Tervetuloa vuoteen 2034 ja mielikuvitusmatkalle Kuuhun! Paikka ei ole läheskään niin tylsä, kuin monet kuvittelevat.
Kuumatkat eivät ole toistaiseksi olleet juuri tarkoitettu muille kuin ammattiastronauteille, sillä turistit ovat tähän saakka käyneet ainoastaan Kuun luona. Mutta nyt matkat myös Kuun pinnalle ovat viimein mahdollisia!
Minne siellä kannattaisi mennä? Aivan kuten Maan pinnallakin, matkakohde kannattaa valita oman mielenkiinnon mukaan, sillä eri ihmiset ovat kiinnostuneita erilaisista kohteista. Yksi on sitä mieltä, että on nähnyt kaikki Kuun kraatterit, kun on nähnyt yhden. Mutta asiaan vihkiytynyt harrastaja haluaa bongata kaikki tietyntyyppiset törmäyskraatterit.
Joku haluaa tonkia laavatunnelit Kuun pinnan alla, toinen ihastella vuoria ja kolmas kokea Kuun "kääntöpuolen" omituisuuden – siellä kun maapallo ei näy koskaan taivaalla ja tuntuu kuin olisi jossain kaukaisella planeetalla.
Tässä kuitenkin Kuun Top Ten -matkakohdevalikoima, jotka koluamalla saat hyvän peruskäsityksen Kuusta.
1. Clavius-aseman Kuukokemuskeskus
Saavut Kuuhun todennäköisimmin vuoroaluksella maapallolta ja laskeudut Kuun suurimmalle pysyvästi asutulle asemalle, joka sijaitsee Clavius-kraatterissa. Clavius sinällään on kiinnostava paikka. Se on Kuun toiseksi suurin kraatteri, halkaisijaltaan 231 km ja syvyydeltään noin 3,5 km. Nimensä se on saanut 1500-luvulla eläneen saksalaisen tähtitieteilijijän ja matemaatikon Christopher Claviuksen mukaan ja se sijaitsee aivan Kuun etelänavan ympäristössä olevien ylämaiden luona. Sattumoisin se oli myös Avaruusseikkailu 2001 -kirjan ja elokuvan kuuaseman sijaintipaikka.
Kuuasema koostuu itse asiassa useammasta osasta, jotka ovat eri maiden ja maayhteenliittymien ylläpitämiä. Tästä liikennekeskuksesta, jonne alus Maasta saapuu, kannattaa suunnata ensin pinnanalaisella minimetrolla kohti eurooppalaista osaa, koska siellä on alueen mukavin hotelli.
Kaksi Maan vuorokautta kestänyt avaruusmatka ei ole sinällään rasittava, mutta sen jälkeen on hyvä totuttautua päivän pari Kuun painovoimaan, joka on noin kuudesosa Maan painovoimasta. Paras paikka tähän on Kuukokemuskeskus, jossa annetaan kaikille pakollinen kuupuvun käyttökurssi, neuvotaan liikkumaan Kuun pinnalla ja opetetaan toimimaan mahdollisissa hätätilanteissa. Kuukokemuskeskuksessa kerrotaan myös Kuusta, sen pinnanmuodoista ja olosuhteista.
Lähellä oleva Kuu-urheilukeskus on myös käynnin väärti. Tennis Kuun painovoimassa on yllättävän vaikeaa – samoin kuin uiminen altaassa, missä vesi loiskii hyvin eri tavalla kuin täällä Maassa. Uimahallin suomalaistekoinen sauna kannattaa käydä myös katsomassa, ei vähiten sen erikoisrakenteisen ikkunan vuoksi. Periskooppi-ikkunan kautta voi katsoa Kuun karua maisemaa samalla kun löyly levittäytyy iholle kuudesosapainovoimassa maanpäällistä lempeämmin!
Pyyhkeen voi muuten ostaa keskuksesta mukaansa, sillä jokaisella reppureissaajalla Kuussa(kin) on hyvä olla oma pyyhe mukana.
Retkiä suunnitellessa (ja itse asiassa jo matkaa varatessa) pitää ottaa huomioon Kuun vuorokausi, joka kestää kuukauden. Päivä on siis kaksi viikkoa, ja sitä seuraa kaksiviikkoinen yö. Päivällä Aurinko porottaa kirkkaasti ja kuumasti, kun taas yöaikaan lämpötila laskee helposti noin -170°C:n tietämiin. Päivällä lämpötila on noin 125°C. Paras aika retkeilyyn ja pinnalla asemien ulkopuolella saapasteluun on aamu, eli 24-48 tuntia auringonnousun jälkeen.
