Hyppää pääsisältöön

“Kukaan ei ole halunnut fasistin viittaa itselleen” - Kari Aronpuro tarttui kiistellyn Ezra Poundin runoihin ja sai Ylen Kääntäjäkarhu-palkinnon

Runoilija Kari Aronpuro
Runoilija, kääntäjä Kari Aronpuro Runoilija Kari Aronpuro Kuva: Raili Tuikka / Yle Tanssiva karhu,Kari Aronpuro

Runoilija Kari Aronpuro suomensi Ezra Poundin vankeudessa kirjoittamat runot 70 vuotta niiden ilmestymisen jälkeen. Hän halusi tuoda esiin Poundin vaikutuksen nykyrunouteen, mutta näyttää myös runoilijan kaikki puolet - myös itselleen vastenmieliset.

Ezra Pound on Kari Aronpurolle yksi niistä runoilijoista, jotka muuttivat hänen elämäänsä.

– Löysin Poundin, kun löysin vapaamittaisen runouden.

Se tapahtui syksyllä 1957. Silloin 17-vuotias Aronpuro löysi Tampereen vanhan pääkirjaston aikuisten osastolta runohyllyn. Siellä oli Poundinkin lyhyitä runoja englanniksi.

– Se oli mun elämäni käänteentekevä hetki. Rupesin ihmettelemään, että onko tällaistakin runoutta, josta on kaikki riimit heivattu pois. Tämähän on mielenkiintoista. Mun olisi käynyt aika heikosti elämässä, jos en ois runoutta löytänyt. Pelastuin suurin piirtein yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi.

Aronpurosta tuli arvostettu runoilija, joka on julkaissut 22 runokokoelmaa. Niistä viimeisin Pelkkää barnumia ilmestyi 2014. Viime aikoina hän suomentanut siinä missä kirjoittanut omia runoja.

– Kääntäminen on hyödyllistä ja hauskan haasteellista toimintaa. Se on aliarvostettua. Jos ajatellaan, että ei olisi käännöskirjallisuutta, se olisi aika rajua.

Yksi klassikko vähemmän suomennettavien listoilla

Aronpuro löysi Poundin uudelleen ollessaan kirjastonhoitajana Kemissä. Vuonna 1974 häneltä oli ilmestynyt kokoelma Moskovan ikävä.

– Huomasin, että olin huonossa hapessa, ja rupesin miettimään, että mitä pitäisi tehdä.

Hän päätti hoitaa itseään palaamalla Eeva-Liisa Mannerilta saamiinsa oppeihin.

– Tilasin Tukholman kuninkaallisesta kirjastosta Poundin vuosisadan alussa luotsaamaan imagismiryhmän asiakirjoja. Tästä harrastuksesta on merkkejä 1977 ilmestyneen kokoelmani Kalpea aavistus merkkejä lopussa.

Silloin ilmestyi myös edellinen ja ainut Poundilta kokonaisen kirjan verran suomennettu runoteos, Tuomas Anhavan kääntämä valikoima Personae .

– Sen luin tarkkaan ja tunsin oppineenikin jotain. Samoihin aikoihin hankin Poundin cantojen koko laitoksen, jossa on kaikki 120 runoa. Mutta sitten semiotiikka ja mannermainen filosofia veivät mukanaan. Pound jäi.

Kolmas kerta toden sanoi. Kari Aronpuro palkittiin Ylen Kääntäjäkarhu -palkinnolla kolme vuotta kestäneestä suomennosurakasta eli Ezra Poundin Pisan cantoista.

Nämä kirjallisuuden merkkiteokset pitäisi suomentaa -listoilta voidaan nyt vetää yli yksi klassikko.

Aika oli kypsä ja internetistä löytyi kääntäjälle yllättävä apua

– Periaatteessa Poundin kääntäminen ei ole vaikea, mutta se vaatii taustatyöstä. Mutta sehän on suurimmaksi osin tehty, kun on nämä oppaat ja Pound-kirjallisuus, jota voi käyttää.

Työhuoneessaan Aronpurolla on kolme hyllymetriä kirjoja Poundista. Niitä käyttäen hän on kirjoittanut oman huomautuksia eli nootti osaston suomennokseensa.

Nootit on tutkijoiden ja kääntäjien kollektiivisesti vuosikymmenten aikana luoma Pound-ensyklopedia. Pisan cantoissa jokainen sana on kuin lukko, jonka avaamiseen avain haetaan teoksen huomautuksia osiosta. Poundin lukeminen on yhtä selaamista runojen ja noottien välillä. Runoja selittävä osio on yli 30 sivua suurempi kuin itse runojen osuus kirjassa.

– Pound keksi cantojen myötä tavallaan hypertekstin. Cantoja olisi ehkä kaikkein kätevin lukea linkitettynä nettiversiona.

Eli jos cantoja lukisi e-kirjana niin sanaa tai ilmaisua klikkaamalla ruudulle aukeaisi kyseisen ilmaisun taustat.

Kääntäjänä Aronpuro on ottanut ilon irti internetistä. Pisan cantoissa on englannin lisäksi yli 10 muuta kieltä. Aronpuro esittelee, miten hän selaa sanakirjoja tabletillaan, joka on osoittautunut hyväksi apuvälineeksi erityisesti muinaiskreikan kirjoitusasun viimeistelyssä. Pieni yksityiskohta viihdyttää:

– Siitä kohtaa, mistä saa emojit, sieltä löytyy myös muinaiskreikan kirjaimet ja tarkkeet oikein hienosti.

Pisan cantot syntyivät kuolemantuomiota odotellessa

Yhdysvaltalainen Ezra Pound oli äänekäs Mussolinin ihailija ja fasistien toimeksiannosta Rooman radion kolumnisti. Kun sota päättyi ja USA:n armeija miehitti Italian, Pound vangittiin epäiltynä maanpetoksesta. Häntä uhkasi kuolemantuomio.

Pound aloitti Pisan cantojen kirjoittamisen kanaverkkohäkissä. Hän vietti vankeudessa ensimmäiset 24 päivää ulkona auringonpaahteessa, sateessa, pölyssä ja öisin valonheittimien alla mieli järkkyneenä.
Hän oli yhteensä viisi kuukautta uudelleenkouluttautumisleirillä ja kirjoitti cantot 77-84 eli yksitoista pitkää runoa ja viimeisteli Konfutsen Ta Hion uuden käännöksen.

– Täytyy ihailla Poundia, joka pystyi siteeraamaan cantoissa ulkomuistista Danten Jumalaista näytelmää siellä vankileirissä. Samoin Homeroksen Odysseiaa. Niitähän hänellä ei ollut siellä ja ne menevät ihan oikein.

Sen sijaan Poundilla oli luettavana Time-lehtiä, sattumalta yksi englantilaisen runouden antologia ja raamattu. Näitä kaikkia hän myös käyttää runoissa hyödykseen.

– Ei Pound elänyt tätä päivää vaan hän eli kolmen tuhannen vuoden janan sisällä.

Nykyhetkeä Pisan cantoissa edustavat vankitoverit, joissa oli murhaajia, raiskaajia ja ryöstäjiä.

– Kuolemantuomioitakin aina välillä pantiin toimeen ja Pound katselee siinä hirsipuun juurella, että koskahan napsahtaa sama. Onhan runoissa sellaisiakin kohtia, joissa vangit vertailevat mahdollisuuksia selvitä sieltä hengissä.

Naistenvihaaja ja antisemitisti mutta myös runoudessa tien avaaja

Pisan cantot ilmestyivät vuonna 1948, kun Pound oli Yhdysvalloissa mielisairaalassa. Aronpuro suomensi kokoelman 70 vuotta ilmestymisen jälkeen. Miksi vasta nyt?

– Kukaan ei ole ehkä innostunut vetämään fasistin varjoa päälleen, Kari Aronpuro naurahtaa, mutta jatkaa: – Poundin poetiikka on kuitenkin kirjallisuuden historiaa, elävää kirjallisuuttakin, sillä Pound-tutkimus kasvaa useilla niteillä vuosittain.

Kun Aronpuro oli saanut suomennoksen tehtyä, hänessä heräsi halu kirjoittaa perusteelliset jälkisanat, luoda kokovartalokuva runoilijasta. Aronpuron mielestä Ezra Poundista on korostettu vain kahta puolta.

– On klassisen kiinan ja muun antiikin runouden kääntäjä Pound ja runoilija Pound, mutta ei ole haluttu muistaa ekonomisti Poundia eikä Mussoliinia ihailevaa fasisti Poundia.

Aronpuro tuo esiin Poundista myös mm. uusplatonistin, misogynistin, eli naisten vihaajan sekä antisemitistin:

– Ja Poundin, joka halusi syrjäyttää länsimaisten juutalaisten heimouskontojen alkeelliset muodot - siis kristinuskon - ja tuoda konfutselaisuuden sen tilalle. Se on nähty, ettei se onnistunut.

Tärkeimpänä suomennoksensa viestinä Aronpuro pitää kuitenkin sitä, että Poundin tuotannosta löytyy modernin runon juuret.

– Pound on avainhenkilö, jonka kautta voi ymmärtää 1900-luvun runouden vapautusliikettä ja myös syventää itseymmärrystä runoilijana. Hän on avannut portin runouden nykyiselle monimuotoisuudelle.

Pound on paljolti runoilijoiden runoilija. Hänen runoutensa on vaativaa luettavaa. Lukijoidensa suhteen Poundilla olikin korkeat odotukset.

– Poundin hyvä lukija "gentle reader" ilman muuta osaa Iliaan ja Odysseian alkukielellä ja Danten Jumalaisen näytelmänkin. Konfutsensa hän tuntee joko ranskan tai englanninkielisenä käännöksenä.
Tälläinen hyvä lukijahan ei kaipaa näitä nootteja, mutta minä lähden realismista, että näitä hyviä lukijoita on aika harvassa.

Edes kääntäjä ei pidä itseään tarpeeksi sivistyneenä lukijana. Suomennosurakka oli Aronpurosta kelpo haaste, mutta se ei tehnyt hänestä cantodiggaria.

– Tunnistan Poundin arvon modernismin ja postmodernismin peruskalliona. Mutta ensirakkauden minussa, juopottelevassa palloilijanuorukaisessa, synnytti aikoinaan Poundin kääntämä Li Pon runonide Cathay vuodelta 1915.

Ensirakkaus elää ja voi hyvin. Cantoista Aronpuro on jo päästänyt irti.

Tanssiva karhu -raadin perustelut Kääntäjäkarhun voittajasta:

Ezra Pound: Pisan cantot, suomennos Kari Aronpuro

Hankala tapaus, hankala monessakin mielessä. Ezra Poundin moninainen, monikielinen, eri kulttuureista ja aikakausista nouseva tekstiaines levittäytyy eteemme ilman kertovia, sitovia yhteyksiä. Hankala tapaus myös Pound itse, provosoiva fasismin ihailija, elitistinen populisti, rasisti, naisten väheksyjä, hankala hahmo nostaa esiin näinäkään häirinnän ja ääriliikkeiden päivinä.

Ezra Pound oli myös modernin runouden keskeinen vaikuttaja. T. S. Eliotin mukaan ja sanoin "Mr Pound on 20. vuosisadalla tapahtuneesta runouden vallankumouksesta eniten vastuussa oleva henkilö."

Kari Aronpuron suomennos Poundin Pisan cantoista on perusteellinen käännöstyö. Edellinen ja ainut Poundilta kokonaisen kirjan verran suomennettu runoteos on Tuomas Anhavan kääntämä valikoima Personae vuodelta 1977. Yksittäisiä runoja on julkaistu kirjallisuuslehdissä, mutta Pisan cantot on Poundin pääteoksen The Cantos ydin.

Pisan cantojen yksitoista pitkää runoa, tai laulua, runoilija kirjoitti toisen maailmansodan lopulla vankina USA:n joukkojen miehittämässä Italiassa, osin taivasalla parin neliön kalterihäkissä, kuolemantuomiota odotellessa. Kuolemantuomiota ei tullut, Pound päätyi kolmeksitoista vuodeksi washingtonilaiseen mielisairaalaan. Cantot julkaistiin vuonna 1948.

Ezra Pound käyttää runoissaan yli kymmentä eri kieltä sekä murteita ja hoonoa englantia. Repliikit, sitaatit, nimet, kirjoitus- ja käsitemerkit luovat runojen tekstuuria. Aronpuro on paitsi kääntänyt polyfoniset cantot, myös laatinut seikkaperäiset huomautukset sekä laajan, Poundin persoonaa, elämää ja runoutta avaavan epilogin. Aronpuro on vähäeleisesti mutta viihdyttävästi ja älykkäästi kommentoiden jälkipuheissa läsnä.

Aronpuron käännöstyö on kuin kolme kirjaa kirjassa; jykevän teoksen myötä avautuu Poundin ideogrammaattinen poetiikka sekä moniaalle ulottuva kuva 1900-luvun alun vuosikymmenistä ja yhdestä sen ristiriitaisimmista runoilijahahmoista – Pound oli myös mm. talousmoralisti, kunfutselainen, mentori ja sparraaja, sivistyksen vaalija, sananvapauden puolustaja.

Pisan cantot on Aronpuron vakuuttava suomennos, suurtyö.

Pound on vaikuttanut suoraan tai välillisesti Suomen toisen maailmansodan jälkeiseen runouteen. The Cantos on ehkä outo kulttuurihistoriallinen muistomerkki, mutta se on myös ehtymätön tutkimuskohde ja kiistanalainen suunnannäyttäjä. Ja Ntamon viime helmikuussa julkistama Pisan cantot Aronpuron vakuuttava suomennos, suurtyö.

Palkintoraadin jäsenet olivat tänä vuonna puheenjohtajana runoilija Anja Erämaja, Yleisradion kulttuuritoimittajat Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä näyttelijä, tuottaja Erja Manto.

Vuodesta 1994 alkaen jaettu Tanssiva karhu -palkinto jaettiin keskiviikkona 3.7.2019 Kajaanin Runoviikolla. Tanssivan karhun palkintosumma on 4 000 euroa, Kääntäjäkarhun 1 500 euroa.

Stina Saaren ja Kari Aronpuron haastattelut kuullaan Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmassa lauantaina 6.7.2019 klo 19–21 Yle Radio 1:ssä.

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.