Taidehistorioitsija Anna Kortelainen: "Ei hylätä enää ketään!"

Taidehistorioitsija Anna Kortelainen tutustui väitöskirjaa tehdessään Albert Edelfeltin maalausten malleihin ja heidän tarinoihinsa. Erityisesti Virginien tarina kiehtoi häntä tuoreena äitinä. Myöhemmin hän löysi oman äitinsä suvusta liittymäkohtia hylkäämisten historiaan.

Kuusi kuvaa taidehistorioitsija, kirjailija Anna Kortelaisen elämästä

Tutkiessaan väitöskirjaansa varten Albert Edelfeltin maalauksia Anna Kortelainen pysähtyi kuuntelemaan Edelfeltin mallien tarinoita.

Edelfeltin maalaus nimeltään Virginie ja sen malli puhuttelivat häntä erityisesti.

- Hänellä on hyvin mustat silmänaluset ja kun katsoo tarkkaan, niin siellä kimaltelee kyyneleet. Maalaus sijoittuu ajankohtaan, kun he olivat eroamassa, taiteilija ja tämä taiteilijoiden malliksi päätynyt eteläranskalainen maalaistyttö, kertoo Anna Kortelainen.

Neiti Etsivä herää tutkimaan

Malleihin suhtauduttiin hänen mukaansa tuohon aikaan syrjivästi. Heitä pidettiin usein huonoina, langenneina naisina. Anna Kortelainen oli nuorena tyttönä ollut innokas Neiti etsivä -kirjojen lukija, ja Neiti Etsivä aktivoitui nyt hänessä.

- Laitoin lapseni perhepäivähoitoon ja aloin selvittämään Virginien tarinaa. Siinä ohessa syntyi myös väitöskirja.

Perimätieto kahdesta lapsesta herätti kysymyksiä

Edelfeltin maalausten malleihin liittyy monia tarinoita, ja Kortelainen mietti, miten nämä pitivät paikkansa.

- Perimätieto kertoo, että Virginie oli synnyttänyt kaksi lasta Edelfeltille. Koska olin juuri itse synnyttänyt, en ollut niinkään kiinnostunut taidehistoriaan liittyvistä teoreettisista kysymyksistä, vaan miten hän toimi äitinä. Ja jos hän oli synnyttänyt kaksi lasta, niin mitä niille mahtoi tapahtua, Kortelainen kertoo pohdinnoistaan.

Aihe askarrutti häntä niin paljon, että hän alkoi tehdä päiväkirjamaisia merkintöjä vauvan päiväunien aikaan. Tietokoneen ympärillä olevat kuvat Edelfeltien maalauksista puhuttelivat häntä syvästi.

Ranskasta löytyi oikeanlainen ympäristö

Myöhemmin Anna Kortelainen reissasi myös Ranskassa ja yritti etsiä tietoja Virginiestä. Vaikka tarkkoja tietoja ei löytynytkään, tärkeintä oli, että hän löysi oikean miljöön. Siinä pystyi esittämään oikeita kysymyksiä. Kysymykset ja oikea ympäristö ruokkivat sitten kirjoittamista.

- Taidehistorian katkosten, menetysten ja hylkäämisten kautta aloin ymmärtämään asioita ja nämä rupesivat ruokkimaan kirjoittamista, Kortelainen kuvailee kirjailijan polkunsa alkua.

Tietokirjailijaksi väitöskirjan ohessa

Anna Kortelainen väitteli Turun yliopistossa vuonna 2002, ja väitöskirja sai nimekseen: Albert Edelfeltin fantasmagoria: Nainen, ’Japani’ ja Tavaratalo. Samana vuonna päiväkirjamerkinnöistä syntyi Tammen julkaisema kirja Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina.

Siitä lähtien elämäkertojen kirjoittaminen on kiehtonut Anna Kortelaista, ja hän on julkaissut lähes vuosittain tietokirjoja.

- Elämäkerran lajityyppi kiinnostaa minua – millä tavoin voi dramatisoida sitä mikä on totta. Ja sitten kirjoittaa vähän kohotettua todellisuutta, hän kuvailee kirjoittamistaan.

Kirja syntyy lukijan tajunnassa

Tietokirjoittamisen Anna Kortelainen kokee tärkeäksi palvelutehtäväksi.

- Tietokirjoittamisen tulee palvella lukijan ajattelua. Se ei voi missään nimessä olla kirjoittajansa oppineisuuden osoittamista, vaan sen tulee palvella kahden ihmisen välistä kommunikaatioita. Toinen kirjoittaa ja toinen lukee ja kirja syntyy sinne lukijan tajuntaan ja jatkaa matkaansa lukijassa, Kortelainen kuvailee prosessia.

Hylkäämistarinat ovat tuttuja monessa perheessä

Jäljittäessään Virginien elämäntarinaa Kortelainen pyrki myös ymmärtämään hänen tapaansa hylätä lapsensa. Hylkäämistarina herätti yllättäen hänen omassa perheessään vahvoja reaktioita.

- Olin Pariisissa ja olin yrittänyt väestörekisteristä selvittää Virginien tarinaa. Kerroin saman tien löydöistä äidilleni, ja hänen reaktionsa oli voimakas. Selvisi, että hänen isänsä, viipurilaisen yksinhuoltajaisän tarina oli hyvin samankaltainen. Kuten myös äitini oma tarina, paljastaa Anna Kortelainen.

Sukupolvien aikana tapahtuneet hylkäämiset tulivat Virginien tarinan myötä päivänvaloon. Anna Kortelaiselle syntyi äitiyden ja kirjoittamisen myötä tunne sukupolvien ja historian ylittävästä äitien välisestä solidaarisuudesta. Lisäbonuksena löytyi omassa perheessä sukupolvet ylittävä sovinto.

- Edesmenneitä ei hylätä. Ei hylätä enää ketään, sanoo Anna Kortelainen painokkaasti.