Hyppää pääsisältöön

Raakun lemmenloma onnistui – erittäin uhanalainen jokihelmisimpukka lisääntyi laboratoriossa! Paluu kotijokeen on vielä mahdotonta

Raakkuja altaassa Konnevedellä
Pohjaliete ja lohikato estävät jokihelmisimpukan lisääntymisen ja kasvun Suomen joissa Raakkuja altaassa Konnevedellä Kuva: Panu Oulasvirta Jokihelmisimpukka,Minna Pyykön maailma

Erittäin uhanalaiset jokihelmisimpukat eli raakut voivat huonosti Suomen joissa ja puroissa. Vuonna 2016 alkoi pelastusoperaatio, jossa raakun toukkia kerätään ja kasvatetaan tutkimuslaitoksessa. Pelastustoimet tuottavat nyt tulosta, sillä ensimmäiset viljellyt poikaset ovat syntyneet! Kotijoessa ne eivät kuitenkaan vielä selviytyisi ilman tukitoimia.

Tutkimusasemalla kasvatettuja jokihelmisimpukan poikasia
Vastasyntyneitä Mustionjoen raakun poikasia, pituus 0,3-0,5 mm Tutkimusasemalla kasvatettuja jokihelmisimpukan poikasia Kuva: Hanna Suonia Jokihelmisimpukka
Raakkuja syötetään tutkimuslaitoksella.
Tutkimusavustajat keräävät poikasia kasvatukseen Raakkuja syötetään tutkimuslaitoksella. Kuva: Annina Björlund Jokihelmisimpukka

Tutkijat ovat onnistuneet tuottamaan ensimmäiset viljellyt raakun poikaset Konneveden tutkimusaseman laboratoriossa. Poikaset ovat peräisin raakkuyksilöistä, jotka tuotiin
asemalle Mustionjoesta ja Ähtävänjoesta syksyllä 2016.

– Todella hieno ja liikuttava hetki, kun näin ensimmäiset elinkelpoiset pikkuraakut ’vilkuttamassa’ petrimaljalla, kertoo tutkimusavustaja Hanna Suonia Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta.

Tutkimuksen johtaja, professori Jouni Taskinen Jyväskylän yliopistosta arvioi, että keinokasvatus on välttämätön välivaihe raakun suojelutyössä, sillä Suomen jokien tilanne on liian huono raakun lisääntymiseen, ja poikasten kasvuun. Raakku tarvitsee puhdasta, virtaavaa vettä koko elämänsä ajan, ja sen toukat väli-isännäkseen taimenen tai lohen.

– Konneveden tutkimuslaitoksella lisääntymisensä luonnossa jo lopettaneet raakut alkoivat tuottaa toukkia syksyllä 2018. Toukat ovat nyt kehittyneet isäntäkalojensa kiduksilla lähes 11 kuukauden ajan.

– Nyt ne ovat valmiita irrottautumaan kaloista, jolloin niistä tulee raakun poikasia ja ne ovat valmiita jatkokasvatukseen, Taskinen kertoo.

Raakkuja syötetään tutkimusasemalla
Raakkuja hoidetaan Konneveden tutkimusasemalla Raakkuja syötetään tutkimusasemalla Kuva: Minna Pyykkö jokihelmisimpukka,Minna Pyykön maailma

Keinokasvatuksessa tutkijat keräävät kooltaan 0,3-0,5 millimetrin mittaiset raakun poikaset talteen, ja ryhtyvät kasvattamaan poikasia syöttämällä niille kasviplanktonia.

– Ne on kasvatettava laboratoriossa 0,5-1 cm kokoon, ennen kuin ne ovat tarpeeksi vahvoja palautettavaksi luontoon, Taskinen kertoo. Tämä voi vaatia 2-3 vuoden pituisen hoito- ja ruokintaurakan.

