Hyppää pääsisältöön

Ilmastokatastrofi on sukupolvemme ydinsota, ja siksi Viitasen Piian mielestä carpe diem kuulostaa nykyihmisen suusta irvokkaalta

Viitasen Piia -yhtyeen laulaja-lauluntekijä Piia Viitanen lähikuvassa punaisen sateenvarjonalla.
Viitasen Piia -yhtyeen laulaja-lauluntekijä Piia Viitanen. Viitasen Piia -yhtyeen laulaja-lauluntekijä Piia Viitanen lähikuvassa punaisen sateenvarjonalla. Kuva: Santeri Järvinen / YleX Viitasen Piia

“Juoksemme täydellisen elämän tai onnellisuuden perässä, mutta siinä sivussa aiheutamme hirveän paljon tuhoa”, sanoo Viitasen Piia.

Pasilan betonikuutiomaiset kerrostalot tuovat mieleen Tsernobylin, Piia Viitanen toteaa.

Yli 30 vuoden takaiset tapahtumat Ukrainassa ovat olleet tänä keväänä pinnalla, kun HBO:n ydinvoimalaonnettomuudesta kertovasta TV-sarjasta on tullut yleisö- ja arvostelumenestys.

– Tiedetäänköhän me vieläkään kaikkea, mitä siellä on tapahtunut, Viitanen tuumii keskellä harmaata pihamaata.

TV-sarja kietoutuu sen valheiden ja totuuden peittelyn ympärille, kun mahdollisuudet vielä tuhoisampaan ydinkatastrofiin olivat käsillä, mutta ongelmista vaiettiin mahdollisimman pitkään. Onneksi vielä laajemmalta tuholta kuitenkin vältyttiin.

Koko tapahtumasarja on ollut Viitasen mielestä absurdi, mutta samanlaisia järjettömyyksiä on ihmiskunnan historiaan mahtunut enemmänkin.

Ihmisenä olemisen ja ihmiskunnan ihmeellisyydet inspiroivat Piia Viitasta. Tällaisesta mielettömältä tuntuvasta ajanjaksosta sai alkunsa myös keväällä julkaisu single Meidän jälkeemme hiljaisuus. Kappaleen nimi on viittaus Venäjän ydinasejoukkojen mottoon.

Tunnuslause jäi kummittelemaan Viitasen mieleen lehtiartikkelista, joka kertoi Neuvostoliiton kylmän sodan aikaisesta Perimetr-järjestelmästä. Tiivistetysti kyse oli järjestelmästä, joka voisi kostoiskuna laukaista kaikki valmiina olevat ydinaseet kohti Yhdysvaltoja.

Laukaistavien ydinkärkien tuhovoima riittäisi tekemään koko maapallosta elinkelvottoman.

Ydinasejoukkojen motto on kuitenkin Viitasen mukaan vain yksi säie kappaleessa. Hänelle se on henkilökohtainen purkautuminen ja kannanotto ilmastokriisiin.

– Nykyihmisen suusta joku carpe diem kuulostaa lähinnä irvokkaalta. Meidän ajassa on jotain sellaista ihmeellistä, että juoksemme täydellisen elämän tai onnellisuuden perässä, mutta siinä sivussa aiheutamme hirveän paljon tuhoa.

Kappaleen teksti syntyi kaksi vuotta sitten, kun Viitanen tuskastui siihen, miten tietoa ilmastonmuutoksesta on riittävästi tarjolla, mutta kukaan ei tunnu puhuvan siitä tai tekevän asialle mitään.

Vaikka kahdessa vuodessa kansainvälistä heräämistä on tapahtunut, kappale on Viitasen mukaan edelleen surullisen ajankohtainen.

– Ei me vielä ihan hirveän pitkälle olla päästy, vaikka paljon hyvää kehitystä on tapahtunut.

Ilmastonmuutos on uuden sukupolven ydinsota

Nykynuoria edeltävä sukupolvi pelkäsi ydinsodan tuhoavan maapallon. Niistä peloista on kirjoittanut muun muassa Anni Sinnemäki yhden Ultra Bran tunnetuimmista kappaleista Kahdeksanvuotiaana.

Kirjailija Tuomas Kyrö on muistellut sitä, miten 80-luvulla ydinkärjistä puhuttiin koulun pihoilla ja Rauhanmarssilla sai ilmapallon sekä pinssin. Nyt nuoret ovat marssineet ilmastotekojen puolesta.

Viitasen Piia kuvattuna katsoo sivulle ja taustalla näkyy harmaan kerrostalon ikkunat.
Vaikka uutisvirta voi välillä luoda lohduttoman kuvan maailmasta, Viitasen mielestä ei pitäisi vaipua epätoivoon, koska myös hyviä asioita tapahtuu koko ajan. Viitasen Piia kuvattuna katsoo sivulle ja taustalla näkyy harmaan kerrostalon ikkunat. Kuva: Santeri Järvinen / YleX Viitasen Piia,YleX

Taustalla on samanlainen huoli ihmisen olemassaolosta ja ihmiskunnan tulevaisuudesta, oli kyse sitten ydinsodasta tai ilmastokriisistä.

