Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Soita e tai y!

Viulua soitetaan.
Viulua soitetaan. viulu

Soita e. Siis nuotti e. Soita e-sävel.

Tämä on viesti kaikille muusikoille. Soita e-sävel ympäristön puolesta. Soita se. Minkä tahansa korkuisena, minkä tahansa mittaisena, mutta mieluiten pitkänä. Soita se spontaanisti, soita se yllättäen, vaikka keskelle jotakin laulua tai sinfoniaa. Tai soita se aivan erikseen. Pääasia että soitat sen.

Näin innostavat kollegoitaan norjalaiset muusikot Guro Skumsnes Moe ja Ole-Henrik Moe. Ja heidän valitsemansa e-sävel saa selityksensä, kun lukee heidän viestinsä englanniksi: Play the tone E for the environment.

Soita y-sävel ympäristön puolesta! Suomeksi tämä ei onnistu, meidän tuntemassamme sävelasteikossa kun ei ole y-säveltä. Muttai voisihan sitä yrittää. Ehkä joku laajalla mielikuvituksella varustettu muusikko voisi löytää tuon piilossa olevan y-sävelen.

Nämä kaksi norjalaismuusikkoa esiintyvät yhdessä nimellä The Touchables, ja he ovat juuri sellaisia muusikoita, jotka saattaisivat voida löytää tuollaisen Y-sävelen. Sen verran erikoinen on heidän lähestymistapansa musiikkiin.

Guro Skumsnes Moe soittaa valtaisaa, noin kolme ja puoli metriä korkeaa ja 130:n kilon painoista oktobassoa. Se on outo soitin, kuin jättiläiseksi kasvanut kolmikielinen kontrabasso, jonka vierellä hentoinen basistimme näyttää lähinnä hobitilta.

Ole-Henrik Moe soittaa puolestaan täysin päinvastaista soitinta: lilliputtikokoista piccoletto-viulua, soitinta joka on tuollainen raavaan miehen kämmenen kokoinen viulu.

Eli tämän kaksikon musiikissa kohtaavat ääripäät: pieni ja suuri, korkea ja matala. Ja jos ovat soittimet omituisia, niin ei niillä luotu musiikkikaan ole sieltä ihan tavanomaisimmasta päästä. Esimerkkinä Nothing in Between albumilta The Noise is Rest.

Tässä soi softamoog eli virtuaalinen moog-syntesoija: Asko Tammelin eli asa9000 ja nelikymmensekuntinen sävellys Epic Cosmic nettijulkaisulta Cosmic Moog and Microbrute.

Miro-Benjamin Lindströmin debyyttialbumi on nimeltään Musiikkia tekstuureille. Musiikki tutustuttaa kuuntelijansa maisemiin, joita on mahdotonta sanoin selittää, kuvailee levyn julkaisija tätä musiikkia. Ja kyllä, tämä on jollakin tapaa melankolista ja sanoisinko berliini-henkistä musiikkia, jollakin tapaa sukua esimerkiksi Hans-Joachim Roedeliuksen ja Clusterin musiikille. Jossakin mainittiin myös japanilainen ambient...

Amerikkalainen Ken Elkinson ei pidä verikokeen ottamisesta, somessa rehentelevistä ihmisistä, tuulen sotkemasta tukasta, punajuurista, myöhästyneistä lennoista, liikenteestä, ylisuolatusta ruoasta, moskiitoista eikä rattijuopoista. Näin lukee hänen Chilltopia-albuminsa kannessa. Nuo kaikki muut ymmärrän, mutta että ei pidä punajuurista. Sitä vähän ihmettelen. Mutta antaa Kalifornian miehen olla sellainen kuin on. Ja hyvä niin. Ken Elkinson tekee ja julkaisee musiikkiaan innolla, ilolla ja lämmöllä.

Ken Elkinsonin Chilltopia on vuoden 2019 musiikkia. Liki neljännesvuosisata sitten, vuonna 1995, saksalainen Lambert julkaisi albuminsa Dimensions of Dreams. Nyt, 24 vuotta myöhemmin albumi on kaivettu arkistoista, remasteroitu ja julkaistu uudelleen. Todellakin, tästä on jo melkein 25 vuotta:

Eräällä tapaa historiallisissa merkeissä liikkuu myös Robert Schroeder, jonka neljäskymmenes sooloalbumi Fata Morgana juhlistaa samalla miehen nelikymmenvuotista taiteilijauraa. Miehen ensimmäinen sooloalbumin Harmonic Ascendant nimittäin ilmestyi 40 vuotta sitten, vuonna 1979. Ja nyt siis, 40 vuotta myöhemmin: Fata Morgana.

Ja pysytään vielä hieman samoissa maisemissa, nimittäin tuolla Berliinin koulukunnan suunnalla, kosmisen sekvensserivetoisen elektronisen musiikin maisemissa. Albumi on nimeltään Akaasiset Arkistot ja esittäjä on Radiolaari. Kyseessä on tämän sooloprojektin ensialbumi ja tässä liikutaan improvisaation ja elektronisen retron alueella.

Tuo Akaasiset arkistot on muuten kiinnostava käsite. Sillä tarkoitetaan aikojen alusta olemassa ollutta tietoa menneistä, nykyisistä ja tulevista tapahtumista. Tietoa, joka on tallentunut jonkin kaltaiseen eetteriin meidän ympärillemme. Tietoa koko maailmankaikkeudesta, kaikista ajatuksista, teoista ja tunteista.

Saint Abdullah on New Yorkissa vaikuttavien iranilais-kanadalaisten veljesten Mohammedin ja Mehdin projekti, jonka albumi Mechanical Flirtations on julkaistu helsinkiläisellä merkillä. Musiikki on hyvin kuvallista tarinan kerrontaa:

Ja lopuksi Variaatioita pöydälle. Asialla on vapaa taiteellinen yhteenliittymä nimeltä Musti. Tämä trilogian viimeinen osa päättää ja ikään kuin kokoaa ryhmän niin kutsutun "positiivisen triptyykin", eli kolme julkaisua vuosilta 2013-2019. Ja jos olen mitään ymmärtänyt, tähän kaikkeen liittyy jotenkin joku valkoinen, metallinen pöytä.

AVARUUSROMUA 18.8.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
THE TOUCHABLES: Nothing in Between (The Noise is Rest)
ASKO TAMMELIN: Epic Cosmic (Cosmic Moog and Microbrute, nettijulkaisu)
MIRO-BENJAMIN LINDSTRÖM: Epätarina (Musiikkia tekstuureille)
KEN ELKINSON: River of Joy (Chilltopia)
LAMBERT: Two Worlds (Dimensions of Dreams - remastered)
ROBERT SCHROEDER: Digital Identities (Fata Morgana)
RADIOLAARI: Akaasiset Arkistot, Luku 3 (Akaasiset Arkistot)
SAINT ABDULLAH: Mechanical Flirtations (Mechanical Flirtations)
MUSTI: Variaatioita pöydälle - osa - (Variaatioita pöydälle)

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri