Hyppää pääsisältöön

Ichmouratov tuttuuksien tiellä

Klarinetisti-säveltäjä Airat Ichmouratovin (s. 1973) laatiman sävelistön ytimessä soi venäläinen romantiikka. Kun musikanttiseen ja verevään ilmaisuun lisätään vielä klezmer-vaikutteet, alkaa venäläis-kanadalaisen tekijän omasta kokemusmaailmasta ammentava tyyli hahmottua.

Ichmouratov äänitteen kansi
Ichmouratov äänitteen kansi Airat Ichmouratov

Vahvimmillaan klezmer kuuluu riipaisevine itkuineen ja villeine tansseineen teoksessa Concerto grosso nro 1. Kolme romanssia soi otsakkeensa viitoittamana nostalgiseen tapaan.

Äänitteen parasta antia on alunperin kahdelle jousikvartetille kirjoitettu oktetto Kirje tuntemattomalta naiselta, joka kuullaan sovituksena jousiorkesterille. Välillä romantiikan sekaan iskeytyy dramaattisesti kuohuvia elokuvamusiikkimaisuuksia.

Ichmouratov laatii komeasti orkestroituja ja sujuvasti rullaavia soivuuksia, mutta sävelkielessä on liikaakin tuttuja elementtejä suhteessa omaan persoonalliseen ilmaisuun. Näin kuulijakokemus jää hieman ulkokohtaiseksi ja tarkkailevaksi.

Airat Ichmouratov. Concerto grosso nro 1, Kolme romanssia, Oktetto. Airat Ichmouratov, klarinetti, Pavel Batsian, viulu, Elvira Misbakhova, alttoviulu, Alexander Serdiukov, sello, Marina Romeyko, piano, Oksana Sushkova, harppu, Igor Avdeyev ja Roman Zhdanovich, lyömäsoittimet, Valko-venäjän kansallinen kamariorkesteri, joht. Evgeny Bushkov. Chandos (CHAN 20141)

Kuuntele Uudet levyt 3.9.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.

  • Clara Schumannin laulut vihdoin yksissä kansissa

    Levyarvio

    Clara Schumannin syntymästä tuli viime kuussa kuluneeksi 200 vuotta, mikä on poikinut jonkin verran Schumann-konsertteja ja -julkaisuja pariskunnan pitkäikäisemmältä ja omana aikanaan menestyneemmältä osapuolelta. Clara Schumann oli 1800-luvun ylistetyin pianisti Franz Lisztin ohella, ja hän myös sävelsi sekä sai sävellyksiään julkaistuksi, mikä ei naiselle ollut kovin tavanomaista. Juhlavuoden kunniaksi on nyt julkaistu myös Schumannin lauluista kokonaislevytys, ensimmäinen laatuaan.