Hyppää pääsisältöön

Heinisen tuttuja uutuuksia

Viime vuonna 80 vuotta täyttänyt Paavo Heininen tunnetaan sävellystuotantonsa lisäksi ennen kaikkea opetustyöstään. Heininen on arvostettu pedagogi, joka Sibelius-Akatemian sävellysprofessorin virassa toimiessaan oli taidemusiikin alueella merkittävä esteettisten suuntaviivojen määrittäjä Suomessa. Tätä taustaa vasten onkin aina mielenkiintoista tutkia Heinisen itsensä laatimien parametrien ulottuvuuksia. Laadullisia odotuksia herättävä uusi julkaisu esittelee kolme Heinisen viululle ja pianolle säveltämää teosta, jotka kulkevat Boston-sonaattien nimellä.

paavo heininen äänitteen kansi
paavo heininen äänitteen kansi Paavo Heininen

Säveltäjä-Heininen kulkee edelleen pedagogi-Heinisen viitoittamalla tiellä, vaikka radikaalein uutuuden tavoittelu jo takana onkin. Sonaatit ovat Heinisen aiemmasta tuotannosta tuttuun tapaan kallellaan Bergin ja Hartmannin ilmaisuun, kiinnittyen näin vahvasti viime vuosituhannen saksalaiseen estetiikkaan.

Kokonaisuutena Boston-sonaatit ovat ainakin itselleni varsin haasteellista kuunneltavaa, monestakin syystä. Heinisen laatimien sävelmuodostelmien kiinnostavuutta latistaa niiden jