Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Klassinen pääkuva

Teatraalisen lyyrikon orkesterimusiikki tenhoaa

Julkaistu . Päivitetty

Vuonna 2012 kuollut Hans Werner Henze kuuluu ainakin omassa mielessäni niihin 1900-luvun ilmiöihin, joista pidän sitä enemmän mitä kauemmas taakse 1900-luku jää. Isän pakottamana Hitler Jugendiinkin nuorena kuulunut Henze jätti Saksan pian 1950-luvun alussa taakseen kokiessaan kotimaansa ilmapiirin turhan ahtaaksi vasemmistolaisten ajatustensa sekä homoseksuaalisuutensa myötä. Italiaan, ensin Napolin, sitten Rooman seudulle asettunut Henze oli säveltäjänä tyylillisesti moniääninen, hyvinkin moderni mutta lyyrisellä, teatraalisella ja jopa tunteellisella pohjavireellä, hän otti yhteiskunnallisesti kantaa ja viihtyi sellaisissa modernistien hylkimissä teoslajeissa kuin sinfoniassa ja oopperassa. Värikkäissä ja usein ohjelmallisissa teoksissaan Henze on kaiketi itse asiassa postmodernimpi kuin monet niin sanotut postmodernistit.

Cd-levyn kansi
Cd-levyn kansi CD-levyt

Tämä käy hyvin ilmi vuosina 1971–72 sävelletyssä sinfonisessa runossa Heliogabalus Imperator, joka maalaa allegorian Roomaa 200-luvulla muutaman vuoden hallinneesta syyrialaissyntyisestä keisarista. Heliogabalusin karmivat huvit ja käytös johtivat hyvin pian siihen, että omat sotilaat lopulta päästivät hänet hengiltä. Henzen puolituntinen orkesteriteos kuvailee hallitsijaa ja hänen sadistisia rientojaan sekä oikkujaan kekseliäästi ja tenhoavasti, kylläisillä väreillä ja tehokkaalla, italialaisen virtuoottisella orkestroinnilla.

Viime vuonna edesmennyt Oliver Knussen oli kapellimestarina varsinainen nero näyttämään musiikin edukkaimmassa sointiasussaan. Kevättalvella 2014 BBC:n sinfoniaorkesterin kanssa taltioidut Henzen orkesteriteokset on nyt julkaistu: juuri maistellun Heliogabalus Imperatorin lisäksi yhdeksän kuvaelman Los Caprichos Francisco de Goyan samannimisistä etsauksista sekä Anssi Karttusen mestaroima Englantilaiset rakkauslaulut sellolle ja orkesterille soivat orkesterifriikkiä erittäin tyydyttävällä tavalla. Karttunen kertoo levylehtisen alkusanoissaan arkailleensa ensin teokseen tarttumista – kunnes säveltäjän kuoltua rohkaistui. Hyvä niin, sillä tällä taltioinnilla Henzen monikerroksiset, nimeämättä jäävistä englantilaisrunoista inspiroituneet sanattomat laulut todella elävät ja hengittävät.

Erinomaisen 1900-luvun musiikin levyn täydentää Henzen viimeiseksi jäänyt sävellys Ouverture zu einem Theater, Berliinin saksalaisen oopperan satavuotisjuhlatilaus. Ilkikurisesti ja straussmaisessa hengessä elämää juhliva teos on kuolevan säveltaiteilijan vinjetti elämästä itsestään.

Hans Werner Henze: Los Caprichos; Heliogabalus Imperator; Englische Liebeslieder – Canzoni d’amore inglese; Ouverture zu einem Theater. Anssi Karttunen, sello, ja BBC:n sinfoniaorkesteri, joht. Oliver Knussen. Wergo. (WER 7344 2)

Kuuntele Uudet levyt 10.9.2019, toimittajana Ville Komppa.

Lisää ohjelmasta

  • KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    KPKO:n iskevä juhlajulkaisu osoittaa orkesterin vahvuudet

    Äänitysprojektien toteuttaminen pandemiaolosuhteissa ei useimmiten ole ihan suoraviivainen prosessi. Tämän sai omakohtaisesti todeta myös 50-vuotisjuhlavuottaan viettävä Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri. Lykkäyksistä huolimatta saatiin ensimmäinen julkaisu uuden taiteellisen johtajan viulisti Malin Bromanin kanssa tehtyä.

  • Eero Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Hämeenniemen improvisaatioissa on luonnetta ja syvyyttä

    Säveltäjä Eero Hämeenniemen (s. 1951) itsenäisen ajattelun tulokset ovat viime vuosikymmenten aikana löytäneet muotonsa niin soivassa ja kuin kirjallisessakin muodossa. Tällä kertaa puhuu muusikko Hämeenniemi, jonka pianoimprovisaatiot heijastelevat muun muassa jazz-, gospel-, barokki- ja karnaattista musiikkia.

  • Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Laulu-Miehet tulkitsevat Melartinia tulisesti

    Säveltäjä Erkki Melartinin (1875–1937) musiikkia ei äänitteillä tai konsertiohjelmistoissa liian usein vastaan tule. Tämä on tietysti harmillista, koska Melartinin herkkävireistä äänistöä kuulisi mielellään enemmänkin. Melartin hehkui etenkin orkesterisäveltäjänä, mutta muutakin kiinnostavaa hänen tuotannostaan löytyy.

  • Seitakuoro juhlii ensitaltoinneilla

    Seitakuoro juhlistaa neljällä uudella ensitaltoinnilla

    Rovaniemellä toimiva Seitakuoro on yksi pohjoisen tärkeistä kulttuuritoimijoista ja lappilaisen identiteetin ylläpitäjistä. Kadri Joametsin johtaman kokoonpanon uusin julkaisu huipentaa kymmenen vuotta sitten alkaneen Lappi-trilogian. Edeltävillä levyillä soi pääosin vuosien varrella kuoron konserteissa tutuksi tullut ohjelmisto.

Aiheeseen liittyvää

2019

  • Punainen nojatuoli, käsitelty kuva

    Avaruusromua: Ne oli suunniteltu muuttuvaan maailmaan

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi.

    Ne oli tehty liikuteltaviksi ja korvattaviksi. Niiden ei ollut tarkoitus olla ikuisia, vaan niiden rooli oli väistyä, kun tilalle tulisi jotakin uudempaa ja ehkä parempaa. Ne ovat värikkäitä ja sulavasti muotoiltuja tuoleja 1960-luvun alusta. Punainen, keltainen ja sininen. Edessä matala pöytä. Värikkäiden huonekalujen yläpuolella kuvassa lukee suurilla valkoisilla kirjaimilla: Optimistic Modernism. Optimistista modernismia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Lassi Rajamaan piirros säveltäjä Kalevi Ahosta.

    Säveltäjä Kalevi Aho aloitti mandoliinilla – Musiikin syntymäpäiväkalenteri

    Onnittelemme syntymäpäivänä 9. maaliskuuta!

    Maaliskuun 9. päivänä syntynyt Kalevi Aho (s. 1949) oli 10-vuotias koulupoika Forssassa, kun hänen opettajansa perusti mandoliiniyhtyeen, otti Kalevin mukaan ja opetti nuotit. Se oli lähtölaukaus Ahon uralle säveltäjänä. Nykyään Kalevi Aho on kansainvälisesti menestyneimpiä säveltäjiämme ja osallistuu mielellään myös yhteiskunnalliseen keskusteluun. Ahon laajaan sävellystuotantoon sisältyy mm. menestysooppera Hyönteiselämää.

2016

  • cd-levyn kansi

    Omalle ajalleen rehellinen on yhä ajankohtainen

    Levyarvio

    Bernd Alois Zimmermann on eräänlainen omantunnon ääni Toisen maailmansodan jälkeisessä modernismissa. Dodekafonian ja sarjallisuuden eetos, joka pyrki eroon sentimentaalisuudesta ja osoittelevasta representaatiosta, kilpistyy Zimmermannin paljaan raakaan, ihmiskunnan sisimpään käyvään humanismiin. Länsi-Saksan Kölnin radion sinfoniaorkesterin uudella julkaisulla Zimmermann esittäytyy sekä moni-ilmeisenä että ehdottoman ajalleen rehellisenä säveltäjänä, jonka musiikki tuntuu yhä tuoreelta ja ajankohtaiselta.

  • cd-levyn kansi

    Limperin lempeää änkyrää parhaimmillaan

    Levyarvio

    Omalta osaltani voin sanoa, että pidän änkyrästä silloin, kun se on hyvää änkyrää. Eikä asia ole niinkään mustavalkoinen: Magnus Lindbergin ilmaisu on muuttunut neljässäkymmenessä vuodessa räiskyvästä änkyrästä helpommin lähestyttäväksi ja sointuvammaksi, tietyn määrän komplisoitua pintatasoa silti säilyttäen. Radion sinfoniaorkesteri ja Lintu ovat Lindbergin musiikin parissa omimmillaan, luottosellisti Anssi Karttusesta puhumattakaan. Tuloksena on ensiluokkainen, yhtenäisesti soiva, ilmava, hengittävä ja tarpeen tullen hengästyttäväkin levyllinen Magnus Lindbergin uutta, lempeää änkyrää.