Hyppää pääsisältöön

Lyijymyrkytys on merikotkien suurin yksittäinen kuolinsyy - tuleeko lyijylle täyskielto metsästyksessä?

Merikotka
Merikotkien suurin yksittäinen kuolinsyy on lyijymyrkytys Merikotka merikotka

Vaikka merikotkien määrä on voimakkaassa kasvussa, laji ei ole päässyt eroon myrkkykuolemista. Kun 70-luvulla DDT vei lajin sukupuuton partaalle, nyt kuolleisuutta aiheuttaa metsästyksessä käytetty lyijy. Myös miljoonan vesilinnun arvellaan menehtyvän ammuksien sisältämän lyijyn takia Euroopassa vuosittain. Lyijyammusten täyskielto lähti käsittelyyn Euroopan Unionissa tänä kesänä.

Henkeä haukkova merikotka, joka ei pysty lentämään ja joka kuolee pitkän kamppailun jälkeen. Joutsen, jonka ruuansulatuselimistössä on tukos, koska suolisto on lamaantunut.

Tämmöisiä eläimiä päätyy Ruokaviraston yksikköön Ouluun villieläinten kuolinsyitä selvittävän erikoistutkija Marja Isomursun teräspöydälle. Kun maksasta ja munuaisesta otetaan näyte, kemiallinen tutkimus varmistaa syyksi lyijymyrkytyksen.

- Monesti se on semmoinen nääntynyt eläin, joka on pitkään sairastunut. Näyttää siltä, että aika tuskaisen ja kurjan näköinen loppu on eläimellä ollut.

Kemiallisen analyysin merkitys on tärkeä, koska vain pienellä osalla merikotkista löytyy mahasta luodin siru tai hauli.

- Petolinnun maha on sellainen, että lyijy aika hyvin sulaa siellä.

Lyijymyrkytys on osoittautunut merikotkan suurimmaksi yksittäiseksi kuolinsyyksi. Noin 120:sta tutkitusta merikotkasta lyijyyn kuoli 31 prosenttia.

Petolintujen elimistöön lyijy päätyy, koska ne syövät metsästyksessä haavoittuneita vesilintuja ja haaskoja tai saaliin jätteitä, joissa on lyijyhauleja tai lyijyluodin siruja.

Tämä siitä huolimatta, että lyijyhaulien käyttö vesilintujen metsästyksessä on ollut kiellettyä jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan muualla Suomessa paitsi Ahvenanmaalla.

Lyijy lamaa hermoston

Kuolleelle merikotkalle tehdään ruumiinavaus
Lyijyyn kuollut merikotka Marja Isomursun tutkittavana Kuolleelle merikotkalle tehdään ruumiinavaus Kuva: Ruokavirasto Merikotkat,ruumiinavaus,kuolemansyyt,lyijy

Lyijyllä on dramaattiset vaikutukset merikotkan elimistöön. Se vaurioittaa hermostoa, jolloin elimistön toiminta lamaantuu. Lisäksi se aiheuttaa anemiaa. Isomursu painottaa, että sille ei ole olemassa turvallista pitoisuutta.

- Lyijy on myrkky, jolla ei ole mitään tekemistä elimistössä, aina se on haitallinen.

Joutsenilla hermoston toimimattomuus näkyy Isomursun tutkimuspöydällä usein suoliston lamaantumisena.

- Joutsenella saattaa olla ruokatorven tai mahojen tukkeutumista. Ruokamassaa kertyy, mutta suolisto ei toimi, jolloin lintu laihtuu syömisestä huolimatta.

Ruumiinavauksessa linnun kivipiirasta löytyy usein lyijyhauleja.

Kivipiiraa ei ole ihmisellä, mutta linnuilla se on eräänlainen maha, jonka sisällä on kirjaimellisesti kiviä. Ne jauhavat kovat ravintokohteet rikki aivan kuten hampaat ihmisellä. Ilmeisesti vesilinnut erehtyvät nokkimaan kivipiiraansa myös lyijyhauleja vesistöjen pohjasta.

Lyijyn takia Euroopassa arvioidaan menehtyvän vuosittain noin miljoona sorsa-, hanhi- tai muuta vesilintua. Lyijyä arvioidaan päätyvän kosteikolle joka vuosi 4000 tonnia.

Huoli juuri vesilintujen terveydestä saattaakin muuttaa lopulta metsästäjien piiput kokonaan lyijyttömiksi niin Suomessa kuin muualla Euroopassa.

Seuraavaksi tarkastellaankin, miksi lyijykielto etenee EU:ssa.

Lyijykieltoa käsitellään tänä syksynä EU:ssa - esitys myös maa-alueille etenemässä

Kuolleen linnun suolesta löytyneitä lyijyn siruja
Avatun linnun suolesta löytyneitä lyijynsiruja Kuolleen linnun suolesta löytyneitä lyijyn siruja Kuva: Ruokavirasto lyijy,siru

Suomi ja melkein kaikki Euroopan maat ovat jo sitoutuneet lyijyhaulien käyttökieltoon vesilintujen metsästyksessä ns. AEWA-sopimuksessa. Se on kansainvälinen sopimus, jonka avulla suojellaan Afrikan, Aasian ja Euroopan yhteisiä muuttavia vesilintuja.

Sopimus on ollut voimassa jo vuodesta 2000 lähtien ja siinä kielletään myös vesilintujen metsästys lyijyhauleilla. Yksittäisten maiden lisäksi myös EU on allekirjoittanut sen.

Euroopan Unionin maissa ei kuitenkaan ole ollut yhtenäistä käytäntöä, koska Puola, Romania ja Slovenia eivät ole allekirjoittaneet sopimusta. Sen soveltamisessa on ollut myös kirjavuutta, esimerkiksi Suomessa käytäntö on ollut erilainen kuin monessa muussa maassa.

Euroopan komissio − jolla yksin on aloiteoikeus Euroopan laajuisten lakien osalta − halusi yhtenäistää käytännöt samanlaiseksi koko Euroopassa. Niinpä komissio pyysi vuonna 2016 Euroopan kemikaalivirastoa valmistamaan rajoitusesityksen.

Euroopan kemikaaliviraston tehtävänä on arvioida juuri kemiallisten aineiden riskejä.

Euroopan kemikaalivirastossa komission pyyntöä käsittelee kaksi riskienhallintayksikkö. Toista niistä johtaa yksikön päällikkö Matti Vainio.
- Teimme rajoitusesityksen komission pyynnöstä vuonna 2017, jotta kaikki EU-maat suojelisivat vesilintuja samalla tavalla.

Rajoitusesitys on nyt komission päätöksenteossa.

Mutta tänä kesänä komissio pyysi EU:n kemikaalivirastoa tarkastelemaan, pitäisikö lyijyn käyttöä rajoittaa ammunnassa ylipäänsä. Silloin se koskisi kaikkea metsästystä.

Vesilintujen osalta kemiallinen riskien arviointi ja sosioekonomisten vaikutusten arviointi on nyt tehty ja jokainen jäsenmaa sekä yksittäiset yhdistykset ovat antaneet siihen lausuntonsa.

Rajoitusesitystä käsitellään tänä syksynä, äänestys on suunniteltu marraskuuhun.

Rajoitus julkaistaan todennäköisesti jo ensi vuoden alkupuolella siten, että se astuu voimaan kolmen vuoden kuluessa.

Rajoitus astuu voimaan jokaisessa Euroopan unionin jäsenmaassa samalla tavalla ja samanaikaisesti.
- On tärkeä ymmärtää, että tämä ei ole direktiivi vaan muutos tehdään asetuksen perusteella.

Se on siis suora muutos kaikkien jäsenmaiden yhteiseen lainsäädäntöön. Eli kaikkien jäsenmaiden on tehtävä se samalla tavalla samanaikaisesti.
- Asetuksen toimeenpanossa ei ole minkäänlaista vikurointia.

Suomessa tämä aiheuttaa päänvaivaa, sillä meillä AEWA-sopimuksen lyijykieltoa on sovellettu metsästyslaissa toisin kuin monessa muussa maassa.

Seuraavaksi luodaankin pieni katsaus Suomen tilanteeseen.

Mikä lasketaan kosteikoksi?

Monessa maassa lyijyhaulikielto on kohdistettu kosteikkoihin eikä lintulajien metsästykseen kuten meillä. Suomen systeemissä valvonta on vaikeaa, ja käytännössä vesilintuja on edelleen ammuttu myös lyijyhauleilla.

Jos rajoitus kohdistetaan alueeseen, aseessa ei yksinkertaisesti saisi olla lyijyhauleja vesilintujen elinalueilla.

Elinalueen eli kosteikon määritelmä on kuitenkin vaikea.

Kansainvälisessä sopimuksessa siihen kuuluu myös suot eli turvemaat, koska soilla elää metsähanhia, kurkia, kahlaajia ja muita vesilintuja.

Suomessa on kuitenkin paljon soita − ja myös kuivattuja soita − joten käytännössä on vaikea vetää rajaa, milloin kyseessä on suo, milloin kuivatettu suo ja milloin alue on oikeasti vesilintujen elinympäristöä.

Suomen Metsästäjäliitto pitää lyijyrajoitusta vesilintuympäristöissä aiheellisena, mutta katsoo, ettei laajemmille rajoituksille ole perusteita. Järjestöpäällikkö Teemu Simenius Metsästäjäliitosta korostaa, että alueen rajauksen pitäisi olla selkeä.
- Metsästäjän pitäisi tietää, mikä on laillista ja mikä laitonta. Jalkojen pitäisi kastua, kun astuu kosteikolle.

Mutta tämä näkemys on jo käsitelty, ja kun eri maiden lausuntoja käy läpi, näyttää siltä että moni maa näkee lyijyammukset metsästyksessä paitsi haitallisena myös tarpeettomana.

Muutamassa maassa lyijyn täyskielto on jo olemassa, ja sen kanssa pärjätään.

Palataan siis hetkeksi takaisin EU-kiemuroihin.

Moni maa ajaa lyijyn täysikieltoa metsästyksessä

Tänä kesänä komissio on pyytänyt Euroopan kemikaalivirastolta esitystä lyijyn käyttörajoituksista myös kuivalla maalla.

Jos riittävän moni maa asettuu lyijyn totaalikiellon puolelle, se koskisi ampumista ylipäänsä ja ulottuisi tietenkin myös metsästykseen.

Myös Simenius pitää tätä kehitystä todennäköisenä.
- Kun suurin osa ihmisistä ei tunne metsästystä ja ammuntaa juuri lainkaan, ja lyijyllä on erittäin huono maine, niin on erittäin todennäköistä, että lyijyn käyttö hauleissa ja ehkä jopa luodeissa tulee vääjäämättä ensin rajoitetuksi ja jossain vaiheessa varmastikin väistymään. Kyse on enemmän ajasta, että milloin.

Entä miten tämän kanssa selvitään, löytyykö lyijylle korvaajaa? Käsitellään sitä seuraavaksi.

Kultaa, terästä vai vismuttia haulikon piippuun?

Vesilintujen metsästys muilla kuin lyijyhauleilla on jo arkipäivää Suomessa. Ainakin sen pitäisi olla.

Eniten metsästäjät käyttävät teräshauleja. Niiden hinta on nykyään jopa matalampi kuin lyijyhaulien, toisaalta teräshaulien varjopuolena on niiden keveys sekä kovuus.

Lyijyllä on kiistattomat etunsa: se on halpa, pehmeä ja painava materiaali.

Koska lyijy on painavaa, se kantaa pitkälle ja tappaa tehokkaasti. Metsästäjät ovat tottuneet sen ominaisuuksiin.

Aseiden kannalta pehmeys on tärkeää. Haulikoiden ja kiväärien piiput kestävät lyijyä, koska se muovautuu piipussa. Aseiden kestävyys on koetuksella muilla materiaaleilla.

Kulta ja hopea olisivat erinomaisia lyijyn korvaajia pehmeytensä puolesta, eivätkä ne ole myrkyllisiä - mutta kulta- tai hopeahauleilla ammuttu sorsa tulee aivan liian kalliiksi. Myös vismutti-, volframi- ja kuparihaulit ovat lyijyä huomattavasti kalliimpia, volframi lisäksi liian kovaa.

Parhaimmaksi vaihtoehdoksi on osoittautunut teräs, vaikka kovuus ja keveys ovat sen varjopuolia.

Hirvien ja muun suuremman riistan metsästyksessä kupariluodit ovat toistaiseksi ainoa toimiva vaihtoehto. Sitä käyttääkin jo moni metsästäjä.

