Hyppää pääsisältöön

Kahdeksan klasaria pähkinänkuoressa

Ohjelmasarjan logo.
Ohjelmasarjan logo. Kuva: Minna Lusa / Yle logot

Stravinskyn Kevätuhri, Vivaldin Neljä vuodenaikaa, Ravelin Bolero, Sibeliuksen Finlandia. Teoksia joita ehkä olet kuullut, säveltäjiä joiden nimet vaikuttavat tutuilta, mutta keitä he nyt olivatkaan, ja mistä niissä kappaleissa oikein oli kyse...?

Kävelisitkö 450 kilometriä tavataksesi idolisi? Johann Sebastian Bach käveli. Tapaus kertoo jotain Bachin intohimosta omaan työhönsä, siis säveltämiseen, soittamiseen ja musiikkiin. Bach eli 1700-luvun alussa. Kuollessaan hän oli melkein sokea.

Tai nuori Claude Debussy, joka Pariisin taiteilijakuppiloissa keskusteli kuvataiteilijoiden ja runoilijoiden kanssa uudenlaisista ideoista ja löysi vihdoin oman äänensä. Debussy eli 1800-luvun lopussa ja kuoli ensimmäisen maailmansodan jyllätessä.

Molemmat sävelsivät suurenmoisia teoksia, vaikuttavia ja koskettavia. Molemmat ovat osa sitä satoja vuosia kestänyttä jatkumoa, jota sanotaan klassiseksi musiikiksi. Molempien teokset vaikuttivat myöhempiin musiikintekijöihin, myös oman aikamme muusikkoihin.

Ilman heitä, ja monia muita, ei elokuvamusiikki, jazz, pop, rock tai viihdekään olisi sitä mitä se on. Vaikutteet ovat aina virranneet suuntaan jos toiseen. Klassisen jatkumo elää ja muuntuu edelleen.

Miten löytää jokin kiinnekohta nimien ja teosten viidakossa?

Kahdeksan klasaria kertoo kahdeksasta tutusta sävellyksestä, ihmisistä niiden takana, maailmasta jossa teokset syntyivät. Sillä ihmisiä olivat myös joskus patsaiksi kohotetut ja neroiksi balsamoidut säveltäjät. Ihmisiä oikkuineen, omituisuuksineen ja vastoinkäymisineen.

Aikakaudet, joilla he elivät, muokkasivat heidän ajatusmaailmaansa niin kuin se muokkaa meidänkin, mutta he myös muokkasivat sitä, miten jälkeenpäin ajateltiin. Heillä oli yhteinen intohimo; musiikki.

Eikä musiikin ikä tee siitä huonompaa. Klassikot elävät, koska niissä on jotain joka kantaa satojenkin vuosien yli. Jotain joka koskettaa, vavisuttaa, ihmetyttää. Ehkä hirvittää ja kauhistuttaa.

Millaisia saundeja ja rakennelmia teoksista voi löytää? Minkälaista dramaturgiaa? Minkälaisia herkkuja teoksiin kätkeytyy, kun antaa itselleen aikaa kuunnella? Sillä sehän on varma juttu, että klasariteokset – eivät kaikki! – kestävät yleensä kauemmin kuin sen pari minuuttia. Mutta sekin on osa niiden ideaa.

Näihin musiikkeihin voi imeytyä ja upota, vähän kuin hyvään kirjaan tai leffaan. Ja usein monta kuuntelukertaa avaa uusia ulottuvuuksia teoksiin, ja kuuntelemiseen. Tämä on ”slow-listeningiä”.

Kahdeksan klasaria ja esittäjiä joita voit kuunnella:

Ludwig van Beethoven: Sinfonia no 9 - Oodi ilolle ja ihmisen vapaudelle
Lynne Dawson, sopraano, Jard van Nes, altto, Anthony Rolfe Johnson, tenori, Eike Wilm Schulte, basso, Lissabonin Gulbenkian-kuoro ja 18.vuosisadan orkesteri, joht. Frans Brüggen
Kiinnostuitko Beethovenista? Kuuntele myös: Sinfonia no 3 ”Eroica”, ja no 6 ”Pastoraali”, kaikki pianokonsertot, viulukonsertto. Löytyy myös valtaisa määrä kamarimusiikkia.

Antonio Vivaldi: Neljä vuodenaikaa – Myrskyä, hyttysiä ja ihanaa elämää Italiassa
Fabio Biondi, viulu, ja Europa galante -orkesteri
Kiinnostuitko Vivaldista? Kuuntele myös: Esimerkiksi italialaisen mezzosopraanon Cecilia Bartolin Vivaldi-albumi. Sisältää Vivaldin ooppera-aarioita. Konserttoja on satoja, joista jokainen löytää suosikkinsa.

Johann Sebastian Bach: Das Wohltemperierte Klavier – Musiikkia, jota ilman et tahdo olla
Andras Schiff, piano
Kiinnostuitko Bachista? Kuuntele myös: Goldberg-variaatiot, Brandenburgilaiset konsertot, sonaatti huilulle ja cembalolle h-molli, Matteus-passio

Maurice Ravel: Bolero – Neronleimaus vai yksitoikkoisuuden huippu?
Berliinin filharmonikot, joht. Pierre Boulez
Kiinnostuitko Ravelista? Kuuntele myös: Orkesterisarja no 2 baletista Daphnis ja Chloe, Suihkulähde pianolle, jousikvartetto, pianotrio, sonaatti viululle ja pianolle

Claude Debussy: Faunin iltapäivä – Unelma uudesta musiikista
Berliinin filharmonikot, joht. Simon Rattle
Kiinnostuitko Debussystä? Kuuntele myös: La Mer, Images, Preludeja pianolle, Sonaatti huilulle, alttoviululle ja harpulle

Igor Stravinsky: Kevätuhri – Uuden musiikin rytmiräjähdys
Los Angelesin filharmonikot, joht. Esa-Pekka Salonen
Kiinnostuitko Stravinskista? Kuuntele myös: Tulilintu, Petrushka

György Ligeti: Atmosphères – Avaruuskelluntaa Kubrickin seikkailussa
Berliinin filharmonikot, joht. Jonathan Nott
Kiinnostuitko Ligetistä? Kuuntele myös: Lontano orkesterille, etydejä pianolle

Jean Sibelius: Finlandia – Sananvapauden asialla
Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri.....lukemattomia hyviä löytyy
Kiinnostuitko Sibeliuksesta? Kuuntele myös: Satu, Viulukonsertto, Sinfoniat no 4, 5, 6 ja 7

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.