Aili Somersalon saturomaani Mestaritontun seikkailut täyttää tänä vuonna sata vuotta. Lumoava ja sisällöltään rikas teos on yksi rakastetuimmista suomalaissaduista. Radioteatteri teki siitä lastenkuunnelman vuonna 1986. Tarja-Tuulikki Tarsalan ohjaamassa satuseikkailussa viisasta ja sitkeää Mestaritonttua tulkitsi Ossi Ahlapuro.
Neliosainen lastendraama Mestaritontun seikkailut käynnistyy, kun Mestaritonttu (Ossi Ahlapuro) jättää Satumaan. Yli lentää yksinäinen noita Sammaleinen (Tuula Nyman), joka houkuttelee apean Mestarintontun seuranpitäjäksi kotikonnuilleen, lumottuuun Suosaareen.
Koettelemuksien jälkeen Mestaritontun matka jatkuu haltija Julma-Kumman hallitsemaan Kyöpeliin ja edelleen Merenkuninkaan valtakuntaan.
Kuunnelmasarjan dramatisoivat Michael Baran, Antti Hietala ja Laura Ruohonen. Ohjaajana toimi näyttelijänäkin tunnettu Tarja-Tuulikki Tarsala. Ilmeikkään näyttelemisen lisäksi kuunnelmassa on panostettu rikkaaseen äänimaisemaan ja tehosteisiin. Mukaansatempaavan musiikin sävelsi Marjatta Meritähti. Satuseikkailussa näyttelevät Ossi Ahlapuron ja Tuula Nymanin lisäksi muiden muassa Katriina Honkanen, Sakari Jurkka, Maija-Liisa Peuhu, Miitta Sorvali, Heikki Määttänen, Erja Manto ja Voitto Nurmi.
Kuunnelmasarjan tempo vaihtelee leppeän rauhallisesta paikoin hyvinkin vauhdikkaaseen. “Välillä ollaan myös hyvin jännittäviä, jopa pelottaviakin" totesi Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Kajava kuunnnelmasarjan ensilähetyksen aikaan 1986. Hän suositteli jännittävää kuunnelmasarjaa satuikäisille, “joskaan ei ihan pikkulapsille”. Kajava kehui, että Mestaritontun seikkailut on "aito satu".
Somersalon uraauurtavat sadut
Vuonna 1919 ilmestynyt Mestaritontun seikkailut ja sitä edeltänyt Päivikin satu vuodelta 1918 olivat aikanaan poikkeuksellisia lastenkirjoja.
- Ne olivat ensimmäisiä yhtenäisiä suomalaisia saturomaaneja. Syntyaika on poikkeuksellinen. Vastaavantyyppisiä teoksia tehtiin vasta toisen maailmansodan jälkeen, kertoo kulttuurihistorian tutkija Maarit Leskelä-Kärki.
Suomalaisessa satukirjallisuudessa tyylillisesti merkittävä edeltäjä on ollut symbolisistista taidesatua kehittänyt Anni Swan, jonka vaikutusta Somersalolle ja aikalaisille on pidetty suurena.
Mestaritontun seikkailut on jättänyt jälkensä myös tutkijaan.
- Kirjan kieli, kuten esimerkiksi vedenalaisen maailman kuvaus, on äärimmäisen kaunista. Tuntui lapsena todella pelottavalta, kun Päivikki oli vankina Merenkuninkaan valtakunnassa.
Moni myös muistaa kuuseksi lumotun kuninkaan huminan Mestaritontulle: “Itkevä immyt kivessä on, velhojen vankina, onneton. Kyyneleet helminä hiekkaan putoo, haltijan hääviittaa immyt kutoo.”
Lukijapolville ovat lisäksi jääneet mieleen Onni Mansneruksen salaperäiset, vahvat kuvat. Ne ilmestyivät tarinaan ensimmäisen kerran 1940-luvun painoksessa.
- Se on mieletön tumma maailma.
Itkevä immyt kivessä on, velhojen vankina, onneton
Mestaritontun metsässä
Kirjailija Aili Somersalo (1887-1957) oli itse elänyt lapsena satujen ja tarinoiden maailmassa. Voimanlähde oli lapsuuden kesäpaikka, Metsolan huvila Tampereen lähellä.
- Se kuviteltu satumetsä on ollut olemassa! Somersalo totesi myöhemmissä kirjeissään, että hänen kirjoistaan voi lukea lapsuuden luontokokemukset ja seikkailut, kivet ja kuuset, Maarit Leskelä-Kärki kertoo.
- Metsä on sadussa sekä ihana paikka, keijujen ja valon pakka. Mutta toisaalta virvatulien, peikkojen ja vaaran paikka.
Teoksissa on myös vahva panteistinen ote, Leskelä-Kärki väittää.
- Voi ajatella, että Somersalon saduissa on luonnonsuojelullinen puoli ja luontoa arvostetaan yli kaiken. Toisaalta luonto myös yllättää. Lukija saa hämmästellä, mitä ihmeellistä tai jännittävää taas hetken päästä löytyy.
Kirjailija ehti moneen
Aili Somersalon tuotanto sisältää lukuisten satujen lisäksi modernin naisen ajanvietekirjallisuutta, nuortenkirjoja ja hän myös suomensi historiallisia romaaneja.
Koulutukseltaan Somersalo oli sairaanhoitaja. Kirjailija oli monipuolinen ja Maarit Leskelä-Kärjen mukaan edusti itsenäisiä ja itsellisiä kirjoittavia naisia.
- Häntä voi tässä mielessä verrata tuotteliaisiin aikalaisiin kuten kirjailija Hilja Valtoseen.
Lukija saa hämmästellä, mitä ihmeellistä tai jännittävää taas hetken päästä löytyy
Somersalo kirjoitti myös ajalle tyypillisesti nimimerkeillä ja teki nimellä ”Eileen Summers” kauhuelementtejä sisältävän jännitysromaanin.
Sadut ovat portti uusin maailmoihin
Mestaritontun seikkailut yhdistää satua ja fantasian elementtejä, ja tarinan hahmot ovat vivahteikkaita. Sadussa kuljetaan aina uusiin maailmoihin esteiden yli ja hankalien maastojen halki. Edessä häämöttää yllätys toisensa perään.
Mestaritonttu on satujen vanha tietäjähahmo, joka pitää viisautta sisällään ja joutuu sitten keräämään rohkeutta toimia oikein. Teoksen noidat ovat keljuja, mutta myös yksinäisiä, pelottavia – ja kuunnelmassa jopa koomisia.
Päivikin tarinaa on tulkittu itsenäistyvän nuoren naisen kertomuksena. Satumaan Päivikki myös säilyttää tietynlaisen salaperäisyytensä tarinan loppuun saakka.
- Mestaritontun seikkailut on niin rikas, ja sitä voi lähestyä monesta eri näkökulmasta, kulttuurihistorian tutkija ihastelee.
Maarit Leskelä-Kärjen johtama Uuden etsijät -tutkimushanke tutkii käkettyjä ja salattuja maailmoita, esoteerisuutta, ja on paljastanut uusia piirteitä suomalaisten viime vuosisadan vaihteen taiteilijoiden teoksista. Entä voisiko myös satuja tarkastella osana aikansa uusia kirjallisia virtauksia?
