Ruisrock, rauha ja rakkaus
Puoli vuosisataa festarijättiläistä
Kuvankaunis Turun Ruissalo on täyttynyt jo vuosikymmenien ajan iloisesta festarikansasta. Tuhannet ja taas tuhannet ihmiset vaeltavat kerta toisensa jälkeen nauttimaan Ruisrockiin musiikista, tunnelmasta ja toisistaan. Tärkeää on yhteisö – festarikupla, josta ei haluta irtaantua. On vapaus, rakkaus ja ikuinen kesä. Puhutaan, että olipa Suomen kesä miten kurja tahansa, Ruisrockissa paistaa aina aurinko. Elävä arkisto kokosi yhteen klippejä ja kuvia Ruisrockista vuosien varrelta.
Ruisrock on säilynyt muistoissa kaikkein rakkaimpana festarina.
Ruisrock järjestettiin vuonna 2019 jo viidettäkymmenettä kertaa, mikä tekee siitä vanhimman yhtämittaisesti järjestetyn rockfestivaalin Suomessa ja toiseksi vanhimman koko Euroopassa. Kaikki alkoi vuonna 1969, kun Turun musiikkijuhlien aikaan ryhmä nuoria aikuisia alkoivat vaatia mielenosoituksellisesti Turun kaupungilta muutakin tarjontaa kuin korkeakulttuuria.
Lyhyiden neuvotteluiden jälkeen Turun kaupungin johtoporras heltyi antamaan luvat uudenlaiseen rockfestivaaliin. Tapahtumapaikaksi valikoitui Ruissalo ja sen kunniaksi nimeksi tuli Ruisrock. Festivaalin perustajajäseniä olivat muun muassa Kari Purssila, Antero Laiho, Christer Donner ja Olli Pellikka.
Alkoi työmaa, jonka aikana lähestyttiin kymmeniä ulkomaalaisia huippubändejä kirjeitse The Whosta Rolling Stonesiin. Alkuvuosinaan Ruisrockia tituleerattiin usein Woodstockin Suomi-versioksi, vaikkei se sitä ollut. Tärkeintä oli vain tarjota vaihtoehtoja kamarimusiikille ja elävöittää suomalaista kulttuurikenttää.
Takana on eräänlainen kulttuurin demokratisoituminen.
1970-luku
Kuva: Mauri Aalto
Järjestäjät oli vilpittömiä kundeja, jotka halusivat hyvää. Ei ne varmaan tienneet bändien hinnoista mitään. Ei ne tiennyt oikein mistään mitään, mutta ne oli niin innokkaita, että ne hoiti sen homman hirveen hyvin.
Jo ensimmäisestä Ruisrockista lähtien korvakarkkia yleisölle tarjosivat mielenkiintoiset, silloisen ajan kuumimmat esiintyjät. Vuonna 1970 Ylen edustajana ollut, sittemmin festivaalin juontajaksikin pestattu, Carl-Erik "Calle" Lindholm kertoo vuonna 2007 tehdyssä haastattelussa varsinkin Brittijättien, Argentin ja Colosseumin, olleen ensimmäisen vuoden parhaimmistoa.
Ensimmäisessä Ruisrockissa vieraili noin 38 000 kävijää. Rauha ja rakkaus oli tärkeä osa kokemusta ja ruissiin tultiin katsomaan bändien lisäksi muita festivaalikävijöitä. Lindholmin mukaan alkoholin sijaan ihmiset päihtyivät mieluummin yhteisöllisyydestä.
100 000:n kävijän raja rikkoutui jo heti toisessa Ruisrockissa vuonna 1971. Tapahtumaa varjostivat neitsytvuoteen verrattuna suuremmin päihteidenkäyttö ja järjestyshäiriöt. Roskiksia sytytettiin tuleen ja tapahtui pahoinpitelyitä.
Järjestäjät joutuivat kovan paikan eteen – miten toimia jatkossa? Tuntui, että tapahtuma paisui yli äyräiden ennen kuin se ehti edes kunnolla startata. Seuraavana vuonna Ruisrock kutistui yhden päivän festivaaliksi peräti 11 vuoden ajaksi.
Media kirjoitti läpi vuosikymmenen Ruisrockin taloudellisesta ahdingosta ja Turun kaupunki pohti jokaisena vuonna tarkkaan, miten paljon määrärahoja festivaalille annetaan.
1970-lukua voidaan ongelmista huolimatta pitää silti hyvänä vuosikymmenenä, sillä yleisö arvosti Ruisrockia kovin. Ensimmäinen vuosikymmen oli eritoten progressiivisen rockin ilottelua. Ruisrockissa esiintyivät mm. Status Quo, Uriah Heep, Nazareth ja Chuck Berry.
Iltatähti -ohjelma vieraili vuoden 1973 Ruisrockissa. Elkie Brooksin & Vinegar Joen livepätkän lisäksi haastateltiin muusikko Pekka Pöyryä ja yhtä Ruisrockin järjestäjistä, Kalevi Kuosaa.
1980-luku
Kuva: Bo Strandén
1980-luvulla Ruisrock riisui progeviittansa ja päivitti ohjelmistoaan uuden aallon yhtyeillä ja artisteilla. Uudesta linjauksesta antoi osviittaa jo legendaarisen ska-punkyhtyeen The Clashin esiintyminen Rantalavalla vuonna 1979.
Vuonna 1983 tapahtuma laajeni jälleen kaksipäiväiseksi ja perinteinen rantalava sai kaverikseen sivulavan. Tämän myötä kotimaisten bändien määrä kasvoi huomattavasti. Ruisrock alkoi näyttäytyä uudenlaisena, nuorien aloittelevien bändien näyttämönä.
Toki nimekkäiden ulkomaalaisten artistien ja yhtyeiden esiintymiset jättivät merkkinsä suomalaiseen rockhistoriaan. Mainittakoot esimerkiksi hyväntuulisen U2:n keikka sekä tukkahevin kuninkaiden, Whitesnaken, esiintyminen Ruissalossa.
Myös Sex Pistolsin keulakuvan, Johnny Rottenin, luotsaama yhtye Public Image Ltd esiintyi Ruissalossa 1987. Tapahtuma oli ainutlaatuinen, sillä mieheltä oli aiemmin evätty Suomeen tulo, kun Sex Pistolsin keikka kiellettiin 70-luvulla lastensuojelu- ja varhaisnuorisojärjestöjen vaatimuksesta.
Kasari muistetaan myös The Jamin ja Eppu Normaalin välikohtauksesta vuonna 1980. Egot kolisivat toisiaan vasten, kun Eppu Normaalin piti esiintyä päälavalla viimeisenä, mutta The Jam ja Ema Telstar -manageriyhtiö eivät suostuneet tähän. Lopulta Eppu Normaali joutui perumaan esiintymisensä, josta syntyi festivaalimellakka.
1990-luku
Kuva: Heli Mäkikauppila
1990-luku alkoi mahtipontisesti, kun legendaarinen Bob Dylan esiintyi ensimmäisellä festivaalikeikallaan Suomessa. Samaisena vuonna esiintyi myös grungeaallon harjalla maineeseen noussut seattlelainen Soundgarden.
Myös David Bowie, Aerosmith ja Neil Young kuuluivat vuosikymmenen esiintyjäkaartiin. Lista jatkuu vakuuttavasti: Nirvana, Blur, Pulp, Faith No More, Rage Against the Machine, Metallica, Red Hot Chili Peppers, Bon Jovi, Björk ja Beastie boys tähdittivät esiintymislavoja eri vuosina. Ruisrockin ysäri oli valtavaa ulkomaisten huippunimien ilotulitusta.
Kunnianhimoiset esiintyjälistat näkyivät talousvaikeuksina. Esiintyjien keikkapalkkioiden kohotessa rajusti, alkoi festivaalin talous painua pakkasen puolelle. Lopulta päätöksiä oli tehtävä ja yltäkylläiset artistikattaukset vaihtuivat hivenen hillitympiin esiintyjälistauksiin etenkin ulkomaalaisten esiintyjien osalta.
Rockstop! -ohjelman ensimmäisellä kaudella Heli Nevakare haastatteli vuonna 1992 esiintynyttä Bryan Adamsia, vaikkakin sukunimi oli aluksi hukassa ja mies puhuttiin sisään Bryan Ferryna. Myöhemmin Nevakare on kertonut, että kyseessä oli ennalta sovittu vitsi.
Lista Top 40 vieraili vuonna 1995 Ruisrockissa, jolloin juontaja Sami Aaltonen kierteli alueella aistimassa festivaalitunnelmaa. Ääneen pääsivät myös samaisena vuonna esiintyneet Jon Bon Jovi ja Tico Torres sekä Tommi Läntinen.