Kuuaseman keskuksena toimii Euroopan avaruusjärjestö ESA:n ammoisen johtajan Jan Wörnerin mukaan nimetty aukio, missä ravintoloiden ja kahviloiden joukossa on myös muutama matkatoimisto, jonka kautta lennot sukkuloilla Kuun eri kohteisiin on helppoa järjestää. Tarjolla on myös pintaa pitkin kulkevien kuubussien matkoja, jotka kestävät pitempään ja ovat hieman pitkäpiimäisiä, mutta joilla pääsee konkreettisesti kiinni Kuun maisemiin ja etäisyyksiin.
Vaikka Kuu on pieni, on sen pinta-ala (38 miljoonaa neliökilometriä) kuitenkin sama kuin koko Aasian täällä maapallolla.
Kaikkein tärkeintä Kuussa kulkiessa on muistaa, että kommunikaattori, joka on annettu kaikille lainaksi heti laskeutumisen jälkeen, on pidettävä koko ajan lähellä. Etenkin aurinkomyrskyn tullessa se on tärkeä. Aurinkomyrskyn aikana säteilytaso nousee hyvin nopeasti lähes kuolettavalle tasolle, joten kommunikaattorin antamia ohjeita kannattaa noudattaa heti. Käytännössä tämä tarkoittaa lähimpään säteilysuojaan pinnan alle hakeutumista heti hälytyksen saapumisen jälkeen.
2. Apollo 11 -lennon laskeutumispaikka (muistomerkki)
Ensimmäisen kuuhunlaskeutumisen paikka on luonnollisesti muutettu muistomerkiksi ja se on suojeltu. Paikalle pääsee yhteysaluksella Claviuksesta. Apollo 11 -paikalla on vastaanottokeskus, jossa on museo, matkamuistomyymälä sekä kuupukuvuokraamo. Pukuvuokraamon erikoisuus on Apollo -tyyppinen puku, joka on nykyaikainen kuupuku muutettuna yhtä kankeaksi ja painavaksi kuin ensimmäisillä astronauteilla oli.
Kotka -kuualuksen alaosan ympäristö on suljettu alue, eikä sinne voi mennä. Sen luona voi kävellä merkittyjä reittejä pitkin. Neil Armstrongin legendaarisen "ensimmäisen" askeleen läheisyydessä on saappaanjäljen kopio, johon voi koettaa sovitella omaa saapastaan.
Jos et halua kävellä, voi paikkaan tutustua myös pienillä paineistetuilla kuuautoilla, joiden sisällä ei tarvita avaruuspukua. Monikielisen kiertokäyntiselityksen saa myös suomeksi, mutta kieli on konekäännettyä puolipuppua – kunnollisten käännösten tekeminen näyttää olevan hyvin vaikeaa.
Myös muut Apollo-lentojen laskeutumispaikat ovat nykyisin suojellut, samoin kuin muutamat muut historialliset ensimmäiset laskeutumispaikat (Luna-, Surveyor- ja Chang'e -laskeutujat, Lunohod, Chandrayaan 2, Alina).
3. Taurus-Littrow
Siinä missä Apollo 11 -laskeutumispaikka oli hyvin tasainen osa Rauhallisuuden meressä, laskeutuivat myöhemmät Apollot hieman jännempiin paikkoihin. Etenkin Apollo 15:n Hadleyn rilli ja Apollo 17:n Taurus-Littrow ovat erittäin kauniita. Kokemuksen myötä laskeutumisia onnistuttiin tekemään pienempiin ja hankalampiin paikkoihin, joihin tietysti nykyisin aloittelevakin kuualuksen ajaja osaa laskeutua jopa maanantaiaamuna.
Näistä Taurus-Littow on kenties parempi vierailukohde, koska siellä on paitsi komeita maisemia, niin siellä voi myös kiipeillä. Noin 3,8 miljardia vuotta sitten tänne törmäsi suuri asteroidi, joka synnytti noin 700 km halkaisijaltaan olevan kraatterin. Tämä tunnetaan nyt Tyyneyden merenä, eli latinaksi nimellä Mare Serenitatis. Sen reunoina ovat nyt vuoret, joista yksi on itäreunassa sijaitseva Taurusvuoristo. Tämän luona puolestaan on pienempi Littrow-kraatteri.
Siellä on siis oikeastaan kaikkea, mitä voi toivoa: eri kokoisia ja ikäisiä kraattereita, vuoria, laaksoja, halkeamia, ammoista tulivuoritoimintaa ja niin edelleen. Tämä geologinen runsaus oli eräs tärkeimmistä syistä, miksi paikka valittiin Apollo 17 -lennon kohteeksi – ja myös syy siihen, miksi paikka on edelleen kerrassaan mainio paikka käynnille.
