Hyppää pääsisältöön

Likaista peliä USA:n politiikassa – Trumpin aikakaudella ei paljon uutta

Juonittelevia poliitikkoja elokuvassa Myrskyä Washingtonissa
Charles Laughton loistaa viimeiseksi jääneessä elokuvaroolissaan pelättynä senaattorina Juonittelevia poliitikkoja elokuvassa Myrskyä Washingtonissa Myrskyä Washingtonissa,teeman elokuvat

Otto Premingerin elokuva kertoo yleisöltä piilotetusta valtapelistä Washingtonissa.
Teema torstaina 29.8. klo 21.00. Areenassa 7 päivää

Ajattelipa Donald Trumpista mitä tahansa, ainakin hänen presidenttikaudellaan Yhdysvaltain presidentin, senaatin ja edustajainhuoneen välinen kiihkeä valtapeli on tullut tutummaksi maan politiikkaa seuraaville. Otto Premingerin vuonna 1962 ohjaama elokuva Myrskyä Washingtonissa (Advise and Consent) toisaalta osoittaa, että Trumpin aikakausi ei ole tuonut tähän valtataisteluun oikeastaan muuta uutta kuin tviittailun ja jonkun verran törkeämmän kielenkäytön.

Premingerin elokuvassa politiikkaa ei tehdä vain kongressin istuntosaleissa, jotka ovat olemassa enemmänkin show’n tarjoamiseksi turisteille, äänestäjille ja uutismedioille. Todellinen työ ja juonittelu tehdään näkymättömästi toimistoissa, hotellihuoneissa, odotussaleissa ja seurapiirikutsuilla, missä poliitikot tekevät siirtojaan ja lehmänkauppojaan, välittävät toisilleen tarjouksia, uhkauksia ja jopa kiristysviestejä.

Elokuvan tapahtumaketju käynnistyy, kun Yhdysvaltain presidentti ilmoittaa haluavansa uudeksi ulkoministeriksi Robert Leffingwellin, tinkimättömän rehellisenä pidetyn jääräpään, jolla on paljon vihamiehiä myös oman puolueen riveissä. Monet pitävät Leffingwelliä myös omavaltaisena tuhlarina ja epäisänmaallisena, liian liberaalina liennyttäjänä. Niinpä puolueen piiskureiden on yritettävä taivutella, lahjoa ja uhkailla senaattoreita nimityksen taakse.

Leffingwellin sopivuutta tutkitaan myös valiokunnassa, jota johtaa nuori, idealistinen senaattori Brigham Anderson. Valiokunnan julkisissa kuulusteluissa esitetään väitteitä, että Leffingwell ei ole vain liberaali vaan aito kommunisti. Tutkimusten aikana Andersonin omat arvot alkavat mennä ristiin puoluepolitiikan kanssa ja hän itse joutuu kiristyksen kohteeksi.

Elokuvan alussa korostetaan, että sen henkilöt ja tapahtumat ovat kaikki fiktiota. Poliittisen toimittajan Allen Druryn Pulitzer-palkittuun romaaniin perustuvan tarinan henkilöillä ja tapahtumilla on kuitenkin jonkinlainen pohjansa todellisuudessa. Esimerkiksi Leffingwellin esikuva on selvästi ollut Alger Hiss, oikeassa elämässä samankaltaisen kiristysjuonen kohteeksi joutui senaattori Lester C. Hunt.

Se, että elokuvan monet esikuvat vaikuttivat eri vuosikymmenillä, tavallaan kuvaa kuinka muuttumatonta amerikkalainen politiikan teko tuntuu olevan aikakaudesta riippumatta. Myrskyä Washingtonissa tehtiin myös aikana, jolloin Korean sota, ydinsodan uhka, mccarthyismi ja Kuuban kriisi olivat nostaneet kommunismin uhan keskeisimmäksi ulkopolitiikan kysymykseksi. Mutta vaikka Neuvostoliittoa ei enää ole, nykysenaatissa viljellään kovin samanlaisia sanoja kuin yli 50 vuotta vanhassa elokuvassa.

Toki noista ajoista paljon on myös muuttunut. Myrskyä Washingtonissa oli yksi niitä elokuvia, joissa Preminger vaivihkaa mursi Hollywoodin itsesensuuria yksinkertaisesti piittaamatta siitä. Rikottuaan 1950-luvulla neitsyyden (Viattomuus kadulta), huumeriippuvuuden (Kultainen käsivarsi) ja raiskauksen (Erään murhan anatomia) kaltaisia "tabuja" Preminger käsitteli nyt tärkeässä sivujuonessa peittelemättä (joskaan ei ehkä nykysilmin aina korrektisti) homoseksuaalisuutta.

Elokuvan vallankäyttäjiä tulkitsee nimekäs ja hienossa vedossa oleva joukko luonnenäyttelijöitä, johdossaan Henry Fonda, Don Murray, Walter Pidgeon, Burgess Meredith, Peter Lawford ja Gene Tierney. Muiden edelle nousee kuitenkin viimeiseksi jääneessä elokuvassaan Charles Laughton pelätyn Etelä-Carolinan senaattorin Seab Cooleyn roolissa. Laughton kuoli syöpään vain puoli vuotta ensi-illan jälkeen.

Jo viikkoa ennen tuota ensi-iltaa menehtyi entinen senaattori Henry F. Ashurst, joka elokuvassa herätetään kahdesti kesken unien. Hän oli yksi oikeita poliitikkoja, joita Preminger oli ripotellut pieniin sivuosiin. Myös Martin Luther King, Jr. ja Richard Nixon olivat saaneet Premingeriltä pyynnöt esiintyä elokuvassa, jälkimmäinen peräti varapresidentin roolissa. Molemmat kuitenkin kieltäytyivät.

  • Myrskyä Washingtonissa (Advise & Consent), USA 1962. O: Otto Preminger. N: Henry Fonda, Franchot Tone, Charles Laughton, Don Murray, Peter Lawford, Gene Tierney.

Yle Teema

Teema Twitterissä ja Facebookissa