Yle uutisoi vuoden 1996 Ruisrockin olleen menestyksekäs. Varsinkin Neil Young & Crazy Horse puhutteli yleisöä. Eräskin yleisössä ollut herrasmies hehkutti taiteilijaa vuolaasti siitä miten Neil Youngin musiikki kestää läpi sukupolvien. Samaisena vuonna esiintyi myös muun muassa Pulp, ZZ Top, Rage Against the Machine ja Red Hot Chili Peppers. Vuoden 1996 Ruisrockin esiintyjäkattausta on pidetty yhtenä merkittävimmistä ikinä.
2000-luku
Kuva: Elina Yli-Ojanperä
Vasta 2000-luvulla Ruisrock palasi kolmipäiväiseksi festivaaliksi. Millenium-vuoden pääesiintyjiksi valittiin brittirockjättiläisen Oasiksen lisäksi Lou Reed ja Iron Maiden, jotka etunenässä antoivat faneilleen vastinetta rahoille.
Suuren luokan artistikiinnitykset toivat tapahtumalle kuitenkin miljoonien markkojen tappiot ja Turun kaupunki päätti kilpailuttaa Ruisrockin järjestäjätahon uudelleen. Kulttuurillisesti merkittävä tapahtuma oli pakko saada tuottavammaksi.
Mutkien kautta Ruisrockin järjestysvastuu siirrettiin Vantaan Festivaalit Oy:lle. Uudet tuulet puhalsivat ja vuoden 2001 Ruisrockissa esiintyi kahta ruotsalaisyhtyettä lukuunottamatta pelkästään kotimaisia artisteja. Linjaus kannatti, sillä tapahtuma oli vihdoin käännetty jälleen voitolliseksi.
Raskaamman rockin ja heavyn vankkumaton kansansuosio oli 2000-luvun puolivälissä vallitseva normi. Myös muut festivaalit Ruisrockin ohessa tarjoilivat metallisydämille mieluisaa esiintyjälistaa.
Ruissalossa jyräsivät niin legendaarinen Mötörhead (2004), massiivinen Rammstein (2005) kuin Göteborg-metallin pioneeri In Flames (2007). Myös kotimaiset kestonimet, kuten HIM ja Stam1na esiintyivät vuosikymmenellä useaan otteeseen Ruisrockissa.
Vuonna 2009 Ruisrock onnistui kasvattamaan kävijämääräänsä parhaimmaksi koko vuosikymmenellä. Vetonauloina toimivat muun muassa Slipknot, Disturbed ja Volbeat. Tuolloin Ruissaloon marssi jopa 92 000 festivaalivierasta.
2010-luku
Kuva: Nelli Kenttä
Jotain uutta piti keksiä.
Edellisvuoden menestyksen turvin Ruisrockin odotukset olivat korkealla. Vuonna 2010 kävijämäärät notkahtivat, tosin kokonaisluku oli silti hyvä. Kuitenkin, uudet musiikilliset tuulet alkoivat puhaltaa Ruissaloon.
Ruisrock loi nahkansa uudelleen. Aivan kuten 1970- ja 80- luvun taitteessa se pyrki pois progefestarin leimasta, nyt raskas rock vaihtui kevyempään ja elektronisempaan musiikkiin.
Palveluita laajennettiin kattamaan myös kulinaristisemmatkin tarpeet. Vuonna 2011 Yle uutisoi Ruisrockin tarjoavan perinteisen kaljan lisäksi myös samppanjaa ja kaviaaria. Myös muu oheistoiminta alkoi nostaa päätään.
Uudempi linjaus on myös aiheuttanut soraääniä. Ruisrockin toimitusjohtaja Juhani Merimaa kommentoi Seura-lehden haastattelussa vuonna 2018 näkevänsä rockin "laajempana ilmiönä: vapautena, uteliaisuutena ja mielikuvituksena”, ei niinkään ahtaana genrerajana.
Artistikiinnitykset elektronisesta tanssimusiikista ja räpistä kannattivat. Kevyempi linjaus siivitti Ruisrockin vuosikymmenien jälkeen maagiseen 100 000:n festivaalivieraan rajapyykkiin vuonna 2016.
Perinteisemmät, kitaravetoiset bändit ovat nyt asettuneet marginaaliin ja tilaa on annettu tiskijukille ja elektronisille spektaakkeleille. Ja mikäs siinä, Ruisrockissa tanssahteli 105 000 festivaalivierasta vuosina 2017 ja 2018.
Tuttuun tyyliin myös 50. Ruisrock oli jo ennakkoon loppuunmyyty. Ohessa festivaaliraportti tapahtumasta.
Raportti vuoden 2019 Ruisrockista: ”Onhan tää nyt vaan niin hienoa!”
Palasin tänä vuonna Ruisrockiin vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisen kerran olen ollut Ruisrockissa vuonna 2007, jolloin teinihevarin oli pakko nähdä silloinen lempiyhtye In Flames.
Tämän jälkeen Ruisrockeja on tullut läpikäytyä useampia. Molemmat leirintäalueet ovat tulleet tutuiksi ja hyviä muistoja on lukuisia. Näihin muistoihin sisältyy uusia tuttavuuksia ympäri Suomen, musiikkielämyksiä ja myös kipeitä jalkoja.
Esiintyjät ovat vaihdelleet, mutta jotain pysyvää Ruisrockissa on. Ihmiset, vapaus ja hymyt kasvoilla. Ruissiviikonloppuna ei mietitä huolia, murheita ja harmeja. On vain tämä hetki.
Vuoden 2019 Ruisrock muistetaan valitettavasti myös muusta kuin iloisista asioista. Tapahtuman päätöspäivän pääesiintyjäksi kaavailtu Travis Scott (US) perui keikkansa logistisiin syihin vedoten.
Ruisrock-organisaatio sai nopeasti kaavailtua Travis Scottille korvaajan, hip hop -trio Migoksen. Lopulta myös Migos joutui perumaan esiintymisensä viime hetkillä. Syynä oli jälleen logistiset ongelmat.
Peruutusilmoitus sai vesisateessa värjötelleen juhlakansan repeämään liitoksistaan. Karvas pettymys näkyi someraivona, tavaroiden paiskimisena ja keskisormimerenä. 50:n Ruisrockin päätös sai lattean lopun.
Peruutusten lisäksi satunnaiset ruuhkat ja hintataso aiheuttivat närää osassa ihmisistä. Soraäänistä huolimatta Ruisrock on monelle rakas perinne, jonne mennään tapaamaan ystäviä, katsomaan bändejä ja nauttimaan tunnelmasta.
Kyllä täältä aina jotain kuunneltavaa löytyy.
Ruisrock on saanut viime vuosina kylpeä auringossa. Tänä vuonna taika murtui, kun eritoten sunnuntaina synkät pilvet lipuivat Ruissalon ylle saaden festivaalikansan tukeutumaan sadeviittoihinsa. Onneksi lauantaina aurinkorasvalle oli kuitenkin käyttöä.
Varsinkin monivuotiset Ruisrock-kävijät pohtivat, ettei esiintyjäkattaus ole se ykkösjuttu. Kyse on enemmänkin kokonaisuudesta: tunnelmasta, ystävistä ja miljööstä – ihanasta viikonlopusta.
Ja aivan kuten eräs festivaalivieras sen kiteytti: ”Kyllä täältä aina jotain kuunneltavaa löytyy. Olen käynyt Ruisrockissa jo vuodesta 2006 eikä loppua näy. Onhan tää nyt vaan niin hienoa!”
Näihin sanoihin samaistun itse myös täysin. Vaikka huomaan, miten alan pikkuhiljaa kasvaa ulos festivaalin kohderyhmästä, löytyy meille vanhemmillekin vielä tarjottavaa.
Vaikka pääpaino musiikillisesti löytyy nykypäivän streamaussivustojen ykkösnimistä, oli tänäkin vuonna kattauksessa myös marginaalibändejä. Puheet pelkästä popista ja räpistä saivat kyytiä viimeistään Huora-yhtyeen moshpitissä.
Ruisrock on ollut loppuunmyyty ennakkoon jo useampana vuonna peräkkäin ja syitä siihen on monia. Tyytyväiset kävijät, hyvä sää, profiilin uudelleenluonti ja näkyvyys sosiaalisessa mediassa ovat varmasti ne suurimmat syyt.
Kun katsoo somessa upeita kuvia Ruisrockista ja hashtagit huutavat kunniaa tapahtumalle, saa se myös muut janoamaan festivaalin taikaa.
Vaikka tänä vuonna Ruisrock on saanut myös lokaa niskaansa varsinkin sunnuntain peruutusten vuoksi, unohtuvat ne luultavasti talven pimeydessä. Aika kultaa muistot.
Uskon, että monet ovat valmiita unohtamaan lupaukset ruissiboikotista viimeistään marraskuussa.
Petri Lehtola
Rantalava on Ruisrockin sydän.
