Hyppää pääsisältöön

Älä aliarvioi syanobakteerin myrkkyjä – sinilevä on parhaimmillaan vaaraton, mutta pahimmillaan se altistaa syövälle

Skuggan av två personer på en brygga faller över en strand och vatten som är helt grönt av blågröna alger.
Sinileväkausi on voimakkaimmillaan heinä- ja elokuussa. Skuggan av två personer på en brygga faller över en strand och vatten som är helt grönt av blågröna alger. Kuva: Linus Hoffman / Yle sinilevät,syanobakteerit,leväkukinta,uimarannat

Sinileviä eli syanobakteereita esiintyy Suomessa lukuisia eri lajeja. Osa sinilevistä tuottaa vaarallisia hermo- ja maksamyrkkyjä, ja myrkytöntä ja myrkyllistä sinilevää on mahdoton erottaa silmämääräisesti toisistaan.

Käsitykset sinilevän mahdollisista vaaroista vaihtelevat, ja sinilevästä varoittavia kylttejä on tietämättöminä jopa revitty pois rannoilta. Sinilevien tuottamat myrkyt eivät kuitenkaan ole leikin asia. Esimerkiksi Itämerellä tavattava Nodularia-sukuinen levä on todettu kaikissa testeissä myrkylliseksi.

Sinilevän myrkyille voi altistua myös vesiurheilussa

Sinilevän tuottamille hermo- ja maksamyrkyille ei lähtökohtaisesti altistu ihon läpi, ellei kehossa ole haavoja, joiden kautta myrkky voisi päätyä verenkiertoon. Sinileväveden hengittäminen ja nieleminen suurissa annoksissa ovat kuitenkin riski.

Vaarallisin tapa altistua on hengittäminen, mistä johtuu tuttu kielto käyttää sinilevävettä löylyvetenä.

– Saunoessa voi käydä niin, että sinilevän myrkyt ehtivät höyrystyä vahvasti ennen kuin ne hajoavat. Myrkyt siis voivat päätyä höyryyn, ja kulkeutua sitä kautta keuhkorakkuloiden läpi suoraan verenkiertoon. Tämä on se kaikkein pahin tapa altistua, sillä rakkuloiden kautta myrkky pääsee verenkiertoon, kertoo erikoistutkija Harri Kankaanpää Suomen Ympäristökeskuksesta.

Samaisesta syystä myös vesiurheilussa on hyvä ottaa huomioon sinilevä. Esimerkiksi vesihiihdossa syntyy runsaasti vesisumua, joka päätyy keuhkoihin löylyveden tavoin.

Mies ja nainen saunan lauteilla. Mies heittää vettä kiukaalle.
Sinilevän myrkyt voivat kulkeutua höyrystyessään keuhkoihin. Mies ja nainen saunan lauteilla. Mies heittää vettä kiukaalle. Kuva: © 2012 Petri Jauhiainen Sauna,Kiuas,Löyly

Vältä kalan sisäelimiä ja järvisimpukoita

Sinilevän myrkyt voivat siirtyä vedestä myös ravintona käytettäviin vesieliöihin.

– Yleissääntönä voi pitää, että jos myrkky menee kalassa jonnekin, se menee maksaan. Jos ihminen syö kalan myrkkymaksan, siirtyvät myrkyt eteenpäin ihmisen omaan maksaan. Itämeren silakoiden maksasta on lyötynyt paljon myrkkyjä, mutta niiden liha on ollut puhdasta. Itse en kuitenkaan menisi kalastamaan vesistöön, jossa esiintyy tai on lähiaikoina esiintynyt sinilevää, toteaa Kankaanpää.

Kankaanpää kuitenkin varoittaa Itämeren sinisimpukoista sekä järvisimpukoista.

– Simpukat ovat niin tehokkaita siilaajia, että vanha totuus levämyrkkyjen kanssa on, että nimenomaan simpukat keräävät suuria määriä keräävät myrkkyjä hyvin tehokkaasti. Itämeren simpukat ovat todella saastuneita, hän kertoo.

Jos vedessä on sinilevää, kannattaa sen käyttämistä aina harkita maalaisjärjellä. Sinileväistä vettä ei suositella käytettäväksi pesuvetenä, tiskivetenä eikä syötäväksi tarkoitettujen kasvien kasteluun.

Sinileväpitoista vettä ei myöskään saa käyttää juomavetenä edes keitettynä.

Sinilevän myrkyt voivat ääritapauksissa johtaa kuolemaan tai syöpään

Suomen järvissä sinilevien tuottamista myrkyistä esiintyy mikrokystiineja sekä anatoksiini-a:ta. Mikrokystiinit ovat maksamyrkkyjä ja anatoksiini-a on hermomyrkky.

