Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: 8500 tonnia ongelmajätettä

Avaruusromu, abstrakti kuva avaruudesta
Avaruusromu, abstrakti kuva avaruudesta avaruusromu

Ihmiskunta on ollut ahkera. Kuluneen kuudenkymmenen vuoden kuluessa se on saanut lähetettyä noin 9000 satelliittia maapalloa kiertävälle radalle.

Tällä hetkellä niistä kiertää maapalloa noin 5000, loput ovat aikojen kuluessa pudonneet takaisin maan pinnalle tai hajonneet avaruuteen. Näistä viidestä tuhannesta satelliitista toimii parisen tuhatta, ne loput ovat ongelmajätettä, avaruusromua.

Ja sitä on paljon. Euroopan avaruusjärjestö ESA:n mukaan meidän maapalloamme kiertää liki 8500 tonnia avaruusromua. 8500 tonnia.

Yli kymmenen sentin mittaisia romun kappaleita on noin 34 000 ja siitä pienempiä arviolta 130 miljoonaa. 130 miljoonaa.

Oletko koskaan kuullut Kesslerin syndroomasta? Se tarkoittaa tilannetta, jossa avaruusromun määrä kasvaa niin suureksi, että kappaleet alkavat törmäillä toisiinsa yhä tiheämmin. Tämä saa aikaan yhä enemmän yhä pienempiä avaruusromun kappaleita ja tämä taas johtaa yhä useampiin ja useampiin törmäyksiin, kunnes lopulta ollaan siinä tilanteessa, että maapallon lähiavaruus on muuttunut niin vaaralliseksi, ettei sinne voi enää mennä, eikä sinne voi lähettää enää uusia satelliitteja.

Mitä siellä avaruudessa sitten on? Mitä on avaruusromu? Satelliiteista oli jo puhe, ja sitä avaruusromu suurimmaksi osaksi on: rikkoutuneita satelliitteja ja niiden kappaleita, mutta myös muuta: kantorakettien osia, miehitetyillä avaruuslennoilla syntynyttä jätettä ja työkaluja. Ja ennen kaikkea törmäyksissä syntyneitä kappaleita, jotka ovat erittäin vaarallisia. Jopa hyvin pieni kappale, esimerkiksi jokin ruuvi tai maalihiukkanen voi aiheuttaa vakavaa tuhoa, kun se törmää toiseen avaruudessa liikkuvaan kappaleeseen valtavalla nopeudella. Kappaleiden nopeus voi törmäyksessä oli jopa 35 000 kilometriä tunnissa.

Yhdysvaltain avaruushallinto NASA arvioi jo vuonna 2011 avaruusromun määrän kriittiseksi. Asiantuntijat sanovat, että tilanne on nykyään juuri ja juuri hallinnassa.

Maapalloa siis kiertää valtava määrä ongelmallista jätettä. Tuhansia tonneja vaarallista avaruusromua, noin 130 miljoonaa eri kokoista kappaletta. Tilanne voi muuttua todella kohtalokkaaksi, jos sille ei pikapuoliin tehdä jotakin.

Mitä sitten on tehtävissä? Avaruudessa hyvinkin pienet roskat ovat ongelmallisia: jo yhden gramman painoinen hiukkanen voi Maata kiertävällä radalla saada aikaan vakavaa tuhoa. Pienelle avaruusromulle ei ole vielä keksitty sopivaa siivousmenetelmää. Isompaa romua voidaan koettaa pudottaa takaisin maahan. Tai oikeastaan ilmakehään, jossa se osittain palaa tuhkaksi. Tätä on yritetty esimerkiksi ampumalla romua laserilla, jolloin sen kiertorata muuttuu ja se mahdollisesti lähtee putoamaan maata kohti.

Avaruuden siivoamista pohditaan monella taholla. Esimerkiksi venäläinen avaruusteknologiayhtiö Energija suunnittelee aloittavansa siivoamisen vuonna 2023. Tarkoituksena on pudottaa viidentoista vuoden aikana kuutisen sataa toimintakyvytöntä satelliittia Tyyneen valtamereen.

Tyynessä valtameressä sijaitsee avaruusromun kaatopaikka, tai kauniisti sanottuna satelliittien hautausmaa. Paikkaan on jo tiputettu yli 2500 kappaletta maapallon kiertoradalta: vanhoja satelliitteja ja avaruusaseman osia. Roskaa siis riittää, sekä maapallon pinnalla että sen ulkopuolella.

Esa Kotilaisen tuorein albumiTellus liikkuu myös avaruuden ja avaruusromun maisemisssa. Tässä albumin ensiesitys Kouvolassa 2.8.2019:

Tellus-albumin julkaisukeikka (vapaa pääsy!) Resonanssi-klubin tilaisuudessa Temppeliaukion kirkossa Helsingissä torstaina 8.8.2019 klo 19!

Avaruuden maisemista toisenlaiseen avaruuteen, nimittäin Helsingin kaupunkitilaan ja maisemiin. Miltä Helsinki kuulostaa? Miltä tuntuu hiljentyä kuuntelemaan kaupunkia?

Näitä kysymyksiä esittää media- ja äänitaiteilija Mikko H. Haapoja, joka on tutkinut ja tallentanut pääkaupunkimme äänimaisemia jo 2010-luvun alusta lähtien.

Ja materiaalistaan hän muokkaa erilaisia audiovisuaalisia teoksia. Osa teoksista on generatiivisia tilainstallaatioita, osa on loopeista koostuvia ääni- ja videoteoksia. Projekti on nimeltään Helsingin reitit.

Media- ja äänitaiteilija Mikko H. Haapojan materiaalia tarjolla lisää syyskuun alkupuolella äänitaidegalleria Akusmatassa Helsingissä.

"Olen parhaillaan säveltämässä uutta albumikokonaisuutta nimeltä Theory of", kertoo Jori Larres. Hän kertoo singleraidan Origin saaneen alkunsa 7/8 tahtilajin elokuvallisesta melodiakuviosta, joka johdatti kokeilemaan polyrytmisiä aihioita läpi sävellyksen.

Rasomode on Esa Rantasen ja Kimmo Sorvarin yhteinen ambient-projekti. Kaksikko on toiminut yhdessä noin vuoden ja esiintynyt muutaman kerran kotikulmillaan eli Pato-klubilla Kuusankoskella.

AVARUUSROMUA 11.8.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ESA KOTILAINEN: Plejades - Seulaset - osa - (Tellus)
ESA KOTILAINEN: Spacetrash - Avaruusromua (Tellus)
ESA KOTILAINEN: Tellus (Tellus)
JANNE HANHISUANTO: Anti-Gravity, Part 2 (Anti-Gravity)
MIKKO H. HAAPOJA: Katve (ääniteos)
JORI LARRES: Origin (Theory of)
RASOMODE: Club Tectus, Live @Patoklubi 2.6.2019 - osa - (live-äänitys)

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri