Hyppää pääsisältöön

Wolfin liedit ovat myöhäisromantiikan parasta antia

Myönnän auliisti, että on tiettyjä musiikinlajeja – ja ehkäpä jopa säveltäjiä – joita tuon häpeilemättä esiin aina kun voin. Romantiikan ajan laulumusiikki muun muassa kuuluu lemppareihini, myös musiikinhistoriallisen merkityksensä vuoksi: 1800-luvun musiikillista kieltä on melko mahdotonta irrottaa lauletuista sanoistaan silloinkaan kun se väittää olevansa Hanslickin sanoin “soiden liikkuvia muotoja” eli niin sanotusti absoluuttista musiikkia. Schubertin merkitys varhais- ja täysromantiikalle on yleisesti tunnustettua, mutta yhtä oivaltavasti voi myöhäisromantiikan Lied-mestarin Hugo Wolfin nähdä ilmentävän 1800-luvun lopun soivien merkitysten maailmaa.

Cd-levyn kansi
Cd-levyn kansi CD-levyt

Wolfia pidetään Wagnerin suurten linjojen tiivistäjänä Liedin miniatyyreiksi. Ehkäpä näin, mutta nähdäkseni Wolf on yksinkertaisesti ja omillaan hienointa laulutaidetta millä tahansa kielellä. Pistävän huumorin, huumavaan melodian, myöhäisromanttisten, jopa ekspressionististen harmonioiden ja pienten musiikillisten täkyjen mestarina Wolf on omaa luokkaansa. Wolfin kaksiosaisen Italialaisen laulukirjan liedit valmistuivat vuosien 1890 ja 96 välillä; italialaista niissä on tietty melodian korostuminen ja sikäli italialainen henki. Wolfia niissä ovat pienten, parin minuutin laulujen vahvat tunnelmakuvat; sarjan aloittavan laulun otsikon sanoin “Auch kleine Dinge”, myös pienet asiat voivat olla suuria ja merkityksellisiä.

Sopraano Diana Damrau, tenori Jonas Kaufman sekä pianisti Helmut Deutsch ovat rakentaneet Wolfin Italialaisen laulukirjan 46 Liedistä viihdyttävän ja hauskankin kokonaisuuden asettamalla vierekkäin lauluja, jotka joko keskustelevat keskenään tai kommentoivat toisiaan – usein naisen ja miehen sanoin – tai ovat keskenään herkullisesti ristiriidassa. Näin esimerkiksi laulua nro 11 ensimmäisestä kirjasta, “Kuinka olenkaan kaivannut muusikkoa minua rakastamaan”, seuraa toisen kirjan laulut nro 37 ja 32, “Kuinka paljon olenkaan hukannut aikaa sinua rakastamalla” ja “Miksi tämä raivo, rakkaani, joka sinua niin korventaa”. Ensin mainitun humoristisesta, ehkäpä itseironisesta kuvasta taiteilijasta rakastajana käydään rakkauden raadeltavaksi ja vielä wagneriaaniseen melodramaattisuuteen.

Hugo Wolf: Italianisches Liederbuch. Diana Damrau, sopraano, Jonas Kaufmann, tenori, ja Helmut Deutsch, piano. Erato. (0190295658663)

Kuuntele Uudet levyt 10.9.2019, toimittajana Ville Komppa.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.