Hyppää pääsisältöön

Avaruusromua: Onko kenelläkään taskulamppua?

Kuu paistaa lehvästön läpi
Kuu paistaa lehvästön läpi Kuu

Lontoosta lähdettiin pohjoista kohti, Sheffieldiin, sieltä alas Birminghamiin, sitten Liverpooliin, Manchesteriin, ja taas Lontooseen.

Lontoosta Brightonin kautta Plymouthiin, sieltä mutkan kautta Cambridgeen, sieltä alas Guildfordiin ja sitten melkein 700 kilometriä pohjoiseen, Skotlannin pääkaupunkiin Edinburghiin, sieltä Glasgowiin ja sitten taas seitsemisen sataa kilometriä etelään Southamptoniin.

Sen jälkeen Southendiin ja sieltä nelisensataa kilometriä sisämaahan Bradfordiin, sieltä Cardiffiin Walesiin ja niin edelleen. Lopuksi vielä Newcastleen Pohjois-Englantiin ja kiertue oli ohi.

Parikymmentä konserttia ja käsittämätön määrä autolla ajelua ympäri Iso-Britanniaa. Sellainen oli saksalaisen Tangerine Dreamin ensimmäinen Iso-Britannian kiertue vuonna 1974.

Näin Tangerine Dream St. George's Hallissa, Bradfordissa, 26. marraskuuta 1974:

Kiertue ei todellakaan ollut mikään logistiikan riemuvoitto. Omaelämäkerrassaan Tangerine Dream: Force Majeure yhtyeen johtohahmo Edgar Froese muistelee, kuinka yhtye sukkuloi edes takaisin Iso-Britanniaa, tavalla, joka vaikutti täysin suunnittelemattomalta. Miehet reissasivat Peter Baumannin yli kymmenen vuoden ikäisellä Daimlerilla saarivaltakuntaa todellakin ristiin rastiin. Ylös ja alas, etelään ja pohjoiseen, taas etelään, sitten pohjoiseen, välillä itään ja länteen ja taas etelään ja sitten taas pohjoiseen.

Tangerine Dream Iso-Britannian kiertueen toisella keikalla, Sheffieldissä 29.11.1974:

Ja aivan kuin tuossa normaalissa kiertuematkailussa ei olisi ollut tarpeeksi jännitystä, Peter Baumann päätti järjestää sitä lisää. Kun kiertuetta oli kestänyt melkein kuukauden, hän ehdotti pientä vaihtelua normaaliin keikkarutiiniin. Kirjassaan Edgar Froese muistelee kuinka Baumann keksi, että Glasgowin keikan jälkeen yhtyeellä olisi yksi vapaapäivä ennen Southamptonin keikkaa. Matkaa Skotlannista Englannin etelärannikolle oli liki 700 kilometriä, ja tarkoitus oli, että yhtye saisi matkustaa kiireettä ja huokaista hetken ennen Southamptonia.

Mutta Baumann halusi mennä käymään vankilassa.

Aivan Englannin eteläkärjessä on kuuluisa 1800-luvun alussa rakennettu Dartmoorin vankila ja koska oltiin menossa etelään päin, olisi hyvä idea käydä sekä Dartmoorin kansallispuistossa että Dartmoorin vankilassa. Hänen yhtyetoverinsa Edgar Froese ja Christopher Franke eivät olleet kovinkaan innostuneita ideasta.

Se merkitsi lisää autossa istumista ja taas lisää loputtomalta tuntuvia kilometrejä. Ja sitä paitsi, Dartmoor oli sen verran sivussa aiotulta matkareitiltä, että Southamptonin keikalle saattaisi lopulta tulla kiire. Tämähän oli Iso-Britannian konserttikiertue, eikä mitään turistimatka.

Mutta Peter Baumann voitti tämän erän. Hän oli yhtyeen ainoa ajokortin ja auton omistaja, ja näin ollen myös kiertueajoneuvon kuljettaja ja niinpä matkaan lähdettiin. Odotettavissa oli seitsemän-kahdeksan tunnin ajomatka. Ja kyllä, perille päästiin alkuillasta, kun alkoi jo hämärtää.

Miehemme seikkailivat kansallispuiston kapeilla teillä, eksyivät välillä ja löysivät taas jonkin hieman isomman tien, kunnes ajautuivat taas jollekin pikkutielle. He olivat yhä etsimässä reittiä päätielle, kun sumu yllätti. Yhtäkkiä missään suunnassa ei näkynyt mitään ja tie tuntui kuin häviävän auton edestä. Ja sitten auto hajosi.

Kukaan yhtyeen jäsenistä ei osannut korjata autoa, kaikkein vähiten auton omistaja itse. Onko kenelläkään taskulamppua, kysyi Peter Baumann, kun hän kumartui konepellin alle. Kenelläkään ei ollut. Christopher Frankella oli tupakansytytin, ja auton moottoria ryhdyttiin tutkimaan sen valossa.

Onko kenelläkään hiuspinniä tai mitään sen kaltaista, kysyi Peter Baumann pian. Auton sähköjärjestelmästä löytyi yksi poikki palanut johto, ja sen voisi yrittää korvata jollakin metallisella esineellä. Kenelläkään ei ollut hiuspinniä, mutta Edgar Froesella oli metallinen kampa taskussaan. He päättivät yrittää.

Ja se toimi, auto alkoi taas kulkea. Ulkona oli jo pilkkopimeää ja sumu vain tiheni. Auton ajovaloista oli sumussa enemmän haittaa kuin hyötyä. Baumann ajoi autolla kävelyvauhtia sattumanvaraiseen suuntaan ja ennen pitkää miehet yllättäen osuivat Southamptoniin johtavalle tielle.

Rättiväsyneinä miehemme saapuivat joskus puolenyön jälkeen Southamptoniin ja pääsivät lepäämään. Muistelmissaan Edgar Froese kertoo, ettei sen illan Southamptonin keikka ollut lainkaan sieltä parhaasta päästä, päinvastoin. Epäonninen Dartmoorin seikkailu oli vienyt veronsa. Miehet olivat lavalla kuin varjo kiertueen aiemmista keikoista. Froese kertoo myös yhtyeen henkilökemian ongelmista, jotka juuri tällaisissa ääritilanteissa saattoivat pilata keikan kokonaan.

No, toisaalta Froese lohduttautuu toteamalla, että kyllä näin pitkään kiertueeseen aina mahtuu niitä huonompiakin iltoja. Kiertueella oli oltu jo kuukauden päivät, ja homma oli tietyllä tapaa jo hyvin hallussa. Kiertueen alkua vaivanneet lämpötila- ja vireongelmat olivat helpottaneet, ja parhaina iltoina Tangerine Dream oli parhaimmillaan, lavalla improvisoimassa elektronista musiikkia.

Tässä Tangerine Dream Lontoossa, Victoria Palacessa, 16.7.1974:

Tangerine Dreamin ensimmäiseltä Iso-Britannian kiertueelta on jäänyt talteen muutama keikka, muutama historiallisesti arvokas tai vähintäänkin kiinnostava äänitys.

2000-luvun alkuvuosina näitä äänityksiä tuli kuultavaksi, kun niitä alettiin julkaista niin kutsutun Tangerine Tree -projektin myötä. Kyseessä oli eräs musiikki- ja äänilevyhistorian oudoimmista ilmiöistä. Tangerine Dream -yhtyeen fanit alkoivat kerätä ja julkaista keikkaäänityksiä, yhtyeen luvalla. Ainoana ehtona oli, että äänityksiä ei saanut myydä, vaan ne piti jakaa vapaasti ja ilmaiseksi.

Never sell or buy, but trade freely eli Älä koskaan myy tai osta, vaan vaihda vapaasti oli projektin iskulause. Ja tämän mukaan toimittiin. Muutama hyvätasoisesti tallentunut vuoden 1974 kiertueen keikka on julkaistu myöhemmin kaupallisesti, kuten Sheffieldin ja Lontoon Rainbow-teatterin keikat. Myös Bradfordin ja Glasgowin keikat tuolta kiertueelta julkaistiin Tangerine Tree -projektin puitteissa.

Yleisesti hyvänä pidetystä Glasgown keikasta oli tarjolla suhteellisen vaatimattoman tasoinen äänitys, mutta sekin kelpasi faneille paremman puutteessa.

Mutta vuonna 2019 tapahtui jotakin odottamatonta. Tangerine Dreamin Glasgowin keikasta löytyi vanha, mutta hyvälaatuinen tallenne: kelanauha, joka oli maannut 45 vuotta varaston kätköissä!

Aivan koko keikkaa ei tuolla nauhalla ollut, vaan mitä ilmeisimmin keikan jälkimmäinen osuus eli niin kutsuttu second set sekä keikan encore:

AVARUUSROMUA 1.9.2019 - OHJELMAN MUSIIKKI:
TANGERINE DREAM: Sheffield, Oct 29th 1974, City Hall - osa - (The Bootleg Box Set Vol. 1)
TANGERINE DREAM: Septrional Remnant (Kelvin Hall, Glasgow, 20th November 1974)
TANGERINE DREAM: Analog Ascent (Kelvin Hall, Glasgow, 20th November 1974)

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.