Jenni Stammeier
Yle
Auttaako perheiden taloudellinen tukeminen ja maksuton varhaiskasvatus, jos syytä lapsiluvun pienuuteen ei tiedetä? Laadullinen seurantatutkimus tuo kiinnostava tietoa siitä, miksi vanhemmat eivät sittenkään halua toista lasta.
Syntyvyys ei ole Suomessa ikinä ollut näin alhainen, mikä aiheuttaa huolta ja nostattaa tunteita. Päättäjät kaavailevat perhevapaita ja varhaiskasvatusta. Ilmastonmuutos tuo syksyllä julkaistavaan väestöpoliittiseen ohjelmaan ekologisen näkökulman väestönkehitykseen.
Vuosina 1947 ja 1948 naiset synnyttivät keskimäärin 3,5 lasta. Siitä alkoi kokonaishedelmällisyysluvun pudotus, ja vuonna 1969 alitettiin sukupolvien uusiutumisen takaava 2,1 lapsen raja. Tuota uusiutumistasoa ei ole sen jälkeen enää saavutettu.
Tilastokeskuksen huhtikuussa julkaiseman tilaston mukaan vuonna 2018 syntyvyyttä mittaava kokonaishedelmällisyysluku oli kaikkien aikojen matalin, 1,41 lasta naista kohti. Syntyvyys laski selvästi edellisvuodesta, jolloin luku oli 1,49.
Demography-lehdessä julkaistu pitkän aikavälin laadullinen seurantatutkimus antaa selityksen sille, miksi lapsia ei haluta esikoisen jälkeen sittenkään lisää. Tutkimus on kansainvälinen ja siinä oli mukana myös Helsingin yliopisto. Se on julkaistu jo vuonna 2015, mutta lopputulos on pohtimisen arvoinen tänäkin päivänä: Lapsia on kaavailtu kaksi, mutta odotettu pienokainen tekeekin vanhemmat niin uupuneiksi, että ajatuskin toisesta lapsesta ahdistaa.
Mitä iäkkäämmät ja paremmin koulutetut vanhemmat olivat kyseessä, sitä todennäköisemmin he päättivät sittenkin olla hankkimatta toista lasta.
Ihminen välttää tekemästä asioita, jotka tekvät hänet onnettomaksi
Vaikka ensimmäinen lapsi olisikin odotettu, on vanhemmuuden kokemus useimmille yllätys sekä hyvässä että pahassa. Esikoisvanhempien seuraaminen pidemmällä aikavälillä osoitti, että jos lapsen hoitaminen osoittautuukin raskaammaksi, kuin oli odotettu, ei toista lasta enää todennäköisesti hankittukaan.
Tutkijoiden mukaan vanhemmat toimivat klassisen psykologian oppimisteorian mukaisesti: ihminen välttää tekemästä niitä asioita, joiden hän tietää kokemuksesta aiheuttavan, tai joiden hän arvelee vaikuttavan negatiivisesti henkiseen tai fyysiseen hyvinvointiinsa. Toisin sanoen: jos esikoisen hoitaminen on henkisesti uuvuttanut vanhemmat, he todennäköisesti välttävät tekemästä itsestään vielä onnettomampia hankkimalla lisää lapsia.
Tutkijat kirjoittavatkin, että esikoisensa saaneiden vanhempien jaksaminen näyttäisi olevan erittäin olennainen selittäjä lapsiluvun pienuuteen. Esikoisvanhempien hyvinvoinnin tutkimus on kuitenkin lapsenkengissä. Silti juuri heidän kokemustensa ymmärtäminen olisi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa keskeisessä roolissa, jos syntyvyyttä halutaan nostaa.
