä asioista. Onko venäläisen mahdollista elää ilman sitä? Misha-niminen mieshenkilö sanoo juovansa joka päivä 100 grammaa votkaa töiden jälkeen, koska hänen mukaansa levoton sielu rauhoittuu votkan äärellä. Votkan sanotaan myös nostavan mielialaa ja vapauttavan komplekseista.

Alkoholikulttuuri on Venäjälläkin muuttumassa ainakin ravintoloitsija Andrei Smirnovin mukaan. Hänen mukaansa viini on syrjäyttämässä votkan, eivätkä asiakkaat halua enää humaltua vaan tulla iloisiksi.

7. Venäläiselle uskonto on vain kultaa ja krumeluuria

Kynttilänjalat, ikonostaasit, kieli tai jumalanpalveluspuku eivät tee meistä kristittyjä vaan osallisuus Jumalan maailmalle antamasta totuudesta. Ulkoiset puitteet saattavat joissakin kohdin estää näkemästä todellista tietämme.― Isä Viktor Maksimovski

Venäjällä etenkin ortodoksisuus on näkyvä osa yhteiskuntaa. Kirkon merkitys venäläisille on suuri, sillä 68 % kansalaisista sanoo luottavansa kirkkoon. Millainen on venäläinen uskonto, kun kirkossakin saattaa olla pankkiautomaatti? Onko se vain kullankimallusta ja krumeluuria?

Isä Viktor Maksimovski korostaa kirkon yhteiskunnallista merkitystä ja vastuuta. Se ei kuitenkaan hänen mukaansa tarkoita sitä, että kirkko palvelisi valtiopäämiestä ja hallitsijoita. Kirkko on Jumalaa sekä kansaa ja sitä myöten valtiota varten, mutta suhde valtioon täytyy säilyttää vapaana ja avoimena. Ulkoiset puitteet saattavat kuitenkin hänen mukaansa hämätä näkemästä kristityn todellista tietä.

Taivaalliset voimat eivät ole ainoita, joihin kansa uskoo. Taikausko on säilyttänyt asemansa, sillä 60 % venäläisistä luottaa erilaisiin uskomuksiin ja niiden parantavaan voimaan.

8. Venäläinen kirjallisuus on synkkää ja pitkäpiimäistä

Tänä päivänä voidaan julkaista millaisia kirjoja tahansa.― Nikolai Aleksandrov, kirjallisuudentutkija

Venäläinen kirjallisuus on maailmankuulua, ja Venäjällä myös arvostetaan kirjailijoita. Se näkyy muun muassa siinä, että kirjailijoiden koteja on kunnostettu museoiksi ja klassikoista otetaan uusia painoksia. Toista oli kuitenkin Neuvostoliiton aikana, jolloin moni kirjailija joutui vainotuksi valtion toimesta.

Venäläiset ovat ahkeria lukijoita, jopa niin ahkeria, että osa kirjakaupoista on pitää ovensa auki ympäri vuorokauden. Mitä venäläinen lukee? Kirjallisuudentutkija Nikolai Aleksandrovin mukaan vastaus riippuu siitä, keneltä kysyy. Ironiset salapoliisiromaanit ja romanttinen kirjallisuus ovat kotirouvien suosiossa, kun taas nuoret lukevat ammattikirjallisuuden lisäksi historiallisia monografioita. Pelkästään yleissivistyksen vuoksi vähintään yksi klassikko kuuluu luettavien joukkoon.

Jotain on kuitenkin kirjallisuudessa muuttunut. Kirjallisuudentutkijan mukaan tänä päivänä voidaan julkaista millaista kirjallisuutta tahansa ja kirjailijat voivat kirjoittaa mistä tahansa. Mitään esteitä ei hänen mukaansa ole.

9. Venäläinen uskoo sokeasti johtajaansa – oli se sitten millainen tahansa

Venäjällä johtajaan, presidenttiin suhtaudutaan kuin Jumalaan.― Fjodor Dubrov, kuvataiteilija

Millainen on hyvä johtaja? Siitä Venäjällä vaikuttaisi olevan lähes yksimielinen näkemys. Johtajan on oltava omilla jaloillaan kävelevä, puhekykyinen ja terve. Tambovin hiippakunnan kirkkoherra Isä Dmitri Bykov muotoilee asian hieman toisin.
Hänen mielestään suuri maa tarvitsee suuren johtajan. Hän on luotettava ja kansa haluaa seurata häntä. Johtaja on myös isänmaallinen, venäläisyyttä ja Venäjän rajoja kunnioittava.

Kuvataitelija Fjodor Dubrov tuntee venäläisten suuren johtajan kaipuun. Hänen järkytyksekseen osin ironisiksi tarkoitetut maalaukset presidentti Vladimir Putinista muuttuivat pyhiksi kuviksi, kun nuoret naiset menivät niiden eteen rukoilemaan muun muassa onnea rakkaudessa. Putinista oli tullut jumala.

Eikä presidentti Putin moitteita saakaan haastatteluissa. Hänen sanotaan olevan loistava, hyvä ja hieno sekä vahva ja erikoislaatuinen ihminen. Putin on myös todellinen mies, upea, uuden vuosituhannen seksisymboli.

10. Voiko venäläinen olla onnellinen?

Venäläiselle onni on sitä, ettei kukaan häiritse venäläisten elämistä ja meidän elämistä häiritsevät kaikki.― Mies kadulla

Suomalaiselle venäläinen arki voi näyttäytyä dramaattisena ja teatraalisena. Palkittu teatteriohjaaja Lev Dodinin mukaan vieras maa vaikuttaa aina teatraaliselta. Toisaalta jos elämä menettää teatraalisuutensa, se muuttuu ikäväksi, hän sanoo mutta muistuttaa, että ihmisenä oleminen on vaikeaa. Hänen mukaansa erityisen vaikeaa on kokea onnea, jos kohtaa julmuutta.

Miten tavalliset venäläiset määrittelevät onnellisuuden? Venäläisten mielestä onni ja onnellisuus riippuvat siitä, millainen on henkinen tila. Nuoren miehen mielestä huonotuulisuus estää onnellisuuden kokemisen. Pietarilaismiehelle onnellisuus on sitä, että kun kukaan ei häiritse venäläisten elämää. Hänen mukaansa venäläisten elämistä häiritsevät kaikki. "Onnea on, kun aurinko paistaa, kaikki on hyvin ja asiat sujuvat," sanoo puolestaan venäläisnainen. Myös datsha, vapaa-ajanasunto merkitsee toiselle onnea, koska raitis ilma tekee sielulle hyvää ja sielu on venäläisten lempiaiheita.

.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto