Hyppää pääsisältöön

Aram Aflatunin kolumni: Tuulikaapista ulos yhteiskuntaan – Miksi Suomen pitäisi kouluttaa kaikista nuoristaan rauhantekijöitä?

Aram Aflatuni
Aram Aflatuni Aram Aflatuni

Ensimmäinen koulupäiväni alkoi sähäkästi elokuussa 1982. Sain kolmasluokkalaiselta Makelta tuulikaapissa turpaan enkä vieläkään tiedä miksi. Rehtori Mäenpään tiukka ja isällinen rauhanneuvottelu ratkaisi tilanteen hienosti. Mutta heti seuraavassa koulussa odottivat uudet maket. Neljännellä luokalla oli pakko keksiä selviytymisstrategia: hakeuduin parhaan alakoulubändin rumpaliksi ja sitä kautta koulun kovimpien kundien suosioon. Ei mikään yleispätevä resepti. Minun onneni oli, että osasin hakata rumpuja, enkä tullut hakatuksi itse.

Totuus on se, että yhä Suomen kouluissa monet pelastautuvat ahdistelulta tai syrjäänjäämiseltä pyrkimällä erikoissaavutuksiin urheilussa, taiteissa, tai somessa. Yhä useampi menee piiloon. Huppu päässä on melkein näkymätön. Enemmistö nuorista pelkää erottumista koulussa kuin ruttoa. Omien mielipiteiden sanominen julkisesti, eri mieltä oleminen, keskeneräisyys tai epäonnistuminen aiheuttavat välittömän riskin saada henkisesti turpaan. Pelko johtaa niukkaan itseilmaisuun ja ujosteluun sosiaalisissa tilanteissa, tai jatkuvaan mesoamiseen pellen ja koviksen roolissa.

Pelko näkyy tilastoissa. Nuorisobarometrin mukaan nuorten luottamus kanssaihmisiin on viime vuosina romahtanut ja vain 55% nuorista uskoo Suomen myönteiseen tulevaisuuteen. Optimismi vaihtelee maakunnittain. Kymenlaaksossa tulevaisuususkoisia on vain 39% nuorista. Uudellamaalla joka kymmenes nuori oireilee jo siinä määrin, että on saanut psykiatrisen diagnoosin. Maailman onnellisimman maan lapsista joka kymmenes luokitellaan kyyniseksi. Parikymppiseksi päästyä heidän määränsä on jo tuplaantunut.

Rauhanajan rauhattomuuskehitys käy kalliiksi. Yksilöön kohdistuvilla menetelmillä ja mäenpäiden rauhanneuvotteluilla ei tilannetta ole varaa ratkaista. Kun ongelma on epideeminen, tarvitaan ratkaisuja, jotka vaikuttavat koko yhteisöön.

Kaksi vuotta sitten suomalaiset säätiöt haastoivat kansakunnan ratkaisemaan juuri tämän ongelman, kehittämään ratkaisuja, jotka laajasti vahvistaisivat nuorten hyvinvointia ja yhteiskunnallista osallisuutta. Kilpailun voitti Gutsy Go, kouluissa toteutettava valmennusmenetelmä, jossa sadat nuoret yhtaikaisesti ratkaisevat kaupunkilaisten elämää piinaavia tilanteita. Menetelmää on tätä nykyä testattu kymmenessä kaupunkikohteessa. On syntynyt yli 100 rauhantekoa, eli yhteiskunnallista projektia, jotka lisäävät ihmisten välistä myönteistä vuorovaikutusta. Teot jaetaan videoina somessa inspiraatioksi meille, negatiivisia uutisia kuluttaville, kyynisyydestä kärsiville aikuisille.

Tulokset ovat nähtävissä Yle Areenassa nyt. Rauhan Iskujoukot -sarja näyttää mitä tapahtuu, kun tuulikaapin ovet avataan, ja maket ja muut pääsevät näyttämään mihin heistä yhdessä voi olla.

Gutsy Go:n perusajatus syntyi käänteentekevästä havainnosta. Vuosia sitten epätoivoiset vanhemmat saivat huijattua meikäläisen mediaplantun vetämään nuorten leirejä. Törmäsin vakiona ryhmäytymisongelmiin ja siihen kuinka nuoren epävarmuus purkautuu kiukkuna. Eräällä leirillä päätimme kuitenkin tehdä täyskäännöksen. Normiohjelman sijaan aloitimme suurella haasteella. Nuorten tehtävä oli tuottaa "maailman paras päivä" läheiseen päiväkotiin, johon oli sijoitettu sata lasta evakkoon. Nuoret kuvasivat operaation ja juhlistivat kokemusta yhteisellä ensi-illalla. Tapahtui jotain maagista. Yksikään nuori ei kokenut tarvetta näykkiä muita tai valittaa. Toistimme kokeen useita kertoja ja tulos oli aina sama: Kun nuoret saavat ison merkittävän haasteen itsensä ulkopuolelta – rakentaa rauhaa omassa kaupungissaan – syntyy rauha myös heidän välilleen.


Tämä aika ilmastokriiseineen nujertaa vannoutuneimmankin optimistin. Rauhan iskujoukot on rokote kyynisyyttä vastaan. Muutamassa päivässä kokonaiset 14-vuotiaiden ikäluokat ovat onnistuneet yhdessä luopumaan suojamuureistaan ja herättäneet kaupunkilaiset kohtaamaan toisensa uudessa valossa. Nuoret ovat opettaneet digitaitoja vankilasta vapautuville, luoneet eläintreffit-palvelukonseptin muistisairaille ja rakentaneet naapurisopua “Meille syömään, teille syömään” -haasteessa. "Yhteisöllisyys", "hyvät teot" tai "talkoot" ovat sanoina liian kuluneita ja heikkoja kuvaamaan nuorten tekoja. Niissä näkyy arvokkain ihmisyydessä. Nämä teot ovat rauhaa ja tasa-arvoa arjessa kutova voima.

Suomalainen koulu on suuren murroksen edessä. Enää ei riitä, että nuoret kootaan suljettuun koulurakennukseen, vaikka opetuksen sisältö ja taso olisi kuinka edistynyttä tahansa. On aika määrittää koulu uudelleen: Avata tuulikaapin ovet yhteiskuntaan jo nyt, eikä seisottaa kokonaisia ikäluokkia odottamassa vuoroaan vaikuttaa ja osallistua ”sit joskus”, kun kaksi viidestä on jo tipahtanut kyydistä.

Suomi voi olla maailman ensimmäinen maa, joka kouluttaa kaikista nuoristaan rauhantekijöitä.

Kirjoittaja on mediayhtiön toimitusjohtaja, palkitun Gutsy Go -rauhankoulutusmenetelmän kehittäjä ja Areenassa tällä viikolla julkaistun Rauhan iskujoukot -sarjanvastaava tuottaja.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua