Hyppää pääsisältöön

“Kukaan ei ole halunnut fasistin viittaa itselleen” - Kari Aronpuro tarttui kiistellyn Ezra Poundin runoihin ja sai Ylen Kääntäjäkarhu-palkinnon

Runoilija Kari Aronpuro
Runoilija, kääntäjä Kari Aronpuro Runoilija Kari Aronpuro Kuva: Raili Tuikka / Yle Tanssiva karhu,Kari Aronpuro

Runoilija Kari Aronpuro suomensi Ezra Poundin vankeudessa kirjoittamat runot 70 vuotta niiden ilmestymisen jälkeen. Hän halusi tuoda esiin Poundin vaikutuksen nykyrunouteen, mutta näyttää myös runoilijan kaikki puolet - myös itselleen vastenmieliset.

Ezra Pound on Kari Aronpurolle yksi niistä runoilijoista, jotka muuttivat hänen elämäänsä.

– Löysin Poundin, kun löysin vapaamittaisen runouden.

Se tapahtui syksyllä 1957. Silloin 17-vuotias Aronpuro löysi Tampereen vanhan pääkirjaston aikuisten osastolta runohyllyn. Siellä oli Poundinkin lyhyitä runoja englanniksi.

– Se oli mun elämäni käänteentekevä hetki. Rupesin ihmettelemään, että onko tällaistakin runoutta, josta on kaikki riimit heivattu pois. Tämähän on mielenkiintoista. Mun olisi käynyt aika heikosti elämässä, jos en ois runoutta löytänyt. Pelastuin suurin piirtein yhteiskuntakelpoiseksi kansalaiseksi.

Aronpurosta tuli arvostettu runoilija, joka on julkaissut 22 runokokoelmaa. Niistä viimeisin Pelkkää barnumia ilmestyi 2014. Viime aikoina hän suomentanut siinä missä kirjoittanut omia runoja.

– Kääntäminen on hyödyllistä ja hauskan haasteellista toimintaa. Se on aliarvostettua. Jos ajatellaan, että ei olisi käännöskirjallisuutta, se olisi aika rajua.

Yksi klassikko vähemmän suomennettavien listoilla

Aronpuro löysi Poundin uudelleen ollessaan kirjastonhoitajana Kemissä. Vuonna 1974 häneltä oli ilmestynyt kokoelma Moskovan ikävä.

– Huomasin, että olin huonossa hapessa, ja rupesin miettimään, että mitä pitäisi tehdä.

Hän päätti hoitaa itseään palaamalla Eeva-Liisa Mannerilta saamiinsa oppeihin.

– Tilasin Tukholman kuninkaallisesta kirjastosta Poundin vuosisadan alussa luotsaamaan imagismiryhmän asiakirjoja. Tästä harrastuksesta on merkkejä 1977 ilmestyneen kokoelmani Kalpea aavistus merkkejä lopussa.

Silloin ilmestyi myös edellinen ja ainut Poundilta kokonaisen kirjan verran suomennettu runoteos, Tuomas Anhavan kääntämä valikoima Personae .

– Sen luin tarkkaan ja tunsin oppineenikin jotain. Samoihin aikoihin hankin Poundin cantojen koko laitoksen, jossa on kaikki 120 runoa. Mutta sitten semiotiikka ja mannermainen filosofia veivät mukanaan. Pound jäi.

Kolmas kerta toden sanoi. Kari Aronpuro palkittiin Ylen Kääntäjäkarhu -palkinnolla kolme vuotta kestäneestä suomennosurakasta eli Ezra Poundin Pisan cantoista.

Nämä kirjallisuuden merkkiteokset pitäisi suomentaa -listoilta voidaan nyt vetää yli yksi klassikko.

Aika oli kypsä ja internetistä löytyi kääntäjälle yllättävä apua

– Periaatteessa Poundin kääntäminen ei ole vaikea, mutta se vaatii taustatyöstä. Mutta sehän on suurimmaksi osin tehty, kun on nämä oppaat ja Pound-kirjallisuus, jota voi käyttää.

Työhuoneessaan Aronpurolla on kolme hyllymetriä kirjoja Poundista. Niitä käyttäen hän on kirjoittanut oman huomautuksia eli nootti osaston suomennokseensa.

Nootit on tutkijoiden ja kääntäjien kollektiivisesti vuosikymmenten aikana luoma Pound-ensyklopedia. Pisan cantoissa jokainen sana on kuin lukko, jonka avaamiseen avain haetaan teoksen huomautuksia osiosta. Poundin lukeminen on yhtä selaamista runojen ja noottien välillä. Runoja selittävä osio on yli 30 sivua suurempi kuin itse runojen osuus kirjassa.

– Pound keksi cantojen myötä tavallaan hypertekstin. Cantoja olisi ehkä kaikkein kätevin lukea linkitettynä nettiversiona.

Eli jos cantoja lukisi e-kirjana niin sanaa tai ilmaisua klikkaamalla ruudulle aukeaisi kyseisen ilmaisun taustat.

Kääntäjänä Aronpuro on ottanut ilon irti internetistä. Pisan cantoissa on englannin lisäksi yli 10 muuta kieltä. Aronpuro esittelee, miten hän selaa sanakirjoja tabletillaan, joka on osoittautunut hyväksi apuvälineeksi erityisesti muinaiskreikan kirjoitusasun viimeistelyssä. Pieni yksityiskohta viihdyttää:

– Siitä kohtaa, mistä saa emojit, sieltä löytyy myös muinaiskreikan kirjaimet ja tarkkeet oikein hienosti.

Pisan cantot syntyivät kuolemantuomiota odotellessa

Yhdysvaltalainen Ezra Pound oli äänekäs Mussolinin ihailija ja fasistien toimeksiannosta Rooman radion kolumnisti. Kun sota päättyi ja USA:n armeija miehitti Italian, Pound vangittiin epäiltynä maanpetoksesta. Häntä uhkasi kuolemantuomio.

Pound aloitti Pisan cantojen kirjoittamisen kanaverkkohäkissä. Hän vietti vankeudessa ensimmäiset 24 päivää ulkona auringonpaahteessa, sateessa, pölyssä ja öisin valonheittimien alla mieli järkkyneenä.
Hän oli yhteensä viisi kuukautta uudelleenkouluttautumisleirillä ja kirjoitti cantot 77-84 eli yksitoista pitkää runoa ja viimeisteli Konfutsen Ta Hion uuden käännöksen.

– Täytyy ihailla Poundia, joka pystyi siteeraamaan cantoissa ulkomuistista Danten Jumalaista näytelmää siellä vankileirissä. Samoin Homeroksen Odysseiaa. Niitähän hänellä ei ollut siellä ja ne menevät ihan oikein.

Sen sijaan Poundilla oli luettavana Time-lehtiä, sattumalta yksi englantilaisen runouden antologia ja raamattu. Näitä kaikkia hän myös käyttää runoissa hyödykseen.

– Ei Pound elänyt tätä päivää vaan hän eli kolmen tuhannen vuoden janan sisällä.

Nykyhetkeä Pisan cantoissa edustavat vankitoverit, joissa oli murhaajia, raiskaajia ja ryöstäjiä.

– Kuolemantuomioitakin aina välillä pantiin toimeen ja Pound katselee siinä hirsipuun juurella, että koskahan napsahtaa sama. Onhan runoissa sellaisiakin kohtia, joissa vangit vertailevat mahdollisuuksia selvitä sieltä hengissä.

Naistenvihaaja ja antisemitisti mutta myös runoudessa tien avaaja

Pisan cantot ilmestyivät vuonna 1948, kun Pound oli Yhdysvalloissa mielisairaalassa. Aronpuro suomensi kokoelman 70 vuotta ilmestymisen jälkeen. Miksi vasta nyt?

– Kukaan ei ole ehkä innostunut vetämään fasistin varjoa päälleen, Kari Aronpuro naurahtaa, mutta jatkaa: – Poundin poetiikka on kuitenkin kirjallisuuden historiaa, elävää kirjallisuuttakin, sillä Pound-tutkimus kasvaa useilla niteillä vuosittain.

Kun Aronpuro oli saanut suomennoksen tehtyä, hänessä heräsi halu kirjoittaa perusteelliset jälkisanat, luoda kokovartalokuva runoilijasta. Aronpuron mielestä Ezra Poundista on korostettu vain kahta puolta.

– On klassisen kiinan ja muun antiikin runouden kääntäjä Pound ja runoilija Pound, mutta ei ole haluttu muistaa ekonomisti Poundia eikä Mussoliinia ihailevaa fasisti Poundia.

Aronpuro tuo esiin Poundista myös mm. uusplatonistin, misogynistin, eli naisten vihaajan sekä antisemitistin:

– Ja Poundin, joka halusi syrjäyttää länsimaisten juutalaisten heimouskontojen alkeelliset muodot - siis kristinuskon - ja tuoda konfutselaisuuden sen tilalle. Se on nähty, ettei se onnistunut.

Tärkeimpänä suomennoksensa viestinä Aronpuro pitää kuitenkin sitä, että Poundin tuotannosta löytyy modernin runon juuret.

– Pound on avainhenkilö, jonka kautta voi ymmärtää 1900-luvun runouden vapautusliikettä ja myös syventää itseymmärrystä runoilijana. Hän on avannut portin runouden nykyiselle monimuotoisuudelle.

Pound on paljolti runoilijoiden runoilija. Hänen runoutensa on vaativaa luettavaa. Lukijoidensa suhteen Poundilla olikin korkeat odotukset.

– Poundin hyvä lukija "gentle reader" ilman muuta osaa Iliaan ja Odysseian alkukielellä ja Danten Jumalaisen näytelmänkin. Konfutsensa hän tuntee joko ranskan tai englanninkielisenä käännöksenä.
Tälläinen hyvä lukijahan ei kaipaa näitä nootteja, mutta minä lähden realismista, että näitä hyviä lukijoita on aika harvassa.

Edes kääntäjä ei pidä itseään tarpeeksi sivistyneenä lukijana. Suomennosurakka oli Aronpurosta kelpo haaste, mutta se ei tehnyt hänestä cantodiggaria.

– Tunnistan Poundin arvon modernismin ja postmodernismin peruskalliona. Mutta ensirakkauden minussa, juopottelevassa palloilijanuorukaisessa, synnytti aikoinaan Poundin kääntämä Li Pon runonide Cathay vuodelta 1915.

Ensirakkaus elää ja voi hyvin. Cantoista Aronpuro on jo päästänyt irti.

Tanssiva karhu -raadin perustelut Kääntäjäkarhun voittajasta:

Ezra Pound: Pisan cantot, suomennos Kari Aronpuro

Hankala tapaus, hankala monessakin mielessä. Ezra Poundin moninainen, monikielinen, eri kulttuureista ja aikakausista nouseva tekstiaines levittäytyy eteemme ilman kertovia, sitovia yhteyksiä. Hankala tapaus myös Pound itse, provosoiva fasismin ihailija, elitistinen populisti, rasisti, naisten väheksyjä, hankala hahmo nostaa esiin näinäkään häirinnän ja ääriliikkeiden päivinä.

Ezra Pound oli myös modernin runouden keskeinen vaikuttaja. T. S. Eliotin mukaan ja sanoin "Mr Pound on 20. vuosisadalla tapahtuneesta runouden vallankumouksesta eniten vastuussa oleva henkilö."

Kari Aronpuron suomennos Poundin Pisan cantoista on perusteellinen käännöstyö. Edellinen ja ainut Poundilta kokonaisen kirjan verran suomennettu runoteos on Tuomas Anhavan kääntämä valikoima Personae vuodelta 1977. Yksittäisiä runoja on julkaistu kirjallisuuslehdissä, mutta Pisan cantot on Poundin pääteoksen The Cantos ydin.

Pisan cantojen yksitoista pitkää runoa, tai laulua, runoilija kirjoitti toisen maailmansodan lopulla vankina USA:n joukkojen miehittämässä Italiassa, osin taivasalla parin neliön kalterihäkissä, kuolemantuomiota odotellessa. Kuolemantuomiota ei tullut, Pound päätyi kolmeksitoista vuodeksi washingtonilaiseen mielisairaalaan. Cantot julkaistiin vuonna 1948.

Ezra Pound käyttää runoissaan yli kymmentä eri kieltä sekä murteita ja hoonoa englantia. Repliikit, sitaatit, nimet, kirjoitus- ja käsitemerkit luovat runojen tekstuuria. Aronpuro on paitsi kääntänyt polyfoniset cantot, myös laatinut seikkaperäiset huomautukset sekä laajan, Poundin persoonaa, elämää ja runoutta avaavan epilogin. Aronpuro on vähäeleisesti mutta viihdyttävästi ja älykkäästi kommentoiden jälkipuheissa läsnä.

Aronpuron käännöstyö on kuin kolme kirjaa kirjassa; jykevän teoksen myötä avautuu Poundin ideogrammaattinen poetiikka sekä moniaalle ulottuva kuva 1900-luvun alun vuosikymmenistä ja yhdestä sen ristiriitaisimmista runoilijahahmoista – Pound oli myös mm. talousmoralisti, kunfutselainen, mentori ja sparraaja, sivistyksen vaalija, sananvapauden puolustaja.

Pisan cantot on Aronpuron vakuuttava suomennos, suurtyö.

Pound on vaikuttanut suoraan tai välillisesti Suomen toisen maailmansodan jälkeiseen runouteen. The Cantos on ehkä outo kulttuurihistoriallinen muistomerkki, mutta se on myös ehtymätön tutkimuskohde ja kiistanalainen suunnannäyttäjä. Ja Ntamon viime helmikuussa julkistama Pisan cantot Aronpuron vakuuttava suomennos, suurtyö.

Palkintoraadin jäsenet olivat tänä vuonna puheenjohtajana runoilija Anja Erämaja, Yleisradion kulttuuritoimittajat Minna Joenniemi ja Marit Lindqvist sekä näyttelijä, tuottaja Erja Manto.

Vuodesta 1994 alkaen jaettu Tanssiva karhu -palkinto jaettiin keskiviikkona 3.7.2019 Kajaanin Runoviikolla. Tanssivan karhun palkintosumma on 4 000 euroa, Kääntäjäkarhun 1 500 euroa.

Stina Saaren ja Kari Aronpuron haastattelut kuullaan Tämän runon haluaisin kuulla -ohjelmassa lauantaina 6.7.2019 klo 19–21 Yle Radio 1:ssä.

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.