Mikrokystiinit aiheuttavat suurina annoksina nieltynä tai hengitettynä maksavaurioita, maksasolujen kuolemaa ja ääritapauksessa kuoleman. Krooninen altistus niille voi johtaa maksasyöpään. Hermomyrkky anatoksiini-a, joka tunnetaan myös nimellä Very Fast Death Factor, aiheuttaa suurina määrinä kordinaatiokyvyn menettämistä, kouristuksia ja hengityksen lamaantumista.

Itämeressä esiintyvät lajit ovat nodulariini-R ja mikrokystiini LR. Nodulariini-R aiheuttaa samanlaisia oireita kuin mikrokystiinit, mutta on syöpävaarallisempi. Mikrokystiini-LR puolestaan on mikrokystiineista myrkyllisin.

Yleisimmät sinilevän aiheuttamat oireet ovat kuitenkin nuhan kaltaiset oireet, astmaoireet, ripuli, jano ja oksentelu. Näitä oireita aiheuttavat ihokosketus, sinileväveden nieleminen sekä pisara- ja höyryaltistus.

Osaa sinilevän aiheuttamista oireista on tutkittu myös allergiana. Vuonna 2011 julkaistiin ensimmäinen tutkimus Allergy and Asthma Proceedings - lehdessä, jossa raportoitiin koehenkilöiden reagoineen myrkyttömään sinilevään.

Arviolta noin puolet sinileväkukinnoista on Suomessa myrkyllisiä.

Sinilevien tuottamien myrkkyjen voimakkuus vaihtelee

– Sinilevän tuottaman myrkyn voimakkuus voi vaihdella riippuen levän elinkaaresta ja ympäristön olosuhteista. Itse myrkyt ovat vaarallisia, ja erityisesti maksamyrkyt ovat aika voimakkaita. Levien välityksellä riski ei kuitenkaan ole niin suuri, sillä vedessä nämä myrkyt laimentuvat, kertoo Kankaanpää.

Suurimpia vaikuttajia myrkytystilanteessa ovat kehoon päätyneen myrkyn määrä ja altistuman kesto.

Juurikin lapset ja lemmikkieläimet ovat suurinta riskiryhmää pienen kokonsa vuoksi. Tämän lisäksi esimerkiksi koirat voivat nuolla sinilevävedessä kastunutta turkkiaan, johon voi takertua suuriakin määriä levää. Suomessa ei ole raportoitu sinilevän aiheuttamia ihmiskuolemia, mutta koti- ja lemmikkieläimiä on menehtynyt.

En brun labrador står på en strandkant. Vatten rinner ur pälsen och den viftar på svansen så att vatten skvätter.
Koirat ovat erityisen alttiita sinilevän myrkyille. En brun labrador står på en strandkant. Vatten rinner ur pälsen och den viftar på svansen så att vatten skvätter. Kuva: YLE / Ann-Catrin Granroth koira

Testit ja näköhavainnot eivät aina kerro kaikkea

Petolliseksi sinilevät tekee se, että niiden jäämiä voi olla vesistössä, vaikka sinileväkukintoja ei enää näkyisi.

– Tämä on aina hyvin tapauskohtaista, eikä aiheesta ole kovin kattavaa tutkimusaineistoa. Yleishaarukkana voisin sanoa, että jäämiä saattaa olla vedessä olosuhteista riippuen tuntien tai jopa päivien ajan. Vaihtoehtoja on monia. Ei kukaan voi sanoa, etteikö jäämiä voisi olla jopa viikkoja. Luonto on sen verran ihmeellinen, kertoo Kankaanpää.

Vaikka jäämien olemassaolosta ei voi olla varma ilman testejä, painottaa Kankaanpää varovaisuutta.

– Jos pari päivää sitten on ollut voimakas leväkukinto, niin ensimmäinen asia, jota en tekisi, on ottaa löylyvettä sieltä. Se on pahin virhe, jonka ihminen voi tehdä.

Markkinoilta löytyy sinilevän tunnistamiseen tarkoitettuja testipakkauksia, joilla kerrotaan olevan mahdollista tunnistaa yleisimmät maksamyrkyt vedestä. SYKE:llä ei ole näihin markkinoitaviin testeihin virallista kantaa.

– SYKE ei ole tehnyt testejä näiden tuotteiden toiminnasta. Ne pureutuvat lähinnä maksamyrkyllisiin aineisiin, jotka ovat niitä yleisimpiä. Itse en pidä testiä huonona enkä hyvänä. Ei ole huono asia, että ihminen saa lisätietoa siitä, millaisessa ympäristössä hän ui. Täytyy kuitenkin korostaa, että joskus voi jäädä jotain näkemättä.

SYKE:n sivuilla julkaistussa tiedotteessa kerrotaan, että sinilevien tuottamien hermo- ja maksamyrkkyjen tarkka mittaaminen vedestä onnistuu vain laboratorioissa. Testaustulos valmistuu vasta päivien kuluttua, jolloin veden laatu on ehtinyt jo muuttua.

En första version av algsnabbtestet såg ut som ett bankkort.
Turun yliopiston kanssa kehitetty testi muistuttaa toimintaperiaatteeltaan raskaustestiä. Kuvan testi on prototyyppi, nykyinen testi poikkeaa siitä hieman. En första version av algsnabbtestet såg ut som ett bankkort. Kuva: YLE/Niclas Lundqvist Syanobakteerit,sinilevät,Turun yliopisto,VTT - Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus

Sinilevähavainnon varmistamiseen on olemassa myös kotikonsteja, joita voi pitää karkeana ohjenuorana.

Lasitestissä otetaan vettä lasiin, ja annetaan sen seistä siinä tunti. Jos pintaan nousee vihertäviä hippuja, on kyseessä todennäköisesti sinilevä.

Keppitestillä voi tarkistaa, hajoaako levä, jos sitä yrittää nostaa kepillä. Jos levä hajoaa, kyseessä on todennäköisesti sinilevä.

Jos epäilee myrkytystä, tulee yhteyttä ottaa Myrkytyskeskukseen. Paikkakuntakohtaisia tietoja vesistöjen levätilanteista saa puolestaan parhaiten kunnilta. Tämän lisäksi järviwikiin kerätään levähavaintoja kartalle kansalaisten ja viranomaisten yhteistyöllä.

Päivityksiä sinilevätilanteesta Suomessa löytää myös SYKE:n sivuilta.

Lisätty 5.8.2019: Tarkennus sinilevätestin kuvatekstiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto

  • Tunnistatko espanjansiruetanan? Tämä nilviäinen rouskuttaa puutarhasi ja kuolleet lajitoverinsa tappotahdilla

    Espanjansiruetana aiheuttaa massatuhoja puutarhoissa.

    Espanjansiruetana (Arion vulgaris) on haitallinen vieraslaji, joka aiheuttaa massatuhoja puutarhoissa ja käy jopa linnunpoikasten kimppuun. Sateisina kesinä sen kanta leviää nopeasti, sillä jokainen yksittäinen etana voi tuottaa satoja munia. Laji voi olla haitallinen myös ihmisille ja kotieläimille, joten sen torjunnassa ei auta hempeillä.

  • Lohi palaa kotiin hajun ja magneettiaistin avulla. Lisääntymisvietti saa sen vaeltamaan tuhansia kilometrejä

    Tällainen on lohen taistelu vastavirtaa vastaan.

    Lohi palaa kotiin hajun ja magneettiaistin avulla. Lisääntymisvietti saa sen vaeltamaan tuhansia kilometrejä Suomeen palaavalla Itämeren lohella ei ole montaa jokea, johon kutea kallisarvoinen mäti. Jäljellä on enää neljä Itämereen laskevaa jokea, joissa lohen lisääntyminen onnistuu. Ennen kalojen häviäminen korvattiin istuttamalla jokiin ja meriin viljeltyjä lohen poikasia.

  • Tunnetko muurahaiset ja niiden tavat? Tee Yle Luonnon muurahaistesti!

    Testaa tietosi muurahaisten ihmeellisestä maailmasta

    Kuka keossa pomottaa? Pistääkö keltiäinen? Kuseeko viholainen? Muurahaisten maailma on kiehtova ja ihmeellinen. Ne ovat järjestelmällisen ahkeria uurastajia, jotka lypsävät ravintoa ja huolehtivat jälkeläisistään, mutta myös ryöstävät, tappavat ja taistelevat.

  • Tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa? Tee Yle Luonnon testi

    Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää.

    Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Jääkaudet murjoivat ja muokkasivat Suomen maaperää, siirsivät ja siloittivat kiviä sekä kallioita. Paljasta sisäinen geologisi ja testaa, tunnistatko jääkauden jäljet Suomen luonnossa.

  • Kesämökillä kannattaa pönttöillä

    Tällaisia pönttöjä kannattaa ripustaa kesämökille

    Loma on mitä parasta linnunpönttöjen rakennusaikaa. Tässä vinkit siihen millaisia pönttöjä kesämökille kannattaa ripustaa.

  • Kuka pöntössäsi pesi?

    Vanha pesänpohja voi paljastaa pöntössä pesineen lajin.

    Tiedätkö kuka pöntössäsi pesi? Tavallisimpia pönttöpesijöitä ovat tiaiset ja kirjosieppo, mutta toki muitakin on. Vanha pesänpohja voi paljastaa lajin. Talvi on hyvää aikaa tarkistaa tilanne ja puhdistaa pöntöt kesän jäljiltä. Kirput, väiveet ja muutkin syöpäläiset ovat kohmeessa, joten suuremmilta puremilta ja kutinoilta todennäisesti säästyy.

  • Mikä Suomen pönttölintu olet?

    Tee leikkimielinen testi!

    Viihdytkö kotona vai kutsuuko tropiikki ajoittain pakkomielteen lailla? Haluatko olla yksin vai kaikkien kanssa? Tee leikkimielinen testi, josta selviää, mikä Suomen pönttölinnuista, eli kolopesijöistä, olet.