Hyppää pääsisältöön

Riitta Oikawan innostus Japaniin on elämänmittainen matka

Japanilaisen majatalon pitäjä ja kulttuurivaihtaja Riitta Oikawa on tutustuttanut suomalaisia jo 50 vuoden ajan japanilaiseen kulttuuriin. Hänestä Japani tarjoaa loputtomasti esteettisiä elämyksiä. Haaveensa japanilaisesta majatalosta Riitta Oikawa toteutti 20 vuotta sitten ostettuaan perinteisen hinokipuusta tehdyn japanilaisen kylpyammeen. Kiinnostus Japania kohtaan syntyi jo lapsuudesta osittain sattuman kautta. Riitan eno lähti Amerikkaan ja jätti pikku-Riitalle kirjansa, joista löytyi Japanin satumainen maailma.

Ennakkoluulottomasti unelmia kohti

Ensimmäisen kerran Riitta Oikawa lähti Japaniin vuonna 1971 vain 23-vuotiaana Siperian kautta kulkevalla junalla.

Hänelle oli järjestetty asunto ja työpaikka tokiolaisessa arkkitehtitoimistossa. Siellä Riitta rakensi pienoismalleja työkseen. Hän koki Japanin heti omakseen, sillä maassa oli helppo olla.

Koska japanilaiset kollegat olivat liian ujoja puhumaan englantia, päätti mutkaton ja asioihin ripeästi tarttuva Riitta Oikawa opetella japanin kielen. Jo kolmen kuukauden jälkeen hän kommunikoi japanin kielellä päivittäin.

Riitan ensimmäinen aviomies löytyi ensimmäisen Japanin työrupeaman aikana. Yksi Riitan haaveista oli saada japanilainen lapsi. Unelma pyöreäkasvoisesta, nappisilmäisestä lapsesta toteutui vuonna 1978, kun pariskunnan poika syntyi.

"Kun isäni kuoli Joensuussa, minulle tuli tarve tehdä isälle Japanissa kotialttari, jotta myös mieheni saattoi osallistua isäni siunaustilaisuuteen kun itse olin Joensuussa hautajaisissa."

Sananlaskut ovat ennen kaikkea elämänohjeita

Riitta Oikawa uskoo kohtalon ja sanalaskujen voimaan. Elämänmittainen ohje on ollut lapsuudesta lähtien mummon opettama sananlasku ”Hyvä antaa vähästä, paha ei paljostakaan”.

– Eihän ole hyvä olla nuuka, eikä ottaa itselleen kaikkea, sanoo Riitta, joka on kulttuurivaihtajan työssään järjestänyt lukemattomia tapahtumia ja festivaaleja, mutta myös tuottanut Japanista teatteriryhmä ja muusikoita omalla kustannuksella.

Vastavuoroisesti Riitta on kohdannut monta hyväntekijää, jotka ovat suoranaisesti antaneet hänelle rahaa tai kallisarvoisia lahjoja.

– Esimerkiksi nyrkkeilijä Muhammed Alin otteluita Japanissa järjestänyt japanilainen koordinaattori antoi minulle kahden kuukauden palkkansa.

Kaveri kehotti käyttämään rahat kotimatkaan ja lentämään Filippiinien, Thaimaan, Intian ja Egyptin kautta Suomeen, ihmettelee Riitta elämänsä jysäystä.

Isä kasvatti Riitasta suvaitsevaisen maailmankansalaisen

Riitta sanoo olleensa jo pienestä pitäen järjestelijä, joten ei ole ihme, että hänestä tuli tapahtumien ja tilaisuuksien koordinaattori, japanin kielen tulkki, majatalon pitäjä ja talojen rakennuttaja.

– Innostun ihan hetkessä asioihin – jopa niin, että kun näin vanhan meijerin Pukkilan kylässä, päätin rakentaa sinne japanilaisen majatalon, sanoo Riitta.

Pukkilassa on kaksi japanilaista majataloa, joista kuvan hirsitalo toimii Riitan kotina. Vierailijoille on vanhalla meijerillä oleva majatalo, joka on siirtynyt uuden vetäjän vastuulle.

Nyt majatalo on siirtynyt onnellisesti uuden yrittäjän käsiin, huokaa 71-vuotias Riitta, joka haaveilee eläkepäivistä Okinawan saarella.

Yrittäjyys on ollut lapsuudesta tuttua, sillä Riitan Eetu-isällä oli lelutehdas Joensuussa. Kun lelutehdas paloi, ryhtyi lannistumaton isä torikauppiaaksi.

Isä olikin Joensuun torin tunnetuimpia kauppiaita, joka palveli asiakkaitaan erinomaisen hyvin.

– Isäni oli erilainen kuin moni muu Joensuun miehistä, jotka pitivät alkoholista ja tupakasta. Raitis isäni piti huoneensa kylmänä, joogasi ja luki paljon, muistelee Riitta.

Isän suvaitsevaisuuskasvatuksen mukaan kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.

– Isä toimi sodan aikana Parikkalassa venäläisten vankien vartijana. Ensin isä ajatteli, että venäläiset ovat vihollisia, mutta sitten hän tajusi, että venäläisethän on käsketty sotaan. He ovat ihan samanlaisia kuin me muutkin ihmiset, sanoo Riitta.