Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Onko kenelläkään taskulamppua?

Kuu paistaa lehvästön läpi
Kuu paistaa lehvästön läpi Kuu

Lontoosta lähdettiin pohjoista kohti, Sheffieldiin, sieltä alas Birminghamiin, sitten Liverpooliin, Manchesteriin, ja taas Lontooseen.

Lontoosta Brightonin kautta Plymouthiin, sieltä mutkan kautta Cambridgeen, sieltä alas Guildfordiin ja sitten melkein 700 kilometriä pohjoiseen, Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin, sieltä Glasgowiin ja sitten taas seitsemisen sataa kilometriä etelään Southamptoniin.

Sen jälkeen Southendiin ja sieltä nelisensataa kilometriä sisämaahan Bradfordiin, sieltä Cardiffiin Walesiin ja niin edelleen. Lopuksi vielä Newcastleen Pohjois-Englantiin ja kiertue oli ohi.

Parikymmentä konserttia ja käsittämätön määrä autolla ajelua ympäri Iso-Britanniaa. Sellainen oli saksalaisen Tangerine Dreamin ensimmäinen Iso-Britannian kiertue vuonna 1974.

Näin Tangerine Dream St. George's Hallissa, Bradfordissa, 26. marraskuuta 1974:

Kiertue ei todellakaan ollut mikään logistiikan riemuvoitto. Omaelämäkerrassaan Tangerine Dream: Force Majeure yhtyeen johtohahmo Edgar Froese muistelee, kuinka yhtye sukkuloi edes takaisin Iso-Britanniaa, tavalla, joka vaikutti täysin suunnittelemattomalta. Miehet reissasivat Peter Baumannin yli kymmenen vuoden ikäisellä Daimlerilla saarivaltakuntaa todellakin ristiin rastiin. Ylös ja alas, etelään ja pohjoiseen, taas etelään, sitten pohjoiseen, välillä itään ja länteen ja taas etelään ja sitten taas pohjoiseen.

Tangerine Dream Iso-Britannian kiertueen toisella keikalla, Sheffieldissä 29.11.1974:

Ja aivan kuin tuossa normaalissa kiertuematkailussa ei olisi ollut tarpeeksi jännitystä, Peter Baumann päätti järjestää sitä lisää. Kun kiertuetta oli kestänyt melkein kuukauden, hän ehdotti pientä vaihtelua normaaliin keikkarutiiniin. Kirjassaan Edgar Froese muistelee kuinka Baumann keksi, että Glasgowin keikan jälkeen yhtyeellä olisi yksi vapaapäivä ennen Southamptonin keikkaa. Matkaa Skotlannista Englannin etelärannikolle oli liki 700 kilometriä, ja tarkoitus oli, että yhtye saisi matkustaa kiireettä ja huokaista hetken ennen Southamptonia.

Mutta Baumann halusi mennä käymään vankilassa.

Aivan Englannin eteläkärjessä on kuuluisa 1800-luvun alussa rakennettu Dartmoorin vankila ja koska oltiin menossa etelään päin, olisi hyvä idea käydä sekä Dartmoorin kansallispuistossa että Dartmoorin vankilassa. Hänen yhtyetoverinsa Edgar Froese ja Christopher Franke eivät olleet kovinkaan innostuneita ideasta.

Se merkitsi lisää autossa istumista ja taas lisää loputtomalta tuntuvia kilometrejä. Ja sitä paitsi, Dartmoor oli sen verran sivussa aiotulta matkareitiltä, että Southamptonin keikalle saattaisi lopulta tulla kiire. Tämähän oli Iso-Britannian konserttikiertue, eikä mitään turistimatka.

Mutta Peter Baumann voitti tämän erän. Hän oli yhtyeen ainoa ajokortin ja auton omistaja, ja näin ollen myös kiertueajoneuvon kuljettaja ja niinpä matkaan lähdettiin. Odotettavissa oli seitsemän-kahdeksan tunnin ajomatka. Ja kyllä, perille päästiin alkuillasta, kun alkoi jo hämärtää.

Miehemme seikkailivat kansallispuiston kapeilla teillä, eksyivät välillä ja löysivät taas jonkin hieman isomman tien, kunnes ajautuivat taas jollekin pikkutielle. He olivat yhä etsimässä reittiä päätielle, kun sumu yllätti. Yhtäkkiä missään suunnassa ei näkynyt mitään ja tie tuntui kuin häviävän auton edestä. Ja sitten auto hajosi.

Kukaan yhtyeen jäsenistä ei osannut korjata autoa, kaikkein vähiten auton omistaja itse. Onko kenelläkään taskulamppua, kysyi Peter Baumann, kun hän kumartui konepellin alle. Kenelläkään ei ollut. Christopher Frankella oli tupakansytytin, ja auton moottoria ryhdyttiin tutkimaan sen valossa.

Onko kenelläkään hiuspinniä tai mitään sen kaltaista, kysyi Peter Baumann pian. Auton sähköjärjestelmästä löytyi yksi poikki palanut johto, ja sen voisi yrittää korvata jollakin metallisella esineellä. Kenelläkään ei ollut hiuspinniä, mutta Edgar Froesella oli metallinen kampa taskussaan. He päättivät yrittää.

Ja se toimi, auto alkoi taas kulkea. Ulkona oli jo pilkkopimeää ja sumu vain tiheni. Auton ajovaloista oli sumussa enemmän haittaa kuin hyötyä. Baumann ajoi autolla kävelyvauhtia sattumanvaraiseen suuntaan ja ennen pitkää miehet yllättäen osuivat Southamptoniin johtavalle tielle.

Rättiväsyneinä miehemme saapuivat joskus puolenyön jälkeen Southamptoniin ja pääsivät lepäämään. Muistelmissaan Edgar Froese kertoo, ettei sen illan Southamptonin keikka ollut lainkaan sieltä parhaasta päästä, päinvastoin. Epäonninen Dartmoorin seikkailu oli vienyt veronsa. Miehet olivat lavalla kuin varjo kiertueen aiemmista keikoista. Froese kertoo myös yhtyeen henkilökemian ongelmista, jotka juuri tällaisissa ääritilanteissa saattoivat pilata keikan kokonaan.

No, toisaalta Froese lohduttautuu toteamalla, että kyllä näin pitkään kiertueeseen aina mahtuu niitä huonompiakin iltoja. Kiertueella oli oltu jo kuukauden päivät, ja homma oli tietyllä tapaa jo hyvin hallussa. Kiertueen alkua vaivanneet lämpötila- ja vireongelmat olivat helpottaneet, ja parhaina iltoina Tangerine Dream oli parhaimmillaan, lavalla improvisoimassa elektronista musiikkia.

Tässä Tangerine Dream Lontoossa, Victoria Palacessa, 16.7.1974:

Tangerine Dreamin ensimmäiseltä Iso-Britannian kiertueelta on jäänyt talteen muutama keikka, muutama historiallisesti arvokas tai vähintäänkin kiinnostava äänitys.

2000-luvun alkuvuosina näitä äänityksiä tuli kuultavaksi, kun niitä alettiin julkaista niin kutsutun Tangerine Tree -projektin myötä. Kyseessä oli eräs musiikki- ja äänilevyhistorian oudoimmista ilmiöistä. Tangerine Dream -yhtyeen fanit alkoivat kerätä ja julkaista keikkaäänityksiä, yhtyeen luvalla. Ainoana ehtona oli, että äänityksiä ei saanut myydä, vaan ne piti jakaa vapaasti ja ilmaiseksi.

Never sell or buy, but trade freely eli Älä koskaan myy tai osta, vaan vaihda vapaasti oli projektin iskulause. Ja tämän mukaan toimittiin. Muutama hyvätasoisesti tallentunut vuoden 1974 kiertueen keikka on julkaistu myöhemmin kaupallisesti, kuten Sheffieldin ja Lontoon Rainbow-teatterin keikat. Myös Bradfordin ja Glasgowin keikat tuolta kiertueelta julkaistiin Tangerine Tree -projektin puitteissa.

Yleisesti hyvänä pidetystä Glasgown keikasta oli tarjolla suhteellisen vaatimattoman tasoinen äänitys, mutta sekin kelpasi faneille paremman puutteessa.

Mutta vuonna 2019 tapahtui jotakin odottamatonta. Tangerine Dreamin Glasgowin keikasta löytyi vanha, mutta hyvälaatuinen tallenne: kelanauha, joka oli maannut 45 vuotta varaston kätköissä!

Aivan koko keikkaa ei tuolla nauhalla ollut, vaan mitä ilmeisimmin keikan jälkimmäinen osuus eli niin kutsuttu second set sekä keikan encore:

AVARUUSROMUA 1.9.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
TANGERINE DREAM: Sheffield, Oct 29th 1974, City Hall - osa - (The Bootleg Box Set Vol. 1)
TANGERINE DREAM: Septrional Remnant (Kelvin Hall, Glasgow, 20th November 1974)
TANGERINE DREAM: Analog Ascent (Kelvin Hall, Glasgow, 20th November 1974)

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri