Hyppää pääsisältöön

Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

Saksofonisti, trumpetisti, vuosi 1959 ja muusikoiden nimiä: Sonny Rollins, Ella Fitzgerald, Duke Ellington, Miles Davis, John Coltrane ja Charles Mingus
Saksofonisti, trumpetisti, vuosi 1959 ja muusikoiden nimiä: Sonny Rollins, Ella Fitzgerald, Duke Ellington, Miles Davis, John Coltrane ja Charles Mingus jazz,musiikki,Jättiaskeleet - jazzin ihmevuosi 1959

Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla.

Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta. Instrumentaalimusiikki on siis työnteon taustalla parasta ja kun pitää keksiä uusia ajatuksia, jazzmusiikki kuljettaa yleensä mietteitä uusiin suuntiin.

Lokakuussa mietinkin, että voisin pitkästä aikaa kuunnella Charles Mingusin levyä Ah Um. Laitettuani levyn soimaan katselin sen upeaa levynkantta, jonka kansitaiteen on suunnitellut ja taiteillut S. Neil Fujita (sama mies muuten, jonka työtä on Mario Puzon Kummisetä-kirjan alkuperäinen kansi).

Huomasin, että Mingus Ah Um on levytetty vuonna 1959. Mietin, että sepä hassua, eikös se ole myös toisen suosikkilevyni Miles Davisin Kind Of Bluen levytysvuosi. Kyllä, 1959.

Aloin miettiä, löytyykö vuosiluvun takaa jotain muutakin. Muistelin muita mieleeni tulevia jazzklassikoita. Mitenkäs John Coltrane, milloinkas Giant Steps tehtiin? Wikipedia kertoo: vuonna 1959. Entä mikä olisi maailman tunnetuin jazzlevy tai -kappale, no tietenkin Dave Brubeckin Take Five… Kyllä, levytetty 1959. Oho!

Nyt kaivoin esiin Wikipedian listan vuoden 1959 jazzlevyistä ja aloin selailla. Ornette Coleman, Sonny Rollins, Duke Ellington montakin levyä, Wes Montgomery – tuttuja nimiä jazzklassikoiden ystäville ja mikä hassuinta, monet heidän vuonna 1959 tekemänsä levyt olivat jollain lailla erityisiä.

Duke Ellington, Ella Fitzgerald ja John Coltrane
Duke Ellington, Ella Fitzgerald ja John Coltrane Duke Ellington, Ella Fitzgerald ja John Coltrane Kuva: Courtesy Everett Collection/All Over Press Duke Ellington,Ella Fitzgerald,John Coltrane

Aloin miettiä, onko vuosi 1959 tosiaan jollain lailla erityinen jazzmusiikin historiassa

Pari kuukautta aiemmin tuottajani oli ilmoittanut minulle, että voisin kehittää kesäksi 2019 erikoissarjan ja Aristoteleen kantapää olisi sen aikaa tauolla. Koska vapaa toimittaja saa elantonsa siitä, että tekee, mitä tilataan, aloimme perinpohjaisen ideoinnin.

Ajattelin, että Aristoteleen kantapään kuulijat ovat tottuneet kieliasioihin, joten olisi mukava tehdä jotain samalla linjalla. Niin olimme miettineet lukuisia kielellisiä aiheita, mutta mikään ei oikein tuntunut niin sanotusti naksahtavan.

Nyt aloin miettiä, olisiko tästä jazzin klassikkolevyjen vuodesta ohjelmasarjaksi, tuleehan tuosta maagisesta vuodesta tänä vuonna kuluneeksi tasan 60 vuotta.

Riemastuin, koska uskoni siihen, että olin osunut johonkin kiinnostavaan, oli saanut vahvistuksen.

Asiantuntemukseni jazzin(kaan) alalla ei kuitenkaan ole parempi kuin intomielisen kuuntelijan. Niinpä halusin tarkistaa ajatuksen vuodesta 1959. Ensimmäisenä mieleeni tullut alan auktoriteetti oli Jari-Pekka Aukusti Vuorela.

Tutustuin JP:hen vuonna 1982, kun tulin Tampereelle opiskelemaan sosiologiaa. Sosiologian laitoksen johtaja, professori Seppo Randell esitteli meille aloitteleville opiskelijoille ylpeänä laitoksen henkilökuntaa. Joukossa oli pitkätukkainen kaveri JP Vuorela, josta Randell ylpeästi mainitsi, että ”tässä on mies, joka on voittanut EBU:n jazztietokilpailun!”

Vuorelalla oli silloin opinto-ohjelmassa oma kurssinsa, nimeltään Afroamerikkalaisen musiikin historia. Siis perinpohjainen jazzin historia sosiologisilla mausteilla. Suoritin kurssin ja olin iloinen: sosiologiahan on hauskaa!

Pian JP siirtyi enemmän musiikkitoimittajaksi ja minunkin opintoni vaihtuivat radiotyöhön ja Alivaltiosihteerin keikkabussiin, mutta tavallisesti kun kävin jazzkonserteissa tai Pori Jazzissa, JP oli paikalla.

Niinpä laitoin hänelle sähköpostin suuresta löydöstäni, mukana kysymys, saisiko aiheesta ohjelmasarjan radioon. JP vastasi:

– Asiaa on jopa tullut mietityksi silloin tällöin. Toista niin keskittyneesti merkittävää vuotta ei ole, ehkä 1928 pääsee lähimmäksi. Ihan musiikinsisäisetkin kehitysprosessit... Jaaha juu, ehkä puhutaan tarkemmin sitten ohjelmissa.

Riemastuin, koska uskoni siihen, että olin osunut johonkin kiinnostavaan, oli saanut vahvistuksen.

Tarinoita ja näkökulmia siihen, mitä nuoret aikuiset uraohjukset tekivät kuusi vuosikymmentä sitten, löytyi kosolti.

Saman tien esitin ohjelma-aiheen tuottajalleni otsikolla ”Ennakkoluuloton idea kesäsarjalle 2019”. Suureksi yllätyksekseni tuottaja ilmoitti, että koska kanavan teemana heinäkuussa on USA, alamme valmistella sarjaa vuoden 1959 jazzklassikoista. Millaisia olivat nuo nuoret muusikot, jotka klassikkonsa tuolloin tekivät? Millainen USA silloin oli?

Alkoi ahkera lukeminen, kuuntelu ja tutustuminen tuon ajan musiikkiin. Osa albumivalinnoista oli ilmiselviä, mutta muutamassa kohdassa piti hiukan puntaroida, vuoden 1959 levyissä kun olisi tarjontaa useammankin kuukauden sarjaa varten!

Tammikuussa pidimme palaverin JP:n kanssa. Emme tienneet vielä ohjelmien määrää emmekä muutakaan täsmällistä, mutta tuntui siltä, että tarinoita ja näkökulmia siihen, mitä nuoret aikuiset uraohjukset tekivät kuusi vuosikymmentä sitten, löytyi kosolti.

Jeanne Moreau ja Miles Davis, Dave Brubeck Quartet ja Wes Montgomery
Jeanne Moreau ja Miles Davis, Dave Brubeck Quartet ja Wes Montgomery Kuva: CSU Archives/Everett Collection/All Over Press Jeanne Moreau,Miles Davis,Dave Brubeck Quartet,Wes Montgomery

Pian JP lähetti sähköpostia. Hän oli löytänyt blogin, jossa käydään läpi vuoden 1959 jazzelämää päivä kerrallaan! ”The 1959 Project. A snapshot of jazz 60 years ago, every day.

Pian ohjelmapäällikkö Färm lähetti postia. Hän kysyi, ”tästähän kesäsarjassasi on kyse?” ja perässä linkki USA:n julkisen palvelun radion sivulle, jossa on juttu otsikolla: More Than 'Kind Of Blue': In 1959, A Few Albums Changed Jazz Forever

Huh! Muutkin ovat huomanneet merkkivuoden!

Färmin linkin takaa löytyi Esquire-lehden juttu tammikuulta 1959. Siinä lehti julistaa, että ”nyt on jazzin kulta-aika”. Mukana on mustavalkoinen valokuva, jossa 57 maineikasta jazzmuusikkoa poseeraa samassa kuvassa jollain Manhattanin kadulla.

Kyseessä on Esquiren graafikon Art Kanen elokuussa 1958 juttua varten järjestämä ja ottama valokuva, johon saapui jazzmuusikoita neljältä vuosikymmeneltä. YouTubesta löytyy valokuvan ottamisesta tehty dokumentti, joka vie kiinnostavasti vuosikymmenten taakse.

Elämä kuuden vuosikymmenen takaisessa USA:ssa kuulostaa hyvin samankaltaiselta kuin nykyäänkin.

Kun aloin koota materiaalia ohjelmiin, olin hiukan huolissani siitä, että ehkä kaikki kuulijat eivät ole kiinnostuneita 60 vuotta vanhasta jazzmusiikista. Tajusin kuitenkin nopeasti, että kyse ei ole pelkästään jazz-musiikista, vaan ihmisistä, jotka ponnistelevat elossapysymisen ja itsensä toteuttamisen kanssa aivan samalla tavalla kuin nykyäänkin.

Miles Davis ja John Coltrane olivat tuolloin 33-vuotiaita miehiä – samanikäisiä muuten kuin Ivar Kamprad, Fidel Castro ja Tenho Saurén! – jotka olivat aloittaneet uransa nuorina. Duke Ellington (60 v) ja Ella Fitzgerald (42 v) olivat jo uransa huipun ohittaneet, ja heillä oli edessään keski-iän tuomat haasteet niin elämässään kuin työssään.

Ornette Coleman ja Sonny Rollins olivat 29-vuotiaita, toinen New Yorkin taiteilijakortteleista, toinen taas Texasin pikkukaupungista. Heidän haasteensa oli se, miten tehdä edeltäjien luomasta taiteesta uutta.

Charles Mingus ja Dave Brubeck taas olivat hiukan alle 40-vuotiaita ja kotoisin Kaliforniasta länsirannikolta. Kummallakin oli taustalla klassisen musiikin opintoja, mutta heidän löytämät suuntansa olivat aivan erilaiset.

Kaiken kaikkiaan elämä kuuden vuosikymmenen takaisessa USA:ssa kuulostaa hyvin samankaltaiselta kuin nykyäänkin. Silloinkin elettiin uuden tekniikan vyörytyksessä (silloin automaattikameroiden, LP-levyjen ja satelliittien seassa). Ihmiset taistelivat oikeudesta olla sitä, mitä he olivat ilman ulkoisten odotusten paineita.

Osa ihmisistä loi samalla sellaisia mestariteoksia, että monelle ne ovat yhä parasta jazzia, mitä koskaan on tehty.

Kuuntele audiosarja Jättiläisaskeleet - Jazzin ihmevuosi 1959:

Spotify-linkit albumeihin.

Miles Davis: Kind Of Blue

John Coltrane: Giant Steps

Ella Fitzgerald Sings Ira And George Gershwin Songbook

Sonny Rollins: Freedom Suite

Duke Ellington: Anatomy Of A Murder

Charles Mingus: Mingus Ah Um

Dave Brubeck Quartet: Time Out

Ornette Coleman: The Shape Of Jazz To Come

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.