Minulla on addiktio – josta on myös hyötyä oppimisessa

En ole mitenkään erityisen älykäs. Minulla ei ole erityisen hyvää muistia, kielipäätä tai matikkapäätä. Ennen lukiota en edes ollut erityisen ahkera, mutta lähdin ysiltä yli ysin keskiarvolla. Ja uskon vahvasti, että kaikki johtuu kirjoista.

Tutkimusten mukaan hyvä lukutaito on yhteydessä koulumenestykseen. Se johtuu siitä, että luku-, kieli- ja ajattelutaidot liittyvät olennaisesti toisiinsa. Kieli on ajattelun väline. Lukutaito taas ei ole vain mekaanista taitoa, vaan myös kykyä ymmärtää lukemaansa. Se on taitoa hoksata asioiden välisiä suhteita ja käsittää laajempia ilmiöitä. Juuri niitä taitoja, joita lukiossa tarvitaan.

Kun mietin koulu- ja opiskelu-uraani taaksepäin, olen vakuuttunut siitä, että lukeminen on oikeasti muuttanut elämäni. Se määrä kirjoja, jotka olen ahminut nuoruudessani, on mitä ilmeisemmin vaikuttanut koulumenestykseeni. Lukiossa minun piti alkaa tehdä töitä hyvien arvosanojen eteen, mutta silloinkin hyvät luku- ja kirjoitustaito helpottivat elämää.

Taitava lukija osaa myös oppikirjoja lukiessa poimia tekstistä olennaiset asiat ja ymmärtää, että erilaiset tekstit vaativat erilaisia lukustrategioita. Hyvä lukija osaa hyödyntää tekstin tulkinnassa aiempia kokemuksiaan ja tietoaan. Ongelmat luetunymmärtämisessä taas heijastuvat laajemmin oppimiseen, tiedon hakuun ja sekä koulussa että myöhemmin elämässä suoriutumiseen.

Lukutaito on taitoa hoksata asioiden välisiä suhteita ja käsittää laajempia ilmiöitä.

Rakastin tarinoita alusta asti. Minulle luettiin paljon, kun olin lapsi, ja kuusivuotiaana aloin itse lukemaan. Nautin mukaansatempaavista juonista, kiinnostavista tai samaistuttavista henkilöhahmoista ja kauniista kielestä. Luen sekä viihtymisen että itseni kehittämisen vuoksi, parhaassa tapauksessa ne toteutuvat samaan aikaan. Ja luen siksi, että kirjojen avulla tunnen olevani tässä maailmassa vähän vähemmän yksin.

Ensimmäisinä kouluvuosina hankittu lukutaito ei ole mitenkään valmis. Sitä pitää syventää ja kehittää läpi elämän. Mitä enemmän lukee, sitä paremmaksi taito kehittyy. Lukeminen tulee helpommaksi, sanavarasto kasvaa ja kielitaju kehittyy. Kun saa lukemisesta nautintoa, sitä haluaa lisää.

Minä siirryin nopeasti Astrid Lindgrenin lastenkirjoista Harry Pottereihin, Eva ja Adameihin ja Ida-Liisoihin. Yläkouluikäisenä olin käynyt Muuramen kunnankirjaston nuortenosaston läpi. Siinä vaiheessa kiinnostavan luettavan löytämisessä voikin tulla haasteita. Aikuistenosasto on laaja ja vaikeasti lähestyttävä. Jos ei tiedä mitä etsiä, ei välttämättä löydä oikein mitään.

Kun olin lukioikäinen, YA eli young adult -kirjallisuus ilmiönä teki vasta tuloaan kaukana Suomesta. Twilightit suomennettiin ja ahmin ne ristiriitaisin tuntein. Lukiossa kaunokirjallisuuden lukeminen jäi vähemmälle. Iltaisin ja viikonloppuisin lähinnä tein läksyjä, katsoin Greyn anatomiaa ja söin karkkia. Muuta en jaksanut.

Lukuharrastuksesta oli kuitenkin hyötyä lukio-opiskelussa. Muistan ajatelleeni usein kurssikokeissa, etten oikeastaan tiedä aiheesta juuri mitään, mutta ainakin osaan kirjoittaa ja voin sillä ikään kuin huijata. Tämä toki aliarvioi opettajan taitoa arvioida vastaustani, mutta ehkä hitunen siitä on totta.

Lukeminen siis kehittää myös kirjoitus- ja puheilmaisua. Ei ihme, että lukevat ihmiset näyttävät pärjäävän hyvin. Kyky ymmärtää lukemaansa pirstaleistakin tietoa sekä kyky ilmaista itseään ymmärrettävästi ovat välttämättömiä taitoja työelämässä ja ylipäätään yhteiskunnassa. Mitä paremmat taidot meillä on selviytyä arjessa, sitä paremmin ja helpommin pärjäämme.

Usein mikään liian hyödyllinen ja terveellinen ei ole kivaa – tai ainakaan ainoa motiivi harrastuksen aloittamiselle ja ylläpitämiselle ei voi olla hyöty. Tiedän oikein hyvin, kuinka paljon ja millaista liikuntaa ihmisen pitäisi harrastaa ehkäistääkseen sairauksia, mutta en silti tee niin. Itse suhtaudun intohimoisesti kirjoihin ja toivoisin, että mahdollisimman moni voisi löytää niiden tuottaman ilon.

Mutta lukeminen on vähän kuin ilmastoteot. Lukutoukat ja ekohipit kun kuvittelevat olevansa parempia kuin muut – vai kuvittelevatko? Ehkä molempiin liittyvät negatiiviset tunteet tulevat eniten meistä itsestämme. Jos joku tekee enemmän kuin minä ja vielä kehtaa tuoda sen esiin, sitä tuntee helposti uhatuksi itsensä ja oman tapansa elää.

Meidän pitäisi päästä eroon sellaisesta ajatuksesta, että kirjojen lukeminen olisi jotenkin ylevää.

Meidän pitäisi päästä eroon sellaisesta ajatuksesta, että kirjojen lukeminen olisi jotenkin ylevää. Se on yksi ajanviettotapa muiden joukossa. Aikoinaan kirjojen maailmoissa elävistä nuorista oltiin huolissaan samalla tavalla kuin myöhemmin television katselusta, pelaamisesta tai netissä roikkumisesta.

Kirjojen lukemiseenkin voi addiktoitua. Se voi vaikuttaa sosiaaliseen elämään. Se voi viedä rahat. Etkö usko? Tutustu lukevien ihmisten #bookstagram-yhteisöön Instagramissa. Amerikkalaisten bookstagrammaajien kirjastohuoneisiin verrattuna oma hyllyni näyttää suorastaan vaatimattomalta, vaikka puolisoni kiroaa sen kokoa jokaisessa muutossa.

Mutta lukemisen ei tarvitse olla hienostunutta, kuten ei luettujen kirjojenkaan. Ei tarvitse lukea klassikoita, Finlandia-voittajaa tai kehittävää tietokirjallisuutta, jos ei huvita. Ei minuakaan yleensä huvita. Vapaa-ajalla lukemisen pitäisi olla ennen kaikkea kivaa. Nykyisin on jo harvinaista, että ihminen jaksaa keskittyä yhtäjaksoisesti kirjan lukemiseen kovin pitkiä aikoja. Siihen päästäkseen jokaisen pitäisi löytää sellaisia kirjoja, jotka aidosti kiinnostavat.

Vaikka erityisesti kaunokirjallisuuden lukemisella on todettu olevan paljon hyötyjä, ja painetun tekstin jäävän paremmin mieleen kuin sähköiseltä alustalta luetun tekstin, ei lukemisen hyötyjä tarvitse jatkuvasti korostaa. Lukeminen on ennen kaikkea nautinto.

Viisi erilaista lukuvinkkiä

Mitkä ovat olleet parhaat viimeisen vuoden aikana lukemani kirjat? Kaikkia yhdistää se, että ne ovat herättäneet tunteita laidasta laitaan. Parhaat kirjat sekä naurattavat että itkettävät ja ravisuttavat omaa ajattelua.

Tara Westover: Opintiellä (suom. Tero Valkonen)

Muistelmateos kertoo siitä, millaista on kasvaa muusta yhteiskunnasta eristäytyneessä perheessä, jossa ollaan epäluuloisia kaikkea muuta kuin Jumalaa kohtaan. Lapset eivät käy koulua eikä perhe usko esimerkiksi lääketieteeseen tai mihinkään yhteiskunnan instituutioihin. Tara astuu ensimmäistä kertaa luokkahuoneeseen collegessa ja väittelee lopulta tohtoriksi. Kiehtovasti kirjoitettu, vähän ahdistavakin tarina joka pistää miettimään koulutuksen merkitystä.

Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen (suom. Kristiina Vaara)

Muodoltaan kevyt mutta sisällöltään painava romaani sosiaalisen median ja todellisen elämän välisestä ristiriidasta. Päähenkilö Tori on menestyskirjalija, joka innoittaa naisia elämään juuri sellaista elämää kuin he itse haluavat. Somessa hän laukoo inspiroivia postauksia toisensa perään, mutta hänen oma elämänsä on yhtä suurta kulissia.

Sarah Crossan: Yksi (suom. Kaisa Kattelus)

Säeromaani on kirjoitettu runon muotoon, mutta siinä on romaanin juoni. Tämä kirja on muotonsa vuoksi nopealukuinen mutta sitäkin koskettavampi. Teini-ikäiset Grace ja Tippi ovat olleet yhdessä aina, sillä he ovat siamilaiset kaksoset. He eivät halua mitään muuta niin paljon kuin tulla nähdyksi kahtena erillisenä ihmisenä. Kun vanhemmilla ei ole varaa jatkaa kotikoulutusta, tytöt menevät ensimmäistä kertaa tavalliseen kouluun ja heidän maailmansa avartuu. Sitten heidän täytyy tehdä päätös, joka voi muuttaa kaiken.

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (suom. Kristiina Drews)

Postuumisti julkaistut novellit perustuvat löyhästi kirjailijan omaan elämään. Lucia Berlinillä oli useita ammatteja, kotikaupunkeja, kolme avioliittoa ja neljä poikaa. Teksteihinsä hän ammentaa näistä kaikista kokemuksista, lapsuudestaan ja nuoruudestaan sekä elämänmittaisesta kamppailustaan alkoholismin kanssa. Upeasti kirjoitettua, tarkkanäköistä mutta silti yksinkertaista tekstiä, joka hurmaa.

Tove Jansson: Taikurin hattu

Muumikirjat ovat klassikoita, joista viimeisimmäksi ihastuin Taikurin hattuun. Romaaneissa on vain niin viehättävä, samaan aikaan lämmin ja vähän melankolinen tunnelma.

Ensimmäistä kertaa järjestettävä Read Hour -kampanja haastaa koko Suomen pysähtymään ja lukemaan tunniksi YK:n kansainvälisenä lukutaitopäivänä 8.9. klo 19. Kirjoittaja on Abitreenien toimittaja, joka luki yo-kokeisiin ihan hitosti ja kirjoitti E:n paperit Muuramen lukiosta vuonna 2011.

Lähteet:

• Markku T. Hyyppä: Ei enää mutua vaan tutkittua tietoa: Mitä enemmän lukee kirjoja, sitä kauemmin elää – kirjastokorttikin lisää ikää. Essee Parnasso-lehdessä 3/2018 ja Suomen kuvalehden verkkosivuilla.
• Timo Ahonen, Mikko Aro, Tuija Aro, Marja-Kristiina Lerkkanen, Tiina Siiskonen (toim.): Oppimisen vaikeudet. Niilo Mäki Instituutti 2019.