Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

abstrakti kuva, tumma tausta
abstrakti kuva, tumma tausta abstraktit objektit

"On lokakuun 26:nnen päivän aamu vuonna 1974. Istun aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. Kello on 10.20. Edessäni on kulhollinen muroja, lautasellinen munakasta, lasillinen appelsiinimehua ja kupillinen kahvia."

Näin kertoo Edgar Froese omaelämäkerrassaan Tangerine Dream - Force Majeure. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut Lontooseen, aloittaakseen sieltä liki puolitoista kuukautta kestävän ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa.

Kesken aamiaista hotellin vastaanottovirkailija saapuu ja ilmoittaa, että herra Froeselle on vastaanotossa puhelu. "Tässä Andrew", kuuluu linjalta. "Meillä on ongelma". Andrew on yhtyeen kiertuemanageri, ja hän kertoo ikävät uutiset. "He eivät anna meidän käyttää savukoneita tänä iltana. He sanovat, ettei niitä saa käyttää sisätiloissa. Ei ainakaan heidän konserttisalissaan."

Tuo sali oli Lontoon maineikas Rainbow-teatteri, ja illan konsertti oli koko kiertueen avauskonsertti, joten huoli oli aiheellinen. Jos tilassa ei olisi savua, myös yhtyeen psykedeelinen valoshow pitäisi unohtaa. Valot eivät näyttäisi juuri miltään ilman savua. Itse asiassa, tämä tiesi ongelmia koko tulevalle kiertueelle. Olihan täysin mahdollista, että muutkin konserttisalit suhtautuisivat savuun samalla tavoin.

Näin se tehtiin reaaliajassa. Tangerine Dream livenä Pariisissa 1973:

"Lavalla on syytä olla illalla savua", sanoi Edgar Froese kiertuemanagerille, "muuten me voimme yhtä hyvin lähteä aamiaisen jälkeen takaisin kotiin". "Niin, ja koskahan ne meidän laitteemme saapuvat Berliinistä", kysyi Christopher Franke. "Meidän täytyy jossakin vaiheessa päästä tarkistamaan kaikki johdot ynnä muut". Ilmassa oli pientä jännitystä.

Sitten saapui jälleen puhelu. Se tuli Rainbow-teatterista. Yhtyeen tekniikkavastaava Roland kertoi, että salin lämpötila oli parhaillaan plus seitsemän astetta, ja että lämmitys kytkettäisiin saliin vasta joskus kello viiden teen aikoihin, muutamaa tuntia ennen konsertin alkua. Ja tämä tarkoitti sitä, että yhtyeen soittimet olisivat epävireessä siihen asti, kunnes konserttisalin lämpötila olisi riittävän korkea ja tasainen.

Eihän keikkaa eikä kiertuetta noin voisi aloittaa: epävireessä ja ilman valoshowta. "On ehkä parasta että tulemme kaikki sinne", tuumi Edgar Froese. "Mennään vaan kaikki", sanoi Peter Baumann. "Se on ensimmäinen konsertti, ja olisi ehkä hyvä varmistaa kaikki mahdollinen".

Tuohon aikaan, vuonna 1974, Tangerine Dreamin soittimisto ja laitteisto olivat jotakin, josta suurin osa ihmiskunnasta ei ymmärtänyt tuon taivaallista. Edes alan ihmiset eivät välttämättä tienneet, mikä esimerkiksi oli sekvensseri ja miten se toimi. Tai mitä olivat jänniteohjatut oskillaattorit ja mitä niillä tehtiin. Yhtye näytti soittavan joillakin tuntemattomilla tulevaisuuden soittimilla. Totuus oli kuitenkin se, että nuo oudot avaruusajan soittimet olivat herkkiä ja epävarmoja laitteita, jotka aiheuttivat jatkuvaa päänsärkyä sekä studiossa että keikoilla.

Yhtye oli jo tottunut varautumaan vireongelmiin. Valospotit sijoitettiin mahdollisimman kauas soittimista, ja jokaisella soittajalla oli käytössään yksi pieni sininen valospotti, jonka valossa näki oman soittimensa ja kaikki sen nappulat, johdot ja kytkimet. Mutta silti mikään ei ollut varmaa.

Näin se tehtiin reaaliajassa. Tangerine Dream livenä Saksan tv:ssä 1976:

Omaelämäkerrassaan Edgar Froese muistelee, kuinka lämpötila Rainbow-teatterin lavalla alkoi pikkuhiljaa nousta, kun valot oli pystytetty ja kytketty päälle. Salin lämmityksen kytkemistä edelleen odotettiin, ja syykin selvisi: Iso-Britanniassa oli voimassa energiansäästöön pakottava laki, johtuen vuoden 1973 maailmanlaajuisesta öljykriisistä.

Ilmiö oli tuttu myös meillä Suomessa. Meillä Sisäasiainministeriö antoi tiukkoja määräyksiä energian säästämiseksi. Nuo lakiin perustuvat määräykset annettiin vakavassa hengessä: niiden rikkomisesta olisi voinut seurata sakkoja tai jopa vankeusrangaistus. Kyllä. Erilaisiin kiinteistöihin määriteltiin maksimilämpötilat, ja esimerkiksi autotallien lämmitys kiellettiin kokonaan, liikkeiden näyteikkunoiden valaistus oli sallittu vain liikkeiden aukioloaikoina, ja moottoriteiden valaistus kytkettiin pois päältä. Myös esimerkiksi television lähetysaikaa harkittiin vähennettäviksi.

Näin siis maailman tuon hetkinen poliittinen ja taloudellinen tilanne aiheuttivat ongelmia kolmen saksalaisen pitkätukan taiteellisille pyrkimyksille. Itse asiassa koko Iso-Britannian kiertue oli vaarassa. Hyvät neuvot olivat kalliit. Ja ne hyvät neuvot tulivat odottamattomalta taholta, eivätkä sittenkään tulleet niin kalliiksi.

Kirk ja Joe olivat skottilaisveljekset, jotka oli palkattu roudareiksi kiertueelle. He tunsivat saarivaltakunnan arjen ja sen käytännöt. "Lämmitysongelmat katoavat tuota pikaa, jos hankitte meille riittävästi parasta skottilaista viskiä", veljekset sanoivat ja selittivät, että aina uudelle keikkapaikalle saavuttaessa he antaisivat ensi töikseen paikan sähköistä ja kytkennöistä vastaavalle henkilölle viskipullon. Ja salin lämmitys kytkeytyisi päälle kuin taikaiskusta.

"Näin se menee täällä Iso-Britanniassa aina kun on talouslama päällä", veljekset selittivät. "Ja täällä on aina talouslama päällä". Viskit hankittiin ja kiertue jatkui. Kun Tangerine Dream saapui seuraavaan keikkapaikkaansa Sheffieldiin, lavalla oli niin lämmin, että soundcheck voitiin tehdä t-paidoissa. Veljekset olivat siis hoitaneet hommansa, ja kiertue jatkui hieman onnellisemmissa merkeissä.

Ja mitä ilmeisimmin myös se savukoneisiin liittynyt ongelma ratkesi, ehkä samalla keinoin kuin tuo salien lämmitysongelmakin. Tätä ei Edgar Froese omaelämäkerrassaan kerro, mutta se tiedetään, että Tangerine Dreamilla oli tuolla ensimmäisellä Iso-Britannian kiertueellaan käytössään ensi kertaa uusi visuaalinen keksintö nimeltä "video synthesizer", ja mitä ilmeisimmin tuota laitetta myös käytettiin kiertueen konserteissa.

Legendaarinen Rainbow-teatterin konsertti on nyt julkaistu osana valtaisaa 16 CD-kiekon ja kahden Blue ray -kiekon boxia nimeltä In Search of Hades, jolle on koottu Tangerine Dreamin niin kutsutun Virgin-kauden tuotanto, siis vuosien 1973-1979 välisenä aikana syntynyt materiaali.

Siis kaikki tuona aikana virallisesti julkaistut seitsemän albumia bonuksineen, plus kahdeksan albumillista täysin ennen julkaisematonta materiaalia, kuten esimerkiksi kaksi albumillista Phaedra-albumin ohessa syntyneitä äänityksiä sekä kolme keikkaäänitystä vuosilta 1974 ja -75. Ja kuten sanottu, tuo Lontoon Rainbow-teatterin konsertti on eräs näistä nyt esille tulleista harvinaisuuksista.

Tuon konsertin aloitti kunnianarvoisa radio-dj John Peel, joka aluksi pyysi anteeksi konsertin alun myöhästymistä, ja teki sitten omalla tarinoivalla tavallaan selväksi oman suhteensa Tangerine Dreamiin.


AVARUUSROMUA 14.7.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:

Tangerine Dream - Live at the Rainbow, London, 26th October 1974
TANGERINE DREAM: The Rainbow Concert Part Three - osa - (In Search of Hades)
TANGERINE DREAM: The Rainbow Concert - Introduction by John Peel (In Search of Hades)
TANGERINE DREAM: The Rainbow Concert Part Two (In Search of Hades)
TANGERINE DREAM: The Rainbow Concert Encore (In Search of Hades)

BONUS: Tangerine Dream Coventryn tuomiokirkossa 1975:

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Teollista kansanmusiikkia

    Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu?

    Me teemme teollista kansanmusiikkia. Industrielle Volksmusik. Näin kuvaili Kraftwerkin toinen perustajajäsen Ralf Hütter yhtyeen musiikkia 1970-luvun alussa. Hän kuvaili maailmaa, joka käyttää koneita. Sivilisaatiota, joka perustuu teknologian kehitykseen. Taidetta, joka käyttää teknologiaa. Musiikkia, jossa soivat koneet. Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mitä kieltä koirasi ymmärtää parhaiten?

    Koiralle äänenpaino ja eleet ovat tärkeämpiä kuin sanat.

    Lässytätkö ja leperteletkö koirallesi, vai puhutko sille selkeästi artikuloiden? Kumpikaan ei ole väärin. Koira lukee taitavasti äänensävyjä ja ymmärtää lepertelevän ihmisen olevan suopealla tuulella. Toimintaohjeita se ottaa mielellään vastaan selkeällä ja yksiselitteisellä kielellä.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri