Hyppää pääsisältöön

Koripallovalmentaja Henrik Dettmann ei opeta pelaajia, vaan näyttää heille suuntaa

Suomen koripallomaajoukkueen päävalmentaja Henrik Dettmann alkoi saavuttaa menestystä, kun hän hylkäsi perinteisen johtamistavan, johon liittyi huutojohtamista ja käskyttämistä. Täyskäännöksen ansiosta hän ei lähestynyt peliä enää menestyksen kautta, vaan pelaajalähtöisen valmentamisen avulla. Suomenruotsalaisessa perheessä varttunut Henrik Dettmann harrasti nuorena monenlaisia urheilulajeja kuten keihäänheittoa, pihalätkää, jalkapalloa ja koripalloa. Lopulta koripallo vei miehen sydämen.

Koti New Yorkissa ja Espoossa

Vuonna 1974 Henrik Dettmannin vanhemmat muuttivat työn perässä New Yorkiin. Nuori Henrik jäi Suomen kotiin valmistautumaan ylioppilaskirjoituksiin, ja vieraili usein vanhempiensa luona reilun seitsemän vuoden aikana.

Myös vanhemmat kävivät säännöllisesti kotona Suomessa.

– Sain vastuuta ja vapautta 20-vuotiaana, vaikka toki minua vahti isoveljeni, joka jäi myös Suomeen kanssani.

– New Yorkin aika oli upeaa, sillä vanhempani asuivat keskellä kaikkea kiinnostavaa. Sain seurata NBA-koripalloa, jota Suomessa ei silloin vielä voinut nähdä.

Vaikka vierailut New Yorkissa lisäsivät Henrik Dettmannin kiinnostusta koripalloon, hän ei halunnut muuttaa sinne, koska suomalainen koripallo oli hänelle kaikki kaikessa.

– Vanhempani asuivat vuosina 1977-1984 takanani olevassa pilvenpiirtäjässä.

Susijengi onnistunut pelaajaroolittamisessa ja symbolivalinnassa

Henrik Dettmann vierastaa sitä, että valmentaja huutaa ohjeita kentän laidalta.

– Pelaaja pelaa kuitenkin aina sitä peliä, jota hän harjoittelee, joten turha on valmentajan huudella pelin aikana ohjeita.

Itseään luomuvalmentajaksi tituleeraava Dettmann ei roolita pelaajia, vaan he roolittavat itse itsensä.

– Tietysti valmentajan tehtävä on auttaa roolittamisessa.

Dettmannin tavoitteena oli löytää sellainen pelimalli, että jokaisesta pelaajasta löytää vahvuudet, joita pelaaja myös pääsee käyttämään.

– Valmentajan tehtävä on narrata pelaajia löytämään omat vahvuutensa.

Susijengin symboli istuu koripallomaajoukkueelle hyvin. Suden vahvuus on laumassa ja lauman vahvuus yksilössä.

Koripalloliiga nimesi vuoden valmentajaksi vuonna 1987

Vuonna 1987 Henrik Dettmann valittiin vain 28-vuotiaana päävalmentajaksi vuoden 1986 Suomen mestaruuden jälkeen.

– Muistan ensimmäiset harjoitukset, sillä silloin minulla oli perhosia vatsassa.

Neljästä ensimmäisestä pelistä Helsingin NMKY hävisi kolme ottelua, vaikka se oli voittanut kaksi Suomen koripallon mestaruutta vuosina 1984 ja 1985.

– Tuplasimme harjoitusten määrän, sitten voitimme taas mestaruuden.

– Kuvassa ei ole Neuvostoliiton pelipaita, vaan se on Markus Stedtin verestä punaiseksi värjäytynyt paita.

Pelaaja Markus Stedt loukkaantui lasisirusateessa

Vuonna 1986 Suomen A-poikien koripallomaajoukkueen harjoituksissa sattui erikoinen loukkaantuminen Italian Porto San Giornossa.

Miestenkin maajoukkueessa esiintynyt Pekka Markkanen donkkasi harjoituksissa korilevyn säpäleiksi, jolloin alle jäänyt Markus Stedt loukkaantui. Korilevyn lasinsirut viilsivät Stedtin pahoin verille.

– Hyppäsimme paikallisen miehen autoon, Markus istui etupenkille ja minä roikuin takapenkillä ja painoin Markuksen kädestä pulppuavaa haavaa.

– Vaikka matka kesti vain noin 8 minuuttia, se tuntui ikuisuudelta. Auto oli aivan veressä ja minä tärisin niin kovaa, että päätin mennä italialaisen sairaalan baariin konjakille, kun Markus pääsi leikkaukseen, kertaa Dettmann tapahtumaa.

– Onneksi nykyajan korit kestävät koviakin donkkauksia, mutta reilut 30 vuotta sitten korilevy meni tuhanneksi siruksi yhdellä donkkauksella.

Pelaajat kiinnostavat enemmän kuin itse peli

– Seuraan pelaajien toimia ja kehonkieltä, esimerkiksi sitä, miten he reagoivat laisiin tilanteisiin. Sitten yritän arvata mitä siellä mielessä liikkuu.

Henrik Dettmann sanoo olleensa onnekas, että on ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja sitä, että on saanut luottamusta työssään.

– Olen loputtoman utelias oppimaan uutta. Tämän mallin minulle näytti koripalloguru Robert ”Petteri” Petersen, joka seurasi loppuun saakka sitä, mitä maailmalla koripallossa tapahtui.