Onko ilmastokriisi nykynuorten ydinsota?

Viitasen Piia nyökyttelee vastaukseksi.

– On niissä varmasti yhtymäkohtia, koska ne ovat yksilölle valtavia ja pelottavia uhkakuvia.

Toki ydinaseiden kehittämiseen ja käyttämiseen tavallisella pulliaisella on huomattavasti vähemmän vaikutusta kuin ilmastonmuutokseen, Viitanen toteaa. Silti molemmat ovat ainakin osaltaan ihmisen aikaansaannosta.

Epätoivoon ja lamaannukseen vaipuminen ei hänen mukaansa auta ketään. Uhkakuvien maalailun keskellä Viitanen muistuttaa, että maailmassa tapahtuu koko ajan paljon hyviäkin asioita, vaikka uutisvirta voisi vaikuttaa lohduttomalta.

Ensinnäkin ihmiskunnan historiassa nykyaika on ollut poikkeuksellisen väkivallaton ja rauhallinen ajanjakso. Toiseksi jatkuvasti yhä vähemmän ihmisiä elää absoluuttisessa köyhyydessä. Kolmanneksi koulutus on lisääntynyt ympäri maailmaa.

Nämä asiat ovat Viitasen mielestä lohdullisia.

– Ne ovat todella perusasioita, mutta isoja yksilön hyvinvoinnin kannalta, Viitanen sanoo.

Hän toivoo, että ihmisillä olisi kykyä kuunnella asiantuntijoita ja toimia tutkitun tiedon pohjalta. Toisaalta Viitasta huolestuttaa ihmisten itsekkyys ja kykenemättömyys ottaa ilmastonmuutoksen kaltaista asiaa tarpeeksi vakavasti.

– Kaikesta maailman tiedosta huolimatta olemme valmiita toimimaan ja luopumaan saavutetuista eduista usein vasta pakon edessä tai ehkä sitten, kun asiat vyöryvät omalle takapihalle.

Sekä maailmanlaajuisesti että Suomessa tarvittaisiin Viitasen mielestä laajempia yhteisiä sopimuksia, jotta ihmiskunta alkaisi vetää yhtä köyttä. Se on kuitenkin vaikeaa, kun kyseessä on ilmastonmuutoksen kokoinen katastrofi, johon kenelläkään ei ole helppoja tai aukottomia ratkaisuja.

– On vain yritettävä roikkua kiinni toivossa, ja tehtävä omalla paikallaan parhaansa. Se on kai lopulta ollut ihmisen osa ihan kaikkina aikoina.

Ihmisenä olemisen ihmettelyä

Ympäröivän maailman outous on Viitaselle loputon inspiraation lähde. Tapa kirjoittaa elää ja sisältää erilaisia vaiheita, mutta pohjavireenä kaikessa on ihmiselämän ihmettely.

Musiikin ohella se on näkynyt sosiaalialan töissä, jotka hän kuitenkin lopetti kaksi vuotta sitten keskittyäkseen lisääntyvään keikkailuun ja lauluntekijän työhön. Hänen mukaansa sekä hänen musiikissaan että sosiaalialan töissään on kyse samanlaisesta ihmisyyden äärellä olemisesta.

Viitasen Piia kokokuvassa pihamaalla.
"Jos laulut herättävät ajatuksia, se on jo voitto", Viitanen sanoo. Viitasen Piia kokokuvassa pihamaalla. Kuva: Santeri Järvinen / YleX Viitasen Piia

Laulaja-lauluntekijä toivoo, että ihmiset voisivat peilata omaa elämäänsä hänen laulujensa kautta.

– Jos laulut herättävät ajatuksia, se on jo voitto. Olivat ne sitten millaisia ajatuksia tahansa. Kun laulut julkaistaan, niistä tulee kuulijoiden omia.

Syksyllä julkaistava neljäs albumi on Viitasen mukaan luontevaa jatkumoa kriitikkojen arvostamalle Laulumaa-albumille. Siirtyminen kauemmas alkuaikojen luomufolkista kuuluu yhä selvemmin siinä, miten akustinen äänimaailma törmää elektronisiin sävyihin.

– Haluan tutkimusmatkailla ja kokeilla asioita musiikillisesti. Ei olisi mielekästä tehdä samaa levyä viittä kertaa peräkkäin.

Lisäksi tulevalla levyllä kuuluu tuottaja Julius Maurasen kädenjälki. Uusien ihmisten kanssa työskentely tuo Viitasen mukaan mielekkäitä sävyjä ja vivahteita myös omaan ilmaisuun.

– Bändi on ollut viimeisen vuoden ympäri maailmaa, jonka seurauksena Maurasen rooli on muotoutunut uudella levyllä keskeiseksi, vaikka koko kuusihenkistä bändiä levyllä ja keikoilla kuullaankin.