Perinteinen rantalava on Ruisrockin kirkkain kruununjalokivi, joka tunnetaan kautta maan. Esiintyminen Ruissalossa veden äärellä on artisteille suuri kunnia ja yleisölle suuri elämys.
Kun kymmentuhatpäinen ihmismassa heiluttaa käsiään ilmassa ja vieressä lipuu ruotsinlaiva töötäten tervehdyksensä, ovat kaikki yhtä. Yleisö, artisti ja kannella vilkuttavat risteilijät.
Alla on listattuna useita rantalavan keikkoja viime vuosilta. Katsottavaa löytyy yksittäisistä kappaleista kokonaisiin keikkoihin.
Ruisrock: Esiintymisiä vuosien varrelta
Fiilistele alta muutamia rantalavan vetoja viime vuosilta!
Cheek
Disco Ensemble
Galantis
Graveyard
Erin
J. Karjalainen
Jenni Vartiainen
Kerkko Koskinen kollektiivi
Pepe & Saimaa
Samuli Putro
Santa Cruz
Scandinavian Music Group
Stam1na
Teflon Brothers
Zara Larsson
Kokonaisia keikkoja vuosilta 2017 ja 2018
Oleellista on Via Dolorosa.
Kuva: Heli Mäkikauppila
Ruisrock on myös tunnettu Rantabulevardistaan, tuttavallisemmin Via Dolorosasta. Kyseessä on parin kilometrin pituinen kapeahko tie, jota pitkin festivaalikansa vaeltaa alueelle ja sieltä takaisin. Menomatkalla ilman täyttää iloinen, nousuhumalainen puheensorina ja yhteislaulu.
Paluumatkalla kärsimysten tie muuttuu nimensä veroiseksi. Koko päivän samoilla jaloilla tampanneessa ihmismassassa voi näkyä jo väsymyksen merkkejä.
Matkalla myydään lonkeroa, autetaan kompuroivia ihmisiä ojasta – ja toki etsitään myös yöseuraa. Varmaksi voidaan sanoa, että heinäkuisessa kesäyössä raikuu kuorossa Tommi Läntisen hitin tuttu kertosäe: "Oooo, Via Dolorosa! Oooo, kärsimysten tie!"
Jotain meissä tapahtuu, kun olemme festareilla. Jokin vapautuminen.
“Jotain meissä tapahtuu, kun olemme festareilla. Jokin vapautuminen. Menneisyys menettää hetkeksi merkityksensä ja on vain tämä hetki", pohtii toimittaja Veli Kauppinen suomalaisen festivaalikävijän mielenmaisemaa vuonna 2019 julkaistussa Ruisrock - 50 kesää meren rannalla -dokumentissa.
Kyseessä on runollinen katsaus Ruisrockin historiaan, jonka keskiössä ovat tapahtuman lisäksi sen artistit omine Ruisrock-muisteluineen. Muistojaan avaavat Ellinoora, Ismo Alanko, Olavi Uusivirta, Samuli Putro ja Terhi Kokkonen. Ruisrock on valtavan tärkeä kokemus myös artistille.
Dokumentin on ohjannut Joonas Josefsson ja sen on toimittanut Kauppisen lisäksi Harri Hakanen. Ruisrock - 50 kesää meren rannalla on katsottavissa Areenassa toistaiseksi.
Ruisrockin historia on ollut monivivahteinen ja sitä on kohdannut vuosien varrella niin talousvaikeudet kuin kiistat sen sijainnista. Ruisrockin ainutlaatuisuus liittyy paljon tapahtumapaikkaansa, Ruissalon rauhoitettuun kansanpuistoon. Suurista keskusteluista huolimatta tapahtuma on saanut jäädä paikoilleen ainakin toistaiseksi.
Ruisrockissa yhdistyvät ikuiselta tuntuva kesä, seikkailut ja ystävyys. Se on pitkään odotettu viikonloppu, josta puhutaan jo sydäntalvella. Pohditaan esiintyjiä, toivotaan hyviä ilmoja ja muistellaan edellisiä Ruisrockeja.
Se on festivaalikupla, jossa mikä tahansa on mahdollista. Tälle tunteelle on varmasti paikkansa myös tulevaisuudessa, joten toivotetaan rakkaalle ruissille antoisia tulevia vuosikymmeniä.
Ruisrockin tunnelmapaloja vuosien varrelta
1970-luku • 1980-luku • 1990-luku • 2000-luku • 2010-luku
Ruisrock. Sanassa kaikuu nuoruus ja vapaus. Koko kesän kohokohta.
Petri Lehtola
Yle