Hyppää pääsisältöön

Tärkeitä kysymyksiä (3 kpl) ja vastauksia (~2 kpl)

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Tärkeitä kysymyksiä (3 kpl) ja vastauksia (~2 kpl)

1. Rakastaako valtio meitä aidosti ja syvällisesti?

Valtiota on pakko totella, tai pidätetään. Se tapahtuu omiksi parhaiksemme, tiämmä. Jos ei pidätettäisi, tulisi kaaos ja keljut ajat.

Mutta kun valtio tällä tavalla (käytännössä) omistaa meidät, saammeko kurin vastapainoksi rakkautta lahjaksi valtiolta?

Rakastaako valtio meitä oikeasti? Onko virastoja tai toimistoja, joiden toimintaa ohjaa rakkaus alamaisiin?

Jos jossain surkeassa pirtissä asua kähjystää köyhä mummo, joka on pulassa, onko virkamiestä, jonka tehtävänä on vähintään lähettää postikortti (kuvassa piristävästi simpanssi šeriffin hattu päässä ja leikkipyssy kädessä) mummolle, ja kirjoittaa siihen että Hei köyhä Mummo! Kaikki ovat pulassa joskus, mutta kyllä se siitä lutviutuu, uskokaa pois! Me täällä virastossa rakastamme teitä kovasti, ja kahvihuoneessa usein juttelemme, että pääsisipä se mummo pian pälkähästään. Vetoakin on lyöty siitä. Ihanin terveisin N.N. siitäjasiitä virastosta. =)

Paljon parempi mieli olisi mummolla pulissaan ähkiessä, kun tietäisi että häntä muistaa korteilla tämän tästä valtio, ja rakastaa se häntä lämpimästi kuin sähköhuopa.

2. Jos naksuttelee sormiaan, onko se vaarallista?

-Ei ole. (Mutta monet inhoavat joutua kuulemaan toisten sormein naksuttelua.)

3. Sisareni (32v) työntää mahakelkkaa "sivute päin", eli poikkisuunnassa jalaksiin nähden, ja eihän kelkka silloin liikahda mihinkään! Varsinkaan tähän aikaan vuodesta, kun työnnetään hiekalla ja sepelillä.

Meillä on siis taloyhtiössä aina torstaisin mahakelkantyöntökilpailut, mutta sisareni työntää kelkkaa sivusta, ei takaa.

(Hän ei edes asu taloyhtiössä, mutta inttämällä pääsee aina mukaan kilpailuun, vaikka minusta ei kuuluisi päästä. Kuuluisiko teistä?)

Ei kelkka minnekään siitä inahdakaan tietenkään, ja minua hävettää, kun sisarella vielä on WW I aikainen, punainen lentäjän nahkakypärä päässä. Mitä tästä oikein edes tulee, ikinä?

Ja miksi se työntää sitä sivusta? Mikä neuvoksi? P.S: Sisareni on neiti-ihminen ja painaa kuulemma 58 kiloa.

-Teidän sisarellanne (n. 58 kg, naimaton) on aivojen kelkkamuistin työntöasentotunnistimessa 45 asteen parallaksi. Akupunktiolla voisi aivolääkäri kokeilla tökkiä neuloja aivotursoon, ja kokeilla osuisiko sillä semanttisen muistin kelkka-asetuskohtaan. Tai sitten voitte hämäysmaalata kelkan siten, että sisarenne päätyy vahingossa työntämään sitä ihan oikeasta suunnasta. Nahkapipon voisi salaa myyda Ebayssä.

Toivoo:

Nimim.

Yksi monten puolesta.

  • Kopioelämää

    Monenlaista saisi aikaan vaikka jo 150 miljardilla.

    "Ilomantsilaisbaarista poistuvien humalikkaiden ad hoc kännirallatuksistakin jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeusmaksu"

  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Kopioelämää

    Monenlaista saisi aikaan vaikka jo 150 miljardilla.

    "Ilomantsilaisbaarista poistuvien humalikkaiden ad hoc kännirallatuksistakin jouduttaisiin maksamaan tekijänoikeusmaksu"

  • Koulun hiihtopäivä (!!)

    Näin riivaa Saatana meitä, opinahjojen avulla.

    Pieni hiihtäjäparka uursi latua niin syvällä monimetrisessä hangessa, ettei sieltä hanki-urasta illalla hiihtäessään nähnyt kuin noin 2° kapean viirun tähtitaivasta, jos pipo silmillä edes jaksoi yrittää katsoa lumisesta ”ojastaan” ylös kuin Oscar Wilde.

  • Pieniä lämmön pilkahduksia

    Itsen varhaiskasvattumismuistelua, vaatimattomin annein.

    Koska noihin aikoihin ei ollut tietokoneita, nettiä, eikä paljon mitään muutakaan (paitsi verot, sairausvakuutustoimisto, invaliidien kioski, perunannosto, kuolema ja poliisi), piti lapsena keksiä jotakin tekemistä, että olisi ollut jotakin tekemistä.

  • Täti

    Erinomaisesta tädistään kertoo hra Kajo.

    Jos olisi aikoinaan pidetty täteyden olympialaiset, minun kelpo tätini olisi voittanut kaikki mitalit, ja yleisöäänestyksen.

  • Ihan väärin koettu

    Roina ihmisen tunnemuistina yli-elähdyttää Kajoa.

    Jouduttuaan tahtomattaan setvimään läpi elämänmittaista tavaranäytteiden otosta ja arvottaessaan elämänsä hetkiä niiden pohjalta ensin tuntuu, että..

  • Taas mietin aika- ja paikkakonetta

    Aikakoneella saattaisi teleporttautua ojasta allikkoon hän.

    Kauan sitten oli harvinainen auringonpimennys. Sellainen YOLO-homma, joka sattuu vain kerran about tuhannessa vuodessa tai jotain - ja minä satuin olemaan juuri oikealla kohdalla maapalloa näkemään sen.