Hyppää pääsisältöön

Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

Tanssiva karhu -runoraadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja
Runoilija Anja Erämaja Tanssiva karhu -runoraadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja Kuva: Raili Tuikka / Yle Anja Erämaja,Tanssiva karhu

Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019.

Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

Niin monta lähtökohtaa ja pyrkimystä. Yksi tutkii kokopäivätoimisesti kieltä, toinen sanallistaa elämänsä käännekohtia työn ohessa. Erilaisia johtotähtiä, kauneus, totuus, erilaisia runokäsityksiä, poetiikkoja, ehdotuksia. Liikettä kohti musiikkia, kohti kuvaa, hykerryttäviä havaintoja, asennetta. Runopamfletti vanhustenhoidosta, haikuja lähimetsästä. Paneutuminen räsykudosten vuodenaikaväreihin. Tasokoordinaateilla kirjoitettu rakkaudenosoitus kotimaamme paikannimille.

Unelma omasta runokirjasta elää.

Runo on notkea muoto ja palvelee erilaisia tekijöitä. Se pakenee määritelmiä eikä tarvitse toteutuakseen painokonetta. Netti tarjoaa alustoja, lavarunous on voimissaan. Runon voi kaivertaa puistonpenkkiin, kiinnittää lyhtypylvääseen. Kirjaksi ne silti usein hakeutuvat, edelleen ja enenevässä määrin. 50-luvulla Suomessa julkaistiin kymmenkunta runoteosta vuodessa, nykyään satoja. Tanssiva karhu -palkintoa tavoittelee yleensä 60-80 teosta, näin minulle syksyllä kerrottiin, mutta kirjojen määrä löi tänä vuonna ällikällä konkariraatilaisetkin, teoksia tuli lähes 200. Suurin osa palvelu- ja omakustanteita. Unelma omasta runokirjasta elää.

Omakustanteita on alettu kutsua ite-kirjallisuudeksi. Ite-taide on sitä väkevämpää mitä itempää se on. Useimmiten omaperäisyys ei kuitenkaan ole yksin puurtamista. Tarvitaan yhytystä ja kriittistä silmää, sitä, että homma viedään maaliin asti. Tarvitaan kustannustoimittajia, edelleen. Näkymätön työ näkyy, se, että on mietitty teos kannesta kanteen, sanasta sanaan, kirjainten paikka – painettu runo on vääjäämättä myös tilan taidetta, kuva, runokirja kokonaisvaltainen taideteos. Tärkeintä lienee, erottuakseen, miten kirkkaasti ja rohkeasti teos on oma ainutkertaisuutensa, ja miten se kurkottuu lukijaa kohti.

On etsittävä kirjoja kuin geokätköjä.

Ei siis huolta etteikö Suomessa runoja kirjoitettaisi. Mutta kuka niitä lukee ja mistä ne löytää? Hetken aikaa kirjat ilmestyivät elämääni kuin itsestään, putosivat luukusta eteisen lattialle. Oli etuoikeutettu olo. Nyt puheenjohtajan pesti on ohi, pitää taas osata etsiä, siinä on haasteensa. Runoja ei mainosteta teiden varsilla tai televisiossa, runokirjoja harvoin näkee näyteikkunoissa, ja mikä oudointa, ei niitä juuri näy kirjakauppojen hyllyilläkään. On toivottava, että kirjastoilla riittää määrärahoja. On seurattava kenttää, otettava vihjeistä vaarin, on etsittävä kirjoja kuin geokätköjä. Kirjavinkkailkaamme.

Kääntäjät tekevät arvokasta työtä, tuovat ulottuville eri maiden ja aikojen tekijöitä.

Raati sai luettavakseen myös monta kiinnostavaa suomennosta, nekin ovat näkyvyyden suhteen heikoilla. Kääntäjät tekevät arvokasta työtä, tuovat ulottuville eri maiden ja aikojen tekijöitä. Vuoden sisään ilmestyi suomeksi mm. Lorcan 30-luvun runot ja italialaisen Eugenio Montalen tuotantoa, renessanssin Sapfoksi kutsutun Louise Labén sonetteja, itävaltalaisen, vuonna 1924 syntyneen Friederike Mayröckerin kokeellista runoutta. Anni Sumari kokosi ja käänsi yhdysvaltalaisen nykyrunouden antologian Meren vaahdon palatsi ja Pirkko Talvio-Jaatinen suomensi tanskalaisen Pia Tafdrupin kokoelman Tarkovskin hevoset, vaikuttava teos muistista ja muistin menettämisestä. Runoilija Kari Aronpuro teki järeän työn, käänsi ja taustoitti Ezra Poundin Pisan cantot.

Kiitos kääntäjät. Kiitos runoilijat. Kiitos raati hyvästä yhteistyöstä. Ja onnea palkittavat. Kieli on hereillä.

Keskustelu sulkeutuu 29.7.2019.
Keskustele
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Tanssiva karhu

instagram #tanssivakarhu

Runoutta Twitterissä

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.