Solange osoitti, ettei Cardi B:tä kaivattu Flow'n illassa – eikä edes äänettömänä esitetty päätösbiisi saanut artistia himmailemaan

Keikka-arvio: R&B-tähti Solange esiintyi Helsingin Suvilahdessa Flow-festivaaleilla perjantain pääesiintyjänä. Cardi B:n peruuntuminen olikin olla onni.

Festareiden epäonninen kesä sai kovan kolauksen, kun Flow-festivaali tiedotti Cardi B:n peruneen keikkansa Suomessa.

Suuren yleisön odottamaa räppäriä paikkaamaan hankittiin R&B-tähti Solange Knowles. Vaikka suosionsa puolesta Solange ei ole lähelläkään Cardi B:n tasoa, musiikillisesti hän tuntuu solahtavan sujuvammin festivaalin profiiliin.

Suomessa isommalta yleisöltä pimentoon jäänyt artisti on noussut nopeasti kansainvälisesti kiinnostavimpien R&B-artistien joukkoon.

Hänen tuomistaan Suomeen voisi pitää popkulttuuritekona, joista Flow on maineensa saanut.

Kävikö sittenkin onni onnettomuudessa?

Toiston voima

Lavaa vallitsee valkoiseksi värjätty porrasrakennelma, jonka eteen on asettunut soittimista lähtien kokomustiin asuihin sonnustautunut yhtye.

Laulajat kumartavat syvään ensimmäisten iskujen tahdissa samaan aikaan, kun taustatanssijat nousevat portaita pitkin askel kerrallaan.

Ilmeet ovat vakavat ja kaikki tapahtuu tarkan koreografian mukaisesti. Tyylikkyys ja harkittu kokonaisuus paistavat läpi heti ensihetkistä, kun esitys käynnistyy “taking on the light”-lausetta toistavalla alkusoitolla.

Toisto on Solangen teksteissä on hänen keskeisimpiä tehokeinoja luoda tunnelmaa ja tuoda syvyyttä muuten hyvin vähäsanaisiin lyriikoihin.

Suvilahden festivaalialue hämärtyi Solangen keikan myötä. Yleisöä Flow-festivaaleilla iltahämärässä. Kuva: Flow Festival / Konstantin Kondrukhov Flow Festival

Kun hän toistaa lausetta “do nothing without intention”, ajatus iskoutuu syvälle kuuntelijan mieleen. Samoin Almeda-kappaleella hän toiston avulla alleviivaa tummaihoisten kulttuurin merkitystä.

Vaivattomuus on läsnä, kun Solange siirtyy Down With the Clique -kappaleesta sulavasti ja hienoeleisesti seuraavaan Stay Flo -biisiin. Siirtymän aikana basisti jäljittelee Solangen laulumelodiaa.

Vaikka ensimmäisten kappaleiden aikana artisti jarruttelee lauluaan ja hänen äänensä haparoi, ongelmat karisevat matkasta esityksen aikana.

Solangen otteissa on puhdasta karismaattisuutta, joka saa aluksi jäisenä olleen yleisön uppoutumaan esityksen pauloihin. Väkisinkin alkaa hämmästellä Knowlesin perheen verissä kulkevaa esiintymistaitoa.

Houstonin ja lapsuudenmaisemien ylistystä

Solange julkaisi alkuvuodesta neljännen studioalbuminsa When I Get Home. Ylistäviä arvioita saaneella levyllä paiskautuvat yhteen raukea makuuhuonesoul ja kulmikkaat jazz-elementit, joiden taustalla väreilee amerikkalainen nykyräp.

Solangen itsensä lisäksi äänessä kuullaan Gucci Manea, Playboi Cartia ja Tyler, The Creatoria. Heidän lisäkseen levyn tuotannossa ovat olleet mukana muun muassa Earl Sweatshirt ja Standing on The Corner.

Haastatteluissa laulaja on kertonut levyn olevan paluu hänen kotiseuduilleen Houstoniin. Siinä missä A Seat at The Table keskittyi siihen, mitä Solange ajatteli olevan tärkeää sanoa, When I Get Home -levy keskittyy tunteisiin.

Vajaa 40-minuuttisen albumin 19 kappaleraitaa ovat kuin leikekirja Solangen lapsuuden muistikuvista.

Flow-yleisöä alkuillasta Teltta-lavalla. Flow-festivaaleilta yleisökuvaa teltasta. Kuva: Nelli Kenttä / YleX Flow Festival

Mielikuvien lisäksi Houstonin hiphop-vaikutteet myös kuuluvat levyllä. Kappaleilla käytetään houstonilaisesta rapista tuttua tyyliä pilkkoa kappale osiin, joita vuoroin mekaanisesti hidastetaan ja nopeutetaan.

Tyylikeino kuuluu selvästi muun muassa trap-vaikutteisella kappaleella Almeda ja Things I Imagined -avausraidalla, jolla Solange toistaa lausetta: “I saw things, I imagined.”

Konsertti sai mykän päätöksen, kun äänet katkaistiin

Solangen musiikin taustalla kuuluu muun muassa James Blaken ja Blood Orangen kaltaisten tuottajien jättämä jälki soul-vaikutteisessa nykymusiikissa. Vielä syvemmällä kappaleissa on laulajan mukaan häntä innoittanut Stevie Wonderin kokeellinen The Secret Life of Plants.

Solangen kaksi viimeisintä albumia When I Get Home ja A Seat at The Table ovat olleet vakuuttavia siinä, miten ne ovat luoneet uutta kokeilevaa suuntaa perinteikkäälle R&B:lle.

Jos A Seat at The Table oli afroamerikkalaisen naisen tulviva puheenvuoro, sitä seurannut When I Get Home on raukeaa tuokiokuvissa ajelehtimista. Kappaleet kuljettavat kuuntelijoita erilaisten tunnetilojen välillä, joista päällimmäisenä leijailee kiireettömyys, jonka pehmeyteen voi upota.

Sävelet soivat pään sisällä, kun vielä pantomiinia muistuttaen esiintynyt yhtye ruokkii mielikuvitusta.

Musiikin luomalle tunnemaailmalle antautuminen on olennaista Solangen musiikin sisäistämisessä, koska sen tarkoitus on herättää kuuntelijassa tunteita.

Erikoisen päätöksen konsertti sai, kun äänet katoavat, mutta laulaja yhtyeineen vielä revittelee vimmatusti. Kellon lyötyä puoliyön päälavalta katkaistiin äänet, mutta siitä huolimatta Solange esittää koko tunnin mittaiseksi määrittelemänsä esityksen.

Lopetus on kuin seuraisi mykkäfilmiltä tähden esitystä, jonka yleisö voi vain kuvitella kuulevansa. Toisaalta juuri mielikuviin ja tunteisiin uppoutumista Solange uusilla kappaleillaan julistaa.

Sävelet soivat pään sisällä, kun vielä pantomiinia muistuttaen esiintynyt yhtye ruokkii mielikuvitusta.

Cardi B:tä ei kaivannut enää hetkeäkään, koska silloin ei olisi kokenut yhtä Flow’n vaikuttavimmista keikoista.

Lue myös: Flow'n pääesiintyjän keikka lopetettiin kesken kaiken – syynä melusäädökset: "Emme voi festivaalina ottaa riskiä sanktioista"

Seuraa Flow-festivaalia myös Areenassa.