Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: 8500 tonnia ongelmajätettä

Avaruusromu, abstrakti kuva avaruudesta
Avaruusromu, abstrakti kuva avaruudesta avaruusromu

Ihmiskunta on ollut ahkera. Kuluneen kuudenkymmenen vuoden kuluessa se on saanut lähetettyä noin 9000 satelliittia maapalloa kiertävälle radalle.

Tällä hetkellä niistä kiertää maapalloa noin 5000, loput ovat aikojen kuluessa pudonneet takaisin maan pinnalle tai hajonneet avaruuteen. Näistä viidestä tuhannesta satelliitista toimii parisen tuhatta, ne loput ovat ongelmajätettä, avaruusromua.

Ja sitä on paljon. Euroopan avaruusjärjestö ESA:n mukaan meidän maapalloamme kiertää liki 8500 tonnia avaruusromua. 8500 tonnia.

Yli kymmenen sentin mittaisia romun kappaleita on noin 34 000 ja siitä pienempiä arviolta 130 miljoonaa. 130 miljoonaa.

Oletko koskaan kuullut Kesslerin syndroomasta? Se tarkoittaa tilannetta, jossa avaruusromun määrä kasvaa niin suureksi, että kappaleet alkavat törmäillä toisiinsa yhä tiheämmin. Tämä saa aikaan yhä enemmän yhä pienempiä avaruusromun kappaleita ja tämä taas johtaa yhä useampiin ja useampiin törmäyksiin, kunnes lopulta ollaan siinä tilanteessa, että maapallon lähiavaruus on muuttunut niin vaaralliseksi, ettei sinne voi enää mennä, eikä sinne voi lähettää enää uusia satelliitteja.

Mitä siellä avaruudessa sitten on? Mitä on avaruusromu? Satelliiteista oli jo puhe, ja sitä avaruusromu suurimmaksi osaksi on: rikkoutuneita satelliitteja ja niiden kappaleita, mutta myös muuta: kantorakettien osia, miehitetyillä avaruuslennoilla syntynyttä jätettä ja työkaluja. Ja ennen kaikkea törmäyksissä syntyneitä kappaleita, jotka ovat erittäin vaarallisia. Jopa hyvin pieni kappale, esimerkiksi jokin ruuvi tai maalihiukkanen voi aiheuttaa vakavaa tuhoa, kun se törmää toiseen avaruudessa liikkuvaan kappaleeseen valtavalla nopeudella. Kappaleiden nopeus voi törmäyksessä oli jopa 35 000 kilometriä tunnissa.

Yhdysvaltain avaruushallinto NASA arvioi jo vuonna 2011 avaruusromun määrän kriittiseksi. Asiantuntijat sanovat, että tilanne on nykyään juuri ja juuri hallinnassa.

Maapalloa siis kiertää valtava määrä ongelmallista jätettä. Tuhansia tonneja vaarallista avaruusromua, noin 130 miljoonaa eri kokoista kappaletta. Tilanne voi muuttua todella kohtalokkaaksi, jos sille ei pikapuoliin tehdä jotakin.

Mitä sitten on tehtävissä? Avaruudessa hyvinkin pienet roskat ovat ongelmallisia: jo yhden gramman painoinen hiukkanen voi Maata kiertävällä radalla saada aikaan vakavaa tuhoa. Pienelle avaruusromulle ei ole vielä keksitty sopivaa siivousmenetelmää. Isompaa romua voidaan koettaa pudottaa takaisin maahan. Tai oikeastaan ilmakehään, jossa se osittain palaa tuhkaksi. Tätä on yritetty esimerkiksi ampumalla romua laserilla, jolloin sen kiertorata muuttuu ja se mahdollisesti lähtee putoamaan maata kohti.

Avaruuden siivoamista pohditaan monella taholla. Esimerkiksi venäläinen avaruusteknologiayhtiö Energija suunnittelee aloittavansa siivoamisen vuonna 2023. Tarkoituksena on pudottaa viidentoista vuoden aikana kuutisen sataa toimintakyvytöntä satelliittia Tyyneen valtamereen.

Tyynessä valtameressä sijaitsee avaruusromun kaatopaikka, tai kauniisti sanottuna satelliittien hautausmaa. Paikkaan on jo tiputettu yli 2500 kappaletta maapallon kiertoradalta: vanhoja satelliitteja ja avaruusaseman osia. Roskaa siis riittää, sekä maapallon pinnalla että sen ulkopuolella.

Esa Kotilaisen tuorein albumiTellus liikkuu myös avaruuden ja avaruusromun maisemisssa. Tässä albumin ensiesitys Kouvolassa 2.8.2019:

Tellus-albumin julkaisukeikka (vapaa pääsy!) Resonanssi-klubin tilaisuudessa Temppeliaukion kirkossa Helsingissä torstaina 8.8.2019 klo 19!

Avaruuden maisemista toisenlaiseen avaruuteen, nimittäin Helsingin kaupunkitilaan ja maisemiin. Miltä Helsinki kuulostaa? Miltä tuntuu hiljentyä kuuntelemaan kaupunkia?

Näitä kysymyksiä esittää media- ja äänitaiteilija Mikko H. Haapoja, joka on tutkinut ja tallentanut pääkaupunkimme äänimaisemia jo 2010-luvun alusta lähtien.

Ja materiaalistaan hän muokkaa erilaisia audiovisuaalisia teoksia. Osa teoksista on generatiivisia tilainstallaatioita, osa on loopeista koostuvia ääni- ja videoteoksia. Projekti on nimeltään Helsingin reitit.

Media- ja äänitaiteilija Mikko H. Haapojan materiaalia tarjolla lisää syyskuun alkupuolella äänitaidegalleria Akusmatassa Helsingissä.

"Olen parhaillaan säveltämässä uutta albumikokonaisuutta nimeltä Theory of", kertoo Jori Larres. Hän kertoo singleraidan Origin saaneen alkunsa 7/8 tahtilajin elokuvallisesta melodiakuviosta, joka johdatti kokeilemaan polyrytmisiä aihioita läpi sävellyksen.

Rasomode on Esa Rantasen ja Kimmo Sorvarin yhteinen ambient-projekti. Kaksikko on toiminut yhdessä noin vuoden ja esiintynyt muutaman kerran kotikulmillaan eli Pato-klubilla Kuusankoskella.

AVARUUSROMUA 11.8.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ESA KOTILAINEN: Plejades - Seulaset - osa - (Tellus)
ESA KOTILAINEN: Spacetrash - Avaruusromua (Tellus)
ESA KOTILAINEN: Tellus (Tellus)
JANNE HANHISUANTO: Anti-Gravity, Part 2 (Anti-Gravity)
MIKKO H. HAAPOJA: Katve (ääniteos)
JORI LARRES: Origin (Theory of)
RASOMODE: Club Tectus, Live @Patoklubi 2.6.2019 - osa - (live-äänitys)

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri