Hyppää pääsisältöön

Havaintoja ja mauttomia mielteitä

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Havaintoja ja mauttomia mielteitä

Meni maku tältä itsen suusta.

Nuha ollut sairaan pitkään, ja nyt tämä:

Kun syö peräkkäin esmes karjalanpiirakan kera munavoin, sitten korvapuustin ja sittä banaanin tai pihlajanmarjoja, niin ne kaikki maistuvat samalta - ei yhtään, vähääkään, miltään.

Ja sama juomien kanssa. Vesi ei maultaan eroa mitenkään piimästä, kahvista tai tuoremehusta.

Kiehtovaa!

Pari kertaa olen haksahtanut ostamaan jäätelötuutin, mutta ensimmäisestä maistoyrityksestä on muistunut mieleen, että ai niin.

Maun puolesta totterössä voisi vaikka olla maksavaahtoa tai hyydytettyä fenolia - mitä väliä, kun se ei maistu miltään.

Tuntee itsensä jotakuinkin typeräksi nuoleskellessaan jäätelöä sillä asenteella, että loppuispa tämä pian.

Mitä ruokapuoleen tulee, olen syönyt eines-sienikeittoa ties kuinka monta päivää peräkkäin, kun sen voi lusikoida naamaansa kohtuuhelposti.

Kanttarellikeiton kanssa olen syönyt näkkileipää ilman voita, ja ilman juustoa tahi makkaraa på. On turha nähdä vaivaa leivänpäällisten suhteen kun maku on aivan sama olipa niitä tai ei.

Hankalaa tässä mauttomuudessa on ollut se, ettei vähän iäkkäämmästä maitopurkista pysty hajun - tai maun - perusteella sanomaan, onko maito vielä ookoo vai ei. Täytyy haistatella muilla.

Pari antibioottikuuria olen jo saanut. Pitää katsoa, mitä lääketiede ehdottaa seuraavaksi maunpalautuskeinoksi. Lääketieteen ansiosta on aina jotain mielenkiintoista odotettavaa. :) Tosi hyvä, että on keksitty se lääketiede!

°

Sitten eri asia, mutta ei yhtään vähäpätöisempi.

Minua kiinnostaisi pienenpieni kone (laite?), jonka reunassa olevaan aukkoon kun kaataisi vaikka löysää taikinaa tai järvestä kerättyä vihreätä ryöhnää.

Ja sitten veivaisi koneen (laitt.?) kyljessä olevaa veiveä.

Niin masiinan kyljestä alkaisi pientä liukuhihnaa pitkin tulla siistejä, noin tulitikkuaskin kokoisia, hiukan litteän kuution mallisia voipaperipaperoituja, tiukkoja ja asiallisia paketteja, joissa olisi taikinaa tai vihreää ryöhnää.

Paketit voisi sitten paistaa uunissa, ja käyttää johonkin, vaikka joululahjoiksi kummitädille tai täydennykseksi jonkun ryöhnäpakettikeräilijän kokoelmaan.

Mutta pääilo siinä olisi tietenkin se veivaaminen!

Nykyään saa veivata kovin harvoin. Ei läheskään tarpeeksi saa nykyään veivata ainakaan tämä itse. Paljon liian vähän saapi.

°

Kun miettii eri ammattinimikkeitä, niin on sitä monenlaista uurastajaa maailmassa kyllä.

Jos esim työnä (niinkuin useimmilla) on se, että pitää totella pomoa, niin jos käskee pomo että "eritä siklosporiinia", eikä työläinen edes tiedä mitä siklosporiini on *), saati miten sitä voi kansalainen erittää, niin saattaa lentää kadulle siitä firmasta.

Koko ajan pitää olla varpaillaan sen siklosporiinipelon tautta hänen. Tulee varmaan uniinkin se kyykytys sille. Ja herää kesken painajaisen että GAAAH! Ihan hiessä ja henkeä haukkoen, raukka.

°

Yhteen aikaan, ennen halpain laminointikoneiden keksimistä oli suosittua, että kauneita keltaisia ja punaisia syksyn lehtiä aseteltiin pahville, ja sen päälle vedettiin läpinäkyvä kontaktimuovi. Tällä tavoin saatiin esmes lahja kummitädille.

Niin herää siitä mieleen kamala ajatus.

Saisi lahjaksi sellaisen itse tehdyn kontaktimuovitaulun, jossa olisi hiukan pointillistiseen tai ornamenttityyliin rakennettu pienenpienistä palasista koottuina seepian- tai tuleentuneen viljan värisiä kukkia, elovainioita ja vaikka mitä.

Ja ensin miettisi, että onko ne kuvat tehty käyttämällä kellastuneita riisinjyviä, pieniä kivenmurusia ja jotain kaarevia, kellerviä neulasia, vai mitä ne ovat. Mutta sitten älyäisi, että koko taulu on tehty siten, että sen lahjoittaja on vuosikausia säästänyt varpaankynsiensä "leikkeet", ja kun osa niistä on kellertäviä, osa melkein mustia ja osa vihertäviä, niin siitä on saatu se ihana luonnonväripalettia autenttisesti ilmentävä taulu.

Ja menisi ruokahalu aina kun katsoisi sitä taulua se.

Toivoo:

Nimim. "Yksi monten puolesta"

- - -
*) Siklosporiini: (3S,6S,9S,12R,15S,18S,21S,24S,30S,33S)-30-etyyli-33-[(E,1R,2R)-1-hydroksi-2-metyyliheks-4-enyyli]-1,4,7,10,12,15,19,25,28-nonametyyli-6,9,18,24-tetrakis(2-metyylipropyyli)-3,21-di(propan-2-yyli)-1,4,7,10,13,16,19,22,25,28,31-undeka-atsasyklotritriakontaani-2,5,8,11,14,17,20,23,26,29,32-undekoni.

Kommentit
  • Markus Kajo: Ennen kuin oli "mitään", oli jo sentään jotain.

    Mikä toimi nettitrivian esiasteena, miettii M. Kajo.

    ...Emme jääneet odottamaan, kirjoittaako täti vastaan, että on saanut tiedon matkastani, ja että olisiko hän ylipäätään edes kotona tuolloin. Ei näet ollut mitään syytä, miksi täti ei olisi ollut maisemissa. Hänhän asui kotonaan. Miksei hän siis olisi siellä! Ja sitäpaitsi minä en halunnut odotella korttien postittumista päiväkaupalla.

  • Markus Kajo: Asiaa naisten pulista

    Hyvyys, pahuus palkitaan vain saduissa?

    "...Ja luonto uhkaa kostolla, jos vielä sitä hiilletään, tai vaikka ei edes lisää hiillettäisi! Luulisi, että edes luonto on meidän puolella, ilmasto ihmisten ilona ilmaiseksi, mutta ei."

  • Ennen, nyt ja kohta!

    Markus Kajo miettii 40 vuottaan Ylessä, ja ensi vuotea, mm.

    Muistaakseni oli maanantai kun aloitin Ylen palveluksessa 80-luvun alussa, joten on ihan soveliasta, että lopetan perjantaina. Ei tule keskeneräisiä työviikkoja uralle suotta.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Markus Kajo: Ennen kuin oli "mitään", oli jo sentään jotain.

    Mikä toimi nettitrivian esiasteena, miettii M. Kajo.

    ...Emme jääneet odottamaan, kirjoittaako täti vastaan, että on saanut tiedon matkastani, ja että olisiko hän ylipäätään edes kotona tuolloin. Ei näet ollut mitään syytä, miksi täti ei olisi ollut maisemissa. Hänhän asui kotonaan. Miksei hän siis olisi siellä! Ja sitäpaitsi minä en halunnut odotella korttien postittumista päiväkaupalla.

  • Markus Kajo: Asiaa naisten pulista

    Hyvyys, pahuus palkitaan vain saduissa?

    "...Ja luonto uhkaa kostolla, jos vielä sitä hiilletään, tai vaikka ei edes lisää hiillettäisi! Luulisi, että edes luonto on meidän puolella, ilmasto ihmisten ilona ilmaiseksi, mutta ei."

  • Ennen, nyt ja kohta!

    Markus Kajo miettii 40 vuottaan Ylessä, ja ensi vuotea, mm.

    Muistaakseni oli maanantai kun aloitin Ylen palveluksessa 80-luvun alussa, joten on ihan soveliasta, että lopetan perjantaina. Ei tule keskeneräisiä työviikkoja uralle suotta.

  • Kultainen noutaja

    Opettavaisen tarinan kansalle nosti esiin Kajo.

    "...Ahneuksissaan mies saunoi itsensä henkihieveriin. Liian kova konsti se selvästi oli, pakkosaunonta, mietti hän..."

  • Käynti pienenä

    Soittoa ja tapahtumia mielen sisällä, pääasiassa.

    Olo on kuin koira murisisi jossain. Tai murisisi jokin paljon pahemepi. Paholainen, seitinohuen ulottuvuuksienvälisen suihkuverhon takana murisisi vaikka.

  • Kelluessaan

    Mielihavaintoja veden piirissä ollessa

    Vesi oli suolatonta, ja siksi välillä kirveli nenässä. Paradoksaalista oli se, että kirveli juuri suolattomuus, eikä -lallisuus, kuten maallikko helposti luulisi.

  • Tyhmä jo pienenä

    Toistuvan yksinkertaisuutensa lamentaatioasialla on Kajo.

    "Jos ei lasketa sitä, että aikuisessa ihmisessä on lihaa ja luuta enemmän kuin lapsessa, ja laajempi nahka-osa hänellä kuin silkohapsena oli, niin melko vähän muuttuu ihminen elämänsä aikana..."