Omituisten opettajien kerho – koulumaailma on yhtä hullunmyllyä komediasarjassa Kellot soi

Näyttelijä Minttu Mustakallio tuskin malttaa odottaa, että uutuussarja Kellot soi julkaistaan Areenassa 8.8. Luvassa on nimittäin melkoisen yllättävä kotimainen komedia, joka tarjoaa haavi auki -hetkiä kokeneemmallekin katsojalle.

Kellot soi on hurja ja hämmentävä kuvaus fiktiivisestä koulusta jossakin päin Suomea. Sarjan päähenkilöinä on joukko opettajia, jotka tempoilevat kohtuuttomien vaatimusten ja säästöjen ristipaineessa. Minttu Mustakallio esittää opinahjon uutta, aivan hukassa olevaa rehtoria.

– Kotimainen koulujärjestelmä ei ole mennyt hyvään suuntaan. Kellot soi on mielestäni aika osuva piikki nykytilanteeseen. Odotukset opettajia kohtaan tuntuvat olevan sellaisia, ettei kukaan pysty niihin vastaamaan. Toivottavasti uusi hallitus muuttaa asian, eikä hieno koululaitoksemme tuhoudu.

Vaikka sarjan tapahtumilla on totuuspohjaa, Minttu painottaa, että kyseessä on kuitenkin komedia, joskin ei ihan tyypillisin sellainen.

– Monista ohjelmista tietää jo etukäteen, miten ne menevät ja katsominen saattaa olla sen vuoksi puuduttavaa. Kellot soi toimii aivan eri logiikalla. Noloista kohtauksista ei leikata heti pois, vaan niihin jäädään tarkoituksella pidemmäksi aikaa kuin on totuttu, eikä tarjolla ole välttämättä vapauttavaa punch linea.

Sekoilua utopististen odotusten keskellä

Kellot soi -sarjan hahmot Ilari (Antti Launonen, vasemmalla), Heikki (Hannes Suominen), Tilli (Joanna Haartti), Pirkko (Sanna-Kaisa Palo), Anne (Laura Malmivaara), Mikko (Elias Gould) ja Virve (Pihla Penttinen) ja Minerva (Minttu Mustakallio). Kuva: Yle/Aito Media/Hans Barck Kellot soi

Valittu tyylilaji on niin poikkeava, että sarjan yllä häilyy varsin outo ja vinksahtanut tunnelma.

– Mielestäni on vain hyvä, jos Kellot soi herättää kysymyksiä jopa siitä, mitä ihmettä tapahtui ja tehtiinkö niin ihan tahallaan. Siinä missä normaalisti toivotettaisiin vaikka kiitos näkemiin, nyt hahmot saattavat jäädä tuijottamaan sanomatta mitään. Itse tykkäsin kuvatessa tosi paljon siitä, että ihmiset käyttäytyvät tavallaan väärin.

Toisaalta Kellot soi -opettajien käytös on muutenkin melkoista säätämistä ja välillä aika lapsellistakin sekoilua.

– Sarjan järkevimpiä ihmisiä ovat kiistatta oppilaat, jotka joutuvat mm. vaatimaan itselleen opetusta. Mutta ei opettajiakaan ole tarkoitus esittää minään hölmöinä, vaan pointtina on se utopistinen maailma, jossa odotetaan mahdottomia. Itselläni on suuri arvostus opettajia ja heidän tekemäänsä tärkeää työtä kohtaan.

Omaa roolihenkilöään Minttu kuvaa tyypiksi, joka yrittää parhaansa, mutta on aivan väärässä paikassa.

– Minerva ei ole mikään ilkeä ihminen, mutta hän on sattunut pääsemään pestiin, johon hänellä ei ole koulutusta eikä oikein muitakaan edellytyksiä. Sivistystoimenjohtajan kiristäessä ruuvia Minerva ei lopulta tajua lainkaan, mitä hänen pitäisi tehdä.

Kannustuksen arvo ja sarjasuosituksia

Kellot soi -sarjan hahmot Anne (Laura Malmivaara) ja Minerva (Minttu Mustakallio). Kuva: Yle/Aito Media/Hans Barck Kellot soi

Minttu Mustakallio kävi peruskoulunsa 1980-luvulla Ylivieskassa Pohjois-Pohjanmaalla. Muistot ovat pääosin mukavia.

– Kouluni oli pieni ja kaikki tunsivat toisensa. En ole koskaan ollut mikään suorittaja, ja kuljin opintien läpi aika kevein ottein. Jaksoin keskittyä vain sellaisiin aineisiin, joista tykkäsin, kuten kieliin. Opettajien valtavan merkityksen olen ymmärtänyt vasta myöhemmin. Muistan edelleen sen, ketkä kannustivat ja ketkä eivät. Näin on varmaan useimmilla muillakin.

Itseään Minttu ei voisi opettajana nähdä.

– Minulla on lyhyt pinna, enkä kestä melua. Olisin varmaan mielettömän huono opettaja. Pari serkkuani ovat kyllä opeja. Alalla on kai työvoimapulaa, joten ei auta kuin toivoa, että sille soveltuvat hakisivat koulutukseen. En kylläkään ole varma, onko tämä sarja omiaan ainakaan rekry-ilmoitukseksi…

Haastatteluhetkellä Minttu on aloittanut juuri kesäloman. Muun rentoutumisen ohella ohjelmaan kuuluu täsmäsarjoja Areenasta.

– Norjalaissarja 17 – sytten vaikuttaa tosi lupaavalta. Olen myös kova Skam-fani ja niin on muuten myös kuuttakymppiä lähestyvä Ville Virtanen, jonka kanssa olen aiheesta jutellut. Se osoittaa, että parhaissa sarjoissa kohderyhmäajattelulla ei ole mitään merkitystä. Tykkään katsoa myös brittijännäreitä. Ja huikea Babylon Berlin oli koko Kellot soi –työryhmän suosikki. Nautin suunnattomasti aina, kun löytyy joku hyvä sarja, jota voi seurata.