Hyppää pääsisältöön

Wolfin liedit ovat myöhäisromantiikan parasta antia

Myönnän auliisti, että on tiettyjä musiikinlajeja – ja ehkäpä jopa säveltäjiä – joita tuon häpeilemättä esiin aina kun voin. Romantiikan ajan laulumusiikki muun muassa kuuluu lemppareihini, myös musiikinhistoriallisen merkityksensä vuoksi: 1800-luvun musiikillista kieltä on melko mahdotonta irrottaa lauletuista sanoistaan silloinkaan kun se väittää olevansa Hanslickin sanoin “soiden liikkuvia muotoja” eli niin sanotusti absoluuttista musiikkia. Schubertin merkitys varhais- ja täysromantiikalle on yleisesti tunnustettua, mutta yhtä oivaltavasti voi myöhäisromantiikan Lied-mestarin Hugo Wolfin nähdä ilmentävän 1800-luvun lopun soivien merkitysten maailmaa.

Cd-levyn kansi
Cd-levyn kansi CD-levyt

Wolfia pidetään Wagnerin suurten linjojen tiivistäjänä Liedin miniatyyreiksi. Ehkäpä näin, mutta nähdäkseni Wolf on yksinkertaisesti ja omillaan hienointa laulutaidetta millä tahansa kielellä. Pistävän huumorin, huumavaan melodian, myöhäisromanttisten, jopa ekspressionististen harmonioiden ja pienten musiikillisten täkyjen mestarina Wolf on omaa luokkaansa. Wolfin kaksiosaisen Italialaisen laulukirjan liedit valmistuivat vuosien 1890 ja 96 välillä; italialaista niissä on tietty melodian korostuminen ja sikäli italialainen henki. Wolfia niissä ovat pienten, parin minuutin laulujen vahvat tunnelmakuvat; sarjan aloittavan laulun otsikon sanoin “Auch kleine Dinge”, myös pienet asiat voivat olla suuria ja merkityksellisiä.

Sopraano Diana Damrau, tenori Jonas Kaufman sekä pianisti Helmut Deutsch ovat rakentaneet Wolfin Italialaisen laulukirjan 46 Liedistä viihdyttävän ja hauskankin kokonaisuuden asettamalla vierekkäin lauluja, jotka joko keskustelevat keskenään tai kommentoivat toisiaan – usein naisen ja miehen sanoin – tai ovat keskenään herkullisesti ristiriidassa. Näin esimerkiksi laulua nro 11 ensimmäisestä kirjasta, “Kuinka olenkaan kaivannut muusikkoa minua rakastamaan”, seuraa toisen kirjan laulut nro 37 ja 32, “Kuinka paljon olenkaan hukannut aikaa sinua rakastamalla” ja “Miksi tämä raivo, rakkaani, joka sinua niin korventaa”. Ensin mainitun humoristisesta, ehkäpä itseironisesta kuvasta taiteilijasta rakastajana käydään rakkauden raadeltavaksi ja vielä wagneriaaniseen melodramaattisuuteen.

Hugo Wolf: Italianisches Liederbuch. Diana Damrau, sopraano, Jonas Kaufmann, tenori, ja Helmut Deutsch, piano. Erato. (0190295658663)

Kuuntele Uudet levyt 10.9.2019, toimittajana Ville Komppa.

  • Egmontia vereslihalla

    Levyarvio

    Melodraama koki 1700- ja 1800-lukujen taitteessa yhden kukoistuskausistaan – jopa niin, että säveltäjät kirjoittivat teoksia kokonaiselle isolle sinfoniaorkesterille ja lausujalle tai näyttelijöille. Helsingin barokkiorkesteri herättää tuota traditiota levyllään Ludwig van Beethovenin Egmont-näyttämömusiikista. Vaikka Goethen alkuperäinen tragedia on ihan täysverinen näytelmä – jälkikäteen, vuonna 1821 Friedrich Mosengeilin kirjoittama ”deklamoitu kertomus Beethovenin Egmont-musiikkiin” tuo Goethen tarinan käänteet ja Beethovenin harvemmin kokonaisuudessaan kuultavan Egmont-musiikin onnistuneesti yhteen.

  • Kristillisen perinteen kertomukset ilmielävinä

    Levyarvio

    Katolisessa reformaatiossa kirkkohistorian nöyrät ja hurskaat, uskollisena pysyneet ja uskonsa vuoksi kuolleet nostettiin uudella tavalla esiin, esimerkkeinä ja pastoraalisina hahmoina katolisen kirkon uudistuessa ja lähestyessä tavallista ihmistä. Nämä hahmot, mukaan lukien kristillisen perinteen vahvat naiset, Judit, Cecilia ja tietysti Maria Magdalena, heräsivät eloon myöhäisrenessanssin maalaustaiteessa, mysteerinäytelmissä sekä varhaisissa italialaisissa kertovissa kirkollisissa musiikkiteoksissa kuten oratorioissa.