Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

Vesipisaroita ikkunan pinnalla.
Vesipisaroita ikkunan pinnalla. sade

Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Tai oikeastaan kyse oli englannin kielen sanoista pluviophilia ja pluviophile.

Ja selvisihän se. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana pluvia tarkoittaa sadetta.

Mitä on sade? Sade on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan, sanoo netti. Siis kaikkea veden ja rakeiden väliltä. Se ei ole minulle vielä selvinnyt, pitävätkö pluviofiilit vain vesisateesta, vai myös esimerkiksi lumi-, räntä- ja raesateesta.

Tiesitkö muuten että vesisateitakin on olemassa monenlaisia? Säätieteilijät puhuvat konvektiivisesta sateesta, orografisesta sateesta ja rintamasateesta. Kaikki kolme sadetta kun syntyvät ja muodostuvat eri tavoin. Ja yllättävä on tieto, että Suomessa sataa keskimäärin joka kolmas päivä, vähiten keväisin ja eniten syksyisin. Ymmärrettävää, mutta että joka kolmas päivä. Se on aika usein.

Mutta tuo sateesta pitäminen, sateen rakastaminen. No, täytyy sanoa, että kyllä sateessa on puolensa. Siinä tunnelmassa. Ja puhun nyt vesi- ja lumisateista, sellaisista perinteisistä ja kauniista sateista, joissa vesipisarat ja lumihiutaleet tipahtelevat ja leijailevat rauhaisasti maan pintaa kohti. Lumituiskut ja raesateet ovat sitten asia erikseen, tai se kun sataa vettä niin sanotusti vaakana, eli ihan kunnon koiranilma. Ehkä pluviofiili saattaa pitää myös kunnon myrskystä ja ukkosesta?

Amerikkalainen musiikintekijä Robert Scott Thompson on nimennyt uuden laajan teoksensa nimellä Pluviophilia. Minulle on arvoitus, onko Robert itse pluviofiili, mutta näin voisi olettaa, jo pelkästään tuosta nimivalinnasta johtuen.

Teos on laaja, kolme CD-levyä, nelisen tuntia musiikkia plus vielä neljäs kiekko, jolle on koottu sekä teoksessa julkaistua että julkaisematonta musiikkia. Jos jotakin saa ehdottaa, niin tämä on musiikkia, jota on sekä sallittua että jopa suotavaa kuunnella sateessa.

Oikein huonoa säätä ja rankaa sadetta kutsutaan usein koiranilmaksi. Tai kuten englanninkielessä sanotaan: it rains cats and dogs. Sataa kissoja ja koiria. Ja todellisuus on jälleen tarua ihmeellisempi: maapallolla oikeasti sataa mitä kummallisimpia asioita, jos ei nyt ihan kissoja ja koiria, niin todistetusti on satanut ainakin kaloja, sammakoita, lintuja, omenia, herneitä, nauloja, hiiriä, käärmeitä, simpukoita, rapuja, hasselpähkinöitä ja sinapinsiemeniä. Sanotaan, että näille kaikille sateille on olemassa luonnollinen selitys. Rahaa ei kerrota sataneen.

Rumpali ja tuottaja Teppo Mäkynen on ollut ja on monessa mukana. Jotkut hänen projekteistaan, kuten kitaristi Jarmo Saaren kanssa aikanaan toiminut Reuna, ovat seikkailleet jossakin laajasti ymmärretyn jazzin tuolla puolen, aika kaukana tuolla puolen.

Ja niin kuin olen joskus uskaltanut hieman arvella, Teppo Mäkynen on myös ambient-mies. Todisteena tästä taidosta on 3TM -nimellä ilmestynyt uusi omalaatuinen julkaisu Abyss, alaotsikoltaan Prelude to Lake. Tuo Lake viittaa 3TM -kokoonpanon tulevaan albumiin nimeltä Lake. Tämä syväluotaava ambient-soololevy on siis ikään kuin johdanto tai esiteos tuohon triolevyyn. Abyss on syvää henkistä tyyneyttä ja loputonta kokeilunhalua heijastelevaa musiikkia.

Sehän jo tiedetään, että Suomessa tehdään koko ajan upeaa omaehtoista musiikkia. Aihio on muusikko ja säveltäjä Petteri Mäkiniemen ja äänitaitelija ja tuottaja Ilpo Jauhiaisen yhteisprojekti, jonka debyyttialbumi on nimeltään Outlands. Tekijät itse viittaavat musiikkiinsa afrovaikutteisen ambientin ja elektronisen minimalismin yhdistelmänä.

