Hyppää pääsisältöön

Musikanttia Dussekia on hauska kuunnella

Jan Ladislav Dussek oli fortepianon virtuoosi, ensimmäisiä kiertäviä pianovirtuooseja jo Mozartin elinaikana, ensimmäisiä varhaisen romantiikan – tai myöhäisen klassismin pianovirtuooseja. Hän oli Beethovenin esikuva, jonka pianotekstuuri ennakoi Chopinia, jopa Schumannia ja Brahmsia. Dussek ei ollut näiden tapaan järjestelmällinen sävellystyönsä suhteen, ja hänen verraten laajaan tuotantoonsa on ollut melko vaikea päästä kiinni puutteellisten editioiden vuoksi.

Cd-levyn kansi
Cd-levyn kansi CD-levyt

Suomalainen barokkiorkesteri lyö Meta4:n johdolla hynttyyt yhteen fortepianon grand old manin Alexei Lubimovin sekä tämän entisen oppilaan, menestyksekästä uraa tekevän Olga Pashchenkon kanssa. Dussek kirjoitti laajan ja musikantin Kahden pianon konserton B-duuri vuosina 1805–06 Berliinissä itselleen ja yhdelle lahjakkaimmista oppilaistaan, Preussin prinssille Louis Ferdinandille, Beethoveninkin arvostamalle aristokraattivirtuoosille. Kaksikko tunnettiin yhteisistä improvisaatiosessioistaan, ja niinpä konsertto on melkoinen fantastisten ideoiden sekä kosketintaituruuden runsaudensarvi. Se on myös yllättävän sinfoninen, jopa brahmsmaisella tavalla arkkitehtoninen teos, ja kaikin tavoin selvästi varhaisen romantiikan suurimpia saavutuksia pianokonserton alalla heti Beethovenin konserttojen vanavedessä.

Hivenen metelöivä äänitys häiritsee herkkäkorvaista hifistiä, mutta mennee hyvin useimmissa kodeissa sekä autoradiossa. Kahden pianon konserttoa seuraavat kamarimusiikkiteokset kärsivät litistetystä sointikuvasta suurta kokoonpanoa vähemmän. Dussekin f-mollikvinteton Pashchenko ja fibolaiset esittävät miellyttävästi ja tasapainoisesti – kyseessä on muuten Schubertin Forellikvinteton ja sen esikuvateoksen, Hummelin Kvinteton tapaan kontrabassolle, sellolle, alttoviululle, viululle ja pianolle kirjoitettu teos, joka muuten edeltää äsken mainittuja, ja joka syntyi kontrabassotaituri Domenico Dragonettin innoittamana ja esittämänä. Seuraava Notturno concertant pianolle, viululle ja käyrätorvelle on musiikillisesti konventionaalista kvintettoa astetta värikkäämpi ja viattoman musikantti kappale, jota on hyvin hauska kuunnella Lubimovin, Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin ja Tommi Hyytisen eloisana esityksenä.

Suolikielet, luonnontorvet tukittuine äänineen ja 1800-luvun alun fortepianot tekevät tästä musiikista ylipäätään hauskempaa kuunneltavaa.

Jan Ladislav Dussek: Konsertto kahdelle pianolle ja orkesterille B-duuri, op. 63; Pianokvintetto f-molli, op. 41; Notturno concertant Es-duuri, op. 68. Alexei Lubimov ja Olga Pashchenko, fortepiano, Suomalainen barokkiorkesteri, joht. Meta4-jousikvartetti. Alpha Classics. (Alpha 416)

Kuuntele Uudet levyt 10.9.2019, toimittajana Ville Komppa.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.

  • Clara Schumannin laulut vihdoin yksissä kansissa

    Levyarvio

    Clara Schumannin syntymästä tuli viime kuussa kuluneeksi 200 vuotta, mikä on poikinut jonkin verran Schumann-konsertteja ja -julkaisuja pariskunnan pitkäikäisemmältä ja omana aikanaan menestyneemmältä osapuolelta. Clara Schumann oli 1800-luvun ylistetyin pianisti Franz Lisztin ohella, ja hän myös sävelsi sekä sai sävellyksiään julkaistuksi, mikä ei naiselle ollut kovin tavanomaista. Juhlavuoden kunniaksi on nyt julkaistu myös Schumannin lauluista kokonaislevytys, ensimmäinen laatuaan.