4. Kopernikus -kraatterin keskus
Korpernikus on noin 93 kilometriä halkaisijaltaan oleva tyylipuhdas kraatteri Kuun keskiosan länsipuolella. Se on juuri ja juuri paljain silmin nähtävissä Maastakin, mutta Kuun kiertoradalta katsottaessa se on kerrassaan komea. Sitä kannattaa katsella sillä silmällä jo matkalla Kuuhun. Ja jo aluksen ikkunasta käsin huomaa helposti, että sen keskellä oleva keskuskohouma, keskusvuori, on hieman omituisen näköinen. Se on rosoinen, moniosainen, ja sen korkein huippu nousee noin kilometrin korkeuteen kraatterin pohjalta.
Todennäköisesti kraatterin synnyttänyt törmäys sai aikaan sen, että kraatterin reunat romahtivat lähes saman tien alas sisäänpäin, jolloin kraatterin keskusta nousi puolestaan vähän ylöspäin. Silloin myös keskusvuoret hyppäsivät vähän ylöspäin ja kenties myös menivät vähän rikki. Joka tapauksessa keskusvuorten materiaali on peräisin varsin syvältä: ne ovat paitsi kauniita, niin myös tieteellisesti kiinnostavia.
5. Kummallisia kierteitä
Myrskyjen meressä, Reiner -kraatterin länsipuolella on avaruudesta katsottuna varsin omituinen alue: tummalla pinnalla olevia selvästi vaaleampia pyörteitä. Jos olet Kuussa alhaalla näillä kohdilla, ei pyörteitä voi nähdä niin hyvin kuin korkeammalta, mutta myös pinnalta katsottaessa pintamateriaalin väri muuttuu koko ajan eteenpäin kävellessä. Se on hyvin erilaista kuin tyypillisesti Kuussa.
Tämä Reiner Gammaksi kutsuttu alue ei ole ainoa tiukan kontrastin alue Kuussa, mutta se on suurin ja kaunein. Pinta-aines vaaleammissa ja tummemmissa kohdissa on ihan samanlaista kuin muuallakin, mutta väriero tulee siitä, että vaaleissa kohdissa aurinkotuuli ei pääse iskeytymään pintaan samalla tavalla kuin muualla.
Miksi?
Syynä näyttää olevan paikallisesti varsin omituinen magneettikenttä. Kuulla ei ole käytännössä lainkaan magneettikenttää, mutta sen pinnalla on magneettisesti voimakkaampia ja heikompia kohtia. Voimakkaampi magneettikenttä suojaa pintaa siihen osuvilta varatuilta hiukkasilta estämällä hiukkasten iskeytymisen pintaan.
6. Kuun suurin rilli
Rillit ovat pitkiä, kapeita kanavamaisia muodostelmia Kuun (ja myös muiden taivaankappaleiden) pinnalla. Oletettavasti ne ovat syntyneet aikanaan laavan virratessa nopeasti pinnalla siten, että laava ei jäänyt paikalleen, vaan jätti jälkeensä virtausuoman.
Usein Kuussa rillit ovat useita kilometrejä leveitä ja voivat olla satoja kilometrejä pitkiä. Suurin tällainen on matomaisesti pinnalla mutkitteleva Vallis Schröteri, jonka pituus on noin 160 km. Leveimmillään se on 11 km ja syvimmillään yli 500 metriä.
Vallis Schröteri on siis kuin Kuun Grand Canyon!
7. Laavan täyttämä kraatteri
Kuun pinnalla siis riittää kraattereita ja laavatasankoja. Ne kertovat osaltaan siitä, että aikanaan Aurinkokunnan syntyaikaan täällä sinkoili kaikenlaisia kappaleita ja ne törmäilivät kaikkialle, myös Maahan ja Kuuhun. Kuussa iskujäljet näkyvät edelleen, kuten myös iskujen synnyttämät laavapurkaukset.
Sateiden meressä on pieni kraatteri, joka näyttää ikään kuin olevan upoksissa pinnan alla. Näin onkin, sillä joskus aikanaan on laava virrannut alueelle ja täyttänyt siellä aiemmin jo olleen kraatterin. Näin kraatterin reunat ovat jääneet näkyviin paljon nuoremman kiviaineksen päälle.
Tämä kraatteri on halkaisijaltaan noin 2,7 kilometriä, joten se sopii juuri mainiosti päivän kävelyretkikohteeksi. Maasto on monipuolista helposta tasamaasta jyrkkiin kraatterikuoppiin.
8. Ina on IMP
Apollo 15 -lennolla otetuista kuvista äkättiin Onnellisuuden meren luona oleva kummallinen muodostelma, joka ristittiin Inaksi.
Kyseessä on Irregular Mare Patch, eli tutkijoille tyypillinen lyhennenimi, IMP, eli tässä tapauksessa "epäsäännöllinen täplä keskellä Kuun merta". Jos korkealta otetuissa kuvissa paikka on kaunis, on se vielä hienompi sen pinnalla katsellessa!
Kyseessä on noin kaksi kilometriä halkaisijaltaan oleva alue, joka on noin 20 metriä ympärillä olevaa pintaa korkeammalla. Sen keskellä on painaumia ja se on syntynyt todennäköisesti usean peräkkäisen laavapurkauksen seurauksena. Lämpötilaerot Kuun pinnalla ovat edesauttaneet alueen osittaisessa rapistumisessa – eroosiotahan ei Kuussa ole samaan tapaan kuin Maassa, koska siellä ei ole tuulta tai vettä.
Se, että pinnalla ei ole paljoa kraattereita, kertoo paikan nuoresta iästä (kenties alle 100 miljoonaa vuotta).
9. Humboldt-kraatteri
Jos haluat nähdä rillejä, railoja, halkeamia, vuoria, kraatterireunoja ja paljon muuta yhdessä, kompaktissa paikassa, niin Humboldtin kraatteri on siinä tapauksessa juuri sopiva paikka.
Kävellen kraatteria ei pysty koluamaan ihan noin vain, sillä se on 207 km halkaisijaltaan. Sen sijaan keskialueilla on hyvin lähellä toisiaan varsinainen Kuun geologian best of -näyttely. Jos aikaa on vähän ja haluat nähdä paljon, niin suuntaa tänne.
10. Kuun etelänapa
Ja sitten äärimmäisin, upein ja tulevaisuuden kannalta tärkein paikka: Kuun etelänapa eli Aitkenin allas. Nimi tulee siitä, että etelänavan tuntumassa, käytännössä kokonaan Kuun Maahan näkymättömällä puolella sijaitseva alue on jättimäinen törmäyskraatteri. Se on noin 2600 km halkaisijaltaan ja 15 km syvä, ja siksi sitä kutsutaan altaaksi.
Kuun pinnan kaikkein matalimmat alueet (noin 6 km alle keskikorkeuden) ja korkeimmat vuorenhuiput (noin 8 km yli keskikorkeuden) ovat alueen reunoilla. Skaalaa siis on noin 14 kilometrin verran.
Erityisen jännä alue on Kuun etelänavan välitön lähistö. Kun Kuu pyörii akselinsa ympäri, liikkuu Aurinko taivaalla aivan navan tuntumasta katsottuna koko ajan lähellä horisonttia – täsmälleen navan kohdalla se kiertää koko ajan taivaanrannassa. Sen vuoksi napaseudulla olevien kraattereiden pohjat ovat ikuisessa pimeydessä, ja siksi niiden lämpötila on hyvin matala. Sinne aikanaan Aurinkokunnan syntymän aikaan tai myöhemmin komeettojen törmäyksien vuoksi päätynyt vesi on siksi edelleen jään muodossa. Siellä on siksi ainoat Kuun pinnalla olevat vesivarannot.
Samalla napa-alueen kraatterien korkeimmat huiput ovat koko ajan päivänpaisteessa: ne ovat yöttömän yön alueita, mikä tekee niistä paitsi kauniita, niin myös käyttökelpoisia. Sinne kannattaa laittaa aurinkopaneeleita! Kun Kuussa normaalisti yö ja päivä kestävät kaksi viikkoa kumpikin, on napaseuduilla tarjolla Auringon valoa jatkuvasti.
Alueelle ollaankin rakentamassa tutkimusasemaa ja siellä on myös kaivostoimintaa. Magneettisten häiriöiden perusteella on päätelty, että siellä saattaa olla suuria määriä rautaa. Tätä ollaan juuri nyt etsimässä.
Turismin kannalta etelänapa on hieman hankalaa aluetta, mutta aivan kuten napaseudut Maan päälläkin, on käynti siellä kaiken vaivan väärti!
Kirjoittaja on avaruustoimittaja Jari Mäkinen, jonka podcast -sarja road-tripista Nasan kuulentojen ikonisiin keskuksiin on kuunneltavana Areenassa.
