Hyppää pääsisältöön

Mustan 1900-luvun musiikillinen testamentti

Natsi-Saksan juutalaisvainot ja antisemitismi, joka vaikutti laajemminkin Euroopassa, myös Stalinin Neuvostoliitossa, tuhosi ihmiselämien lisäksi suuren osan vuosisadan merkittävintä taidetta. Se esti teosten syntymisen joko suoraan tai muutti taiteen tekijöiden kokemusta maailmasta niin merkittävästi että myös taide ja sen reseptio muuttuivat. Tästä voi hyvällä syyllä puhua Mieczyslaw Weinbergin kohdalla. Omaisten menehtyminen natsien käsissä, pako Puolasta Valko-Venäjän kautta Moskovaan ja suoraan Stalinin syliin jätti lähtemättömän jäljen Weinbergiin.

Cd-levyn kansi
Cd-levyn kansi CD-levyt

Weinbergiä on Stalinin kuoleman jälkeen kutsuttu joskus myös Venäjän kolmanneksi suureksi säveltäjäksi Prokojfevin ja Shostakovitshin jälkeen, ja se onkin aivan oikein, jos ei pätkääkään itsestäänselvää, niin vähän hänen musiikkiaan on sittenkin esitetty. Häntä on pidetty Shostakovitshin apinoijana, vaikka kysymys on ennemminkin molemminpuolisesta vaikutteidenotosta. Lisäksi Weinbergin musiikille on ominaista monipuolinen muun musiikin kommentointi, lainailu ja parafraasit – mikä lienee ihan normaalia postmodernissa hengessä. Weinbergiä voisi yhtä hyvin pitää Mahlerin henkisenä perillisenä ja sinfonisen työn jatkana.

Jo useamman vuoden ajan käynnissä ollut Weinberg-renessanssi tuottaa hedelmää: Gidon Kremer ja Kremerata Baltica ovat lyöneet hynttyyt yhteen Liettuan nousevan tähden, kapellimestari Mirga Grazinyte-Tylan ja hänen orkesterinsa, Birminghamin sinfoniaorkesterin kanssa. Deutsche Grammophonin julkaisemalla yhteislevyllä he tekevät suurenmoisen työn Weinbergin musiikillisen testamentin tulkitsijoina: säveltäjän viimeinen sinfonia, vuonna 1991 valmistunut Sinfonia nro 21, lisänimeltään Kaddish, nousee tämän levyn myötä sinne minne se kuuluu, 1900-luvun musiikin kaanoniin.

Grazinyte-Tyla onnistuu Kremerata Baltican ja birminghamilaisten yhteisorkesterin kanssa tavoittamaan Weinbergin musiikin huikean syvyyden, muistojen, surun, tuskan suolaisuuden; Gidon Kremer esittää sooloviuluosuudet herkästi ja haavoittavasti, ja ylipäätään Sinfonian laajojen, runsaasti haavoittuvaa kamarimusiikkia sisältävien jaksojen yhteen punoutuminen tekee suuren vaikutuksen. Jokainen Sinfonian kuudesta osasta puhuttelee välittömästi ja kokonaisuus jättää yksinkertaisesti sanattomaksi. Julkaisun täydentää balttialaisten kanssa taltioitu, lähes puoli vuosisataa varhaisempi Toinen sinfonia jousille. Grazinyte-Tyla puhuu levytekstissä siitä, kuinka Weinbergin musiikki kasvaa sitä mukaa kun siihen paneudutaan yhä paremmin. Tällä levyllä kapellimestari tekee omistautuneine muusikkoineen juuri tuota työtä – ja laulaa itse viimeisen Sinfonian viimeisen osan sopraano-osuudet.

Mieczyslaw Weinberg: Sinfoniat nro 2, op. 30 ja nro 21 “Kaddish”, op. 152. Gidon Kremer, viulu, Kremerata Baltica, ja Birminghamin sinfoniaorkesteri, joht. Mirga Grazinyte-Tyla. Deutsche Grammophon. (483 6566)

Kuuntele Uudet levyt 10.9.2019, toimittajana Ville Komppa.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.