Petteri Mäkiniemi on myös soitinten rakentaja, ja tällä levyllä hän soittaa suunnittelemaansa ja rakentamaansa Ginette -soitinta, jonka alkuideana on ranskalainen Ondes Martenot -soitin, 1920-luvulta peräisin oleva legendaarinen elektroninen keksintö. Ilpo Jauhiaisen heiniä tällä levyllä ovat puolestaan afrobeat-vaikutteiset algoritmiset rakennelmat.

POV on kitaristi Miles Richmondin ja elektronimuusikko Peter Grenaderin kaksikko. Ideana on, että Miles soittaa kitaraa ja Peter käsittelee hänen soittoaan elektronisesti. Ja järjestelmä toimii. Albumilleen kaksikko on saanut mukaan myös Steve Roachin, joka antaa oman lisänsä tähän Eno/Fripp -henkiseen touhuun, lähinnä tuottamalla, mutta myös vähän soittamallakin.

Esitys The Fermi Paradox viittaa fyysikko Enrico Fermin aikoinaan esittämään kysymykseen: missä kaikki ovat? Jos maailmankaikkeudessa on muuta älyllistä elämää kuin ihmiskunta, miksi sitä ei ole havaittu? Miksi me emme tiedä siitä mitään?

Pianisti ja säveltäjä Angelina Yershova liikkuu erikoisissa etnisissä tunnelmissa. Ja kuten äänikuvasta voi ehkä kuulla, hän on kotoisin Kazakstanista, Kirgisian ja Mongolian naapurista.

Cosmotengri -albumin teemana on ympäristön suojelu. Yershova kertoi eräässä haastattelussa kotiseutunsa kansallispuistosta: 200 tuhannen hehtaarin laajuisesta metsien, vuorien, järvien ja lähteiden täyttämästä alueesta, jossa asustaa yli 300 eri lintulajia, lumileopardeja, ilveksiä ja harmaakarhuja.

Pianisti ja säveltäjä Sid Hille ja saksofonisti Herbert Könighofer tapasivat ensi kerran Salzburgin rautatieasemalla Itävallassa syyskuussa 2016, kolme tuntia ennen ensimmäistä yhteistä keikkaansa. Näin kertoo tarina. Ja siitä lähtien kaksikko on esiintynyt yhdessä, joko kahdestaan tai rumpali Markus Ketola seuranaan.

Touhun idea on improvisaatio. Mitään ei ehdottomasti sovita ennen konsertin alkua, kertovat miehet. Jokainen konsertti on oma lukunsa ja sellaisenaan ainoa laatuaan. No, jotakin on sentään jäänyt talteen, sillä kolmikon esiintyminen Helsingin Temppeliaukion kirkossa marraskuussa 2018 on nyt julkaistu albumilla All & Everything.

AVARUUSROMUA 25.8.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
ROBERT SCOTT THOMPSON: A Distant Storm Front - osa - (Pluviophilia)
ROBERT SCOTT THOMPSON: The Wheel of Cloud Whirls Slowly (Pluviophilia)
ROBERT SCOTT THOMPSON: Breacbhaisteach (Pluviophilia)
3TM: Dream of Crossings (Abyss)
AIHIO: Chasm (Outlands)
POV: The Fermi Paradox (POV)
HEIKKI LINDGREN: Jouhikko (demo)
ANGELINA YERSHOVA: Khan Tengri (Cosmotengri)
VIGU VIIKUNA: Myrkkymammutti (demo)
THE HILLE-KÖNIGHOFER EXPERIENCE: Paradigma 1 - osa - (All & Everything)

  • Avaruusromua: Kaikki maailman etätyölaiset, rentoutukaa!

    Etätyössäkin voi stressaantua, musiikki auttaa!

    Etätyö on työtä, jota ei tehdä työpaikalla, vaan jossakin muualla. Jotkut ovat sitä mieltä, että etätyö on vähemmän stressaavaa kuin niin kutsuttu toimistotyö, ehkä siksi, että etätyössä työntekijä kokee olevansa vapaampi. Amerikkalainen Ken Elkinson tekee musiikkia yhä kasvavalle etätyöntekijöiden joukolle. Hän on sitä mieltä, että etätyössäkin voi stressaantua ja siihen voi auttaa esimerkiksi musiikki. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kaikki kauhun ainekset

    Suomalaisen kansanperinteen pelottavin hahmo.

    Se on kummitus. Se on eräs suomalaisen kansanperinteen pelottavimmista hahmoista. Se on nimeltään ihtiriekko. Se on surmatun lapsen haamu: salaa synnytetyn, salaa surmatun ja salaa haudatun lapsen haamu. Ihtiriekko on aitoa suomalaiskansallista kauhua, mutta samalla asiaan liittyy myös moraalinen opetus, kuten vanhoihin kauhutarinoihin ja kansansatuihinkin usein liittyy. "Aihe on kohtalaisen synkkä", toteaa aiheeseen uppoutunut musiikintekijä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri