Hyppää pääsisältöön

Kuka innosti sinut lukemaan? – Omat kiitokseni menevät visailuisäntä Kari Rydmanille

Kari Rydman
Kari Rydman Kuva: Yle KulttuuriCocktail

Kuka on innostanut sinut lukemaan? Tänään, kansainvälisenä lukemisen juhlapäivänä, tarjoutuu oivallinen tilaisuus kiittää kannustajaasi. Voit kirjoittaa kiitoksesi artikkelin alle kommenttiketjuun. KulttuuriCocktailin Tuomas Karemo haluaa kiittää oman lukuharrastuksensa alkamisesta Kari Rydmania, joka juonsi 1990-luvun lopulla Juupas eepos -nimistä kirjallisuustietovisailua televisiossa.

En ollut lukenut lukion kolmannelle mennessä kuin kaksi romaania, Susikoira Roin ja jonkun muun. Vuonna 1999 innostuin ensimmäistä kertaa kirjallisuudesta, kun Ylen TV1:ssä alkoi Juupas eepos -niminen kirjallisuustietovisailu. Joukkueiden tuomareina olivat kirjailija Jarkko Laine ja kriitikko Mervi Kantokorpi, joista erityisesti Laineen lukeneisuus oli vaikuttavaa.

Rakastin Juupas eeposta. Kun visailuohjelma päättyi keväällä 2000, minulta pääsi itku – koin jääneeni yksin kesän kynnyksellä, tuuliajolle kirjojeni kanssa.

Juupas eepos oli jäykkä, itseriittoinen, sisäpiirimäinen ja hidas. Ja onneksi oli, koska nämä piirteet tekivät siitä erilaisen ohjelman ja siinä samalla kirjallisuudesta houkuttelevan asian.

Erityisesti minuun teki vaikutuksen visailun sympaattisen pisteliäs juontaja, jolla oli tukka kammattuna taakse. Kari Rydmanista tuli jo ensimmäisen jakson jälkeen maaginen kirjallisuussankarini.

Rydmanin innostuneisuus tarttui. Muistan erityisesti jakson, jossa joku kilpailija mainitsi ohimennen Hermann Hessen Narkissoksen ja Kultasuun. Rydman päästi kirjan nimen kuulleessaan ihastuneen ja pitkän ah-huudahduksen. Tämän orgasmia muistuttavan äänen täytyi olla todellinen laadun merkki – pyöräilin välittömästi ohjelman jälkeen kirjastoon lainaamaan kyseisen kirjan.

Soitin Rydmanille kiittääkseni häntä.

Kolme tähteä. Välike.
Kolme tähteä. Välike. KulttuuriCocktail

Kari Rydman: Rydman.

Tuomas Karemo: Hei, täällä on Tuomas Karemo Ylestä. Haluaisin kiittää teitä lukupäivään liittyen siitä, että kiinnostuin kirjallisuudesta. Miten päädyitte Juupas eepoksen isännäksi?

KR: Voi, tämä on iloista kuulla! Ohjelma ei nimittäin ollut katsojamäärissä mitattuna mikään jymymenestys. Olin ennen Juupas eeposta osallistunut Ruotsin television yhteispohjoismaiseen klassisen musiikin Kontrapunkt-nimiseen tietovisaan. Sen jälkeen aloin juontaa Tampereen Metso-kirjastossa Kirja-Kontra -nimistä kirjallisuusaiheista tietovisaa yleisön edessä. Olen kokenut tietovisan hyvänä pedagogisena keinona, koska kokemukseni mukaan ihminen tietää enemmän, mitä uskoo tietävänsä. Noissa kirjaston visoissa opetin kisailijoille yhden tärkeän asian, jota käytin myöhemmin myös Juupas eepoksessa: jos tietää vastauksen, sitä ei saa möläyttää samantien. Koukuttavampaa on lähteä ovelasti liikkeelle, hitaasti tietojaan herutellen, ja mahdollisista vihjeistä oivaltaen. Mutta siis tuon visailumenneisyyteni takia päädyin myös Juupas eepokseen.

TK: Millaista oli tehdä Juupasta?

KR: Hauskaa, mutta televisiostudiossa tietokilpailun tekeminen oli jäykempää kuin elävän yleisön kanssa kirjastossa. Sain myös kritiikkiä siitä, että äänsin kirjailijoiden nimiä niin hienosti, että olin ilmeisesti joku hurri. Ohjelmien kommentointi oli tuolloin ihan yhtä älykästä kuin nykyäänkin!

TK: Entä millä tolalla suomalaisten lukeminen on mielestänne nykyään?

KR: Olen tehnyt opettajan töitä 1950–70-luvuilla. Kyllä jo silloin oli jonkinlainen kahtiajako niiden välillä, jotka alkoivat lukea jo nuorena kirjoja ja niiden, jotka eivät lukeneet paljon. Kirjallisuudesta kiinnostuneiden sanavarasto ja tietomäärä olivat aivan eri tasolla. Nyt tämä kahtiajako näkyy paljon selvemmin ja on syventynyt entisestään.

TK: Voisiko Juupas eepos tulla enää telkkarista?

KR: Ei oikein, koska televisiossa limboillaan kaiken aikaa ja tehdään tyhmyyysennätyksiä. Onneksi on edes yksi viihdeohjelma, joka on parhaimmillaan oikein herkullinen: Maikkarilta tuleva Pitääkö olla huolissaan?, jossa on kolme sanavalmista kirjailijaa. Mutta kyllä Juupas eepoksen kaltaiselle ohjelmalle olisi tarvetta, Ylellä ennen kaikkea.

TK: Mitä ajattelette äänikirjoista?

KR: Sitä, että ääni- ja värityskirjojen jälkeen aikuisille pitää varmaan keksiä aikuisten napanuorat...

TK: Hahaa! Millainen lukija itse olette?

KR: Opin lukemaan ja kirjoittamaan kolmen vanhana. Lähetin isälleni rintamalle kirjeitä, joissa utelin, onko isällä kivaa Mannerheimin kanssa. Luin kaiken aikaa, ei ole varmaan yhtäkään vessakäyntiä kolmannen ikävuoden jälkeen, etteikö kirja olisi ollut mukanani pytyllä. 1930–40-luvuilla lapsilla ei ollut niin paljon virikkeitä kuin nykyään, oli aikaa myös lukea. Jossain vaiheessa isäni näytti kirjahyllystämme, että noita Waltareita et sitten lue. Ne olivat isäni mielestä säädyttömiä. No, minähän vein niistä Sinuhen heti seuraavana yönä peiton alle, jossa luin sitä taskulampun valossa niin kauan kuin paristot kestivät. Äitini alkoi antaa minulle salaa rahaa paristoihin, koska hän oli ikään kuin salaliitossa kanssani. Nykyään minulla on neljä huonetta täynnä kirjoja – melkoinen ongelma jäämistössä.

TK: Ymmärrän, että veitte omaehtoisesti lukemisharrastustanne eteenpäin, mutta...

KR: Anteeksi, saanko keskeyttää? Tarkentaisin, että en "vienyt lukuharrastustani omaehtoisesti eteenpäin". Minä vaan luin. Missä oli tekstiä, se oli luettava.

TK: Hyvä tarkennus! Lyhyestä virsi kaunis: ketä itse puolestanne haluaisitte kiittää lukemiseen liittyen?

KR: Voi heitä on niin monia, mutta jos vain yksi pitää mainita, niin Norssin äidinkielen yliopettajaa, tohtori V. A. Hailaa. Hän toimitti Sanan mahti -nimistä kansalliskirjallisuuden lukemistoa 40-luvulta lähtien. Tuosta julkaisusta opin tuntemaan myös Aaro Hellaakosken runot, jotka ovat merkinneet minulle paljon.

TK: Mitä kirjoja suosittelisitte lukemaan?

KR: Joel Haahtelen Elenan ja Jean Gionon Mies joka istutti puita. Kummankin lukee tunnissa. Sitten haluan vielä erityisesti mainita Kiven Seitsemän veljeksen viimeisen luvun. Suomi on häikäisevän ihana kieli, ja tuo kohta on kauneinta tekstiä suomeksi: kielen todellista syvyyttä osoittaa se, että voin valita näin vanhan kirjan, jonka kieli ei ole menettänyt kauneuttaan.

TK: Lämmin kiitos vielä!

KR: Kiitos, tämä ilahdutti suuresti!

Kommenttiketjuun toivotaan ennen kaikkea kiitoksia ihmisille, jotka ovat kannustaneet lukemisessa. Ketju on auki viikon verran.

Kommentit