Raakku eli jokihelmisimpukka on miljoonia vuosia vanha laji

Jokihelmisimpukka kädessä.
Täysikasvuinen raakku voi olla yli satavuotias Jokihelmisimpukka kädessä. Kuva: Juha Syväranta, Panu Oulasvirta / Alleco Oy Jokihelmisimpukka

Elinympäristössään jokihelmisimpukka (Margaritifera margaritifera) kuuluu ekosysteemin avainlajeihin. Se ylläpitää hyvää veden laatua suodattaen jopa 50 litraa vettä päivässä, ja on näin elinalueensa ekosysteemille hyvin tärkeä.

Raakut voivat elää yli 100-vuotiaaksi, mutta ne viihtyvät vain puhdasvetisissä joissa ja puroissa. Varsinkin raakun ensimmäisinä elinvuosina sen elinympäristövaatimukset ovat todella tiukat.

Pikku toukka tarvitsee kasvualustakseen puhtaan joen pohjan ja virtaavaa vettä. Toukat kasvavat joen pohjasorassa, ja jos pohjalla on paljon lietettä, ne eivät saa ravintoa ja kuolevat.

Vanhat raakut pärjäävät lietepohjassakin, mutta ne eivät pysty lisääntymään siellä. Jonain päivänä viimeisetkin raakut kuolevat eikä uusia tule.

Joet kuntoon, jotta raakut pärjäisivät myös eteläisessä Suomessa

Sukeltajat tutkivat jokihelmisimpukan elinoloja Mustionjoessa.
Tutkimussukeltajat Mustionjoella Raaseporissa toukokuussa 2019 Sukeltajat tutkivat jokihelmisimpukan elinoloja Mustionjoessa. Kuva: Juha Syväranta, Panu Oulasvirta / Alleco Oy jokihelmisimpukka
Sukeltajat tutkivat jokihelmisimpukan elinoloja Mustionjoessa.
Joet täytyy saada kuntoon ennen poikasten kotiuttamista Sukeltajat tutkivat jokihelmisimpukan elinoloja Mustionjoessa. Kuva: Juha Syväranta / Alleco Oy jokihelmisimpukka

Lohijoet ja puhtaat, kirkasvetiset purot ovat nykyään harvinaisia erityisesti Etelä-Suomessa. Suomen eteläisimmän raakkujoen, Mustionjoen tilanne on huolestuttava.

– Ennen kuin raakut voidaan palauttaa luontoon, kotijoessa pitää saada kuntoon veden laatu, lohikalojen määrä ja liettynyt pohjasora, kertoo sukelluslaskentaa johtanut FM Panu Oulasvirta Alleco OY:stä.

– Raakkukannat pienenevät hälyttävää tahtia – esimerkiksi Mustionjoessa, Åminneforsin raakkupopulaatiossa on tällä hetkellä noin 850 yksilöä. Vuonna 2010 kannan koko oli noin 2000 raakkua.

Työtä jokien elinympäristön parantamiseksi ja lohikalakantojen palauttamiseksi on jatkettava määrätietoisesti korostaa myös professori Taskinen.

– Tutkimustyötä näiden ongelmien ratkaisemiseksi jatketaan, jotta raakut pärjäisivät Etelä-Suomessa muuallakin kuin laboratoriossa.

Osa Konneveden tutkimusasemalla tuotetuista raakunpoikasista viedään jatkokasvatukseen Norjaan Austevollin kasvatuslaitokseen heinä-elokuun taitteessa. Siirto-operaatio on osa EU Life IP Freshabit-hankketta, ja esimerkki kansainvälistä yhteistyöstä simpukoiden suojelututkimuksessa.

Raakkuja altaassa Konnevedellä
Suomen vanhimmalla eläimellä on toivoa Raakkuja altaassa Konnevedellä Kuva: Jouni Taskinen Minna Pyykön maailma,jokihelmisimpukka

Lisää aiheesta:

Jyväskylän yliopiston tiedote: Ensimmäiset uhanalaisen raakun poikaset syntyivät Konneveden tutkimusasemalla

Minna Pyykön maailma: Suomen vanhin eläin

Metsäradio: Juha Laaksonen raakkuja tutkimassa kainuulaisella metsäpurolla