Euroopan unionin menettelyssä arvioidaan myös sosioekonomiset vaikutukset, joissa näitä on käsitelty. Avataan seuraavaksi sitä.

Onko lyijyn täyskiellon hyödyt haittoja suuremmat?

Kun täyskiellon haittoja ja hyötyjä arvioidaan, puntariin pistetään sellaisia asioita kuten vesilintujen lyijykuolleisuudesta koituvat kustannukset ja ammusten ja aseiden vaihdosta aiheutuvat kustannukset. Ideana on, että lyijykiellosta pitäisi olla suuremmat hyödyt kuin lyijyammusten sallimisesta.

Hyötyihin lasketaan turvallisemmat elinympäristöt niin sorsille, vesieliöstölle kuin ihmisellekin. Sekä puhtaampi riistaliha.

Arvioinnin mukaan myös muilla materiaaleilla, useimmiten teräshauleilla ampumiseen on sopeuduttu melko hyvin: saalis ei ole pienentynyt, haavakoita ei tule enempää eivätkä kimmokkeet ole aiheuttaneet suurempaa vaaraa ihmiselle.

Aseidenkin suhteen suurimmat asevalmistajat ovat vahvistaneet, että moderneissa haulikoissa − eli vuoden 1970 jälkeen valmistetuissa haulikoissa − pitäisi voida käyttää standardoituja teräshauleja.

Suomessa lyijykiellon kielteisenä puolena on aiemmin nähty, että kovemmista teräshauleista koituu ongelmia puun hyödyntämisessä sahoilla. Tälle väitteelle ei kuitenkaan ole löytynyt todisteita, ja Metsähallitus perui vuonna 2018 teräshaulien käyttökiellon tarpeettomana.

Vaikuttaa todennäköiseltä, että vaaka kallistuu lyijyn täyskiellon puolelle. Silloin suomalaisten metsästäjien osaksi jää tilanteeseen sopeutuminen.

Meillä metsästyksessä on omat hienot erityispiirteensä.

Suomessa metsästys ei ole vain eliitin etuoikeus, vaan sitä harrastavat kaikenlaiset ihmiset joka yhteiskuntaluokasta. Viisikymmentä vuotta vanhoja haulikoita voi olla käytössä ja vähävaraisilla aseiden vaihto voi aiheuttaa suhteessa suuria kustannuksia. Joka tapauksessa uusien aseiden osto on lupamenettelyn takana.

Suomessa riistanhoito kuuluu keskeisenä osana metsästyskulttuuriin. Luontoa hoidetaan niin, että verotettavien lajien kannat pysyvät tuottavina tulevaisuudessakin. Metsästäjäliiton järjestöpäällikkö Simenius korostaakin tätä.
- Metsästäjille on tärkeää, että vesilinnut pysyvät terveinä ja niiden elinympäristöt puhtaina.

Plussaa on myös se, että lyijyn kielto vaikuttaa myös hukkalihan määrään. Kun hirvi tai peura ammutaan lyijyluodilla, lyijyn siruja voi olla pitkänkin matkan päästä osumasta. Lihasta suositellaankin poistettavan jopa 10-20 senttimetriä ampumakanavan ympäriltä.

Kupariluodista siruja ei juuri irtoa.

- Myrkyttömillä ammuksilla näin ei tarvitse tehdä, jolloin hukkalihaa jää vähemmän. Tämä hyöty on helppo allekirjoittaa.

Moni metsästäjä on myös tarkka siitä, että lapsia ruokitaan varmasti puhtaalla lihalla. Osa onkin hylännyt lyijyluodit vapaaehtoisesti.

Sillä aikaa kun lyijyn täyskielto kosteikoilla etenee EU:ssa, merikotkien kanta jatkaa kasvuaan. Ne saivat juuri ennätysmäärän poikasia ja kanta levittäytyy sisämaahan. Toistaiseksi näyttää siltä, että merikotka selviää lyijymyrkytyksistä huolimatta.

Sen sijaan moni vesilintu on helisemässä, joten Afrikassa, Aasiassa ja Euroopassa on syytä pohtia kansainvälisiä suojelutoimia nyt monella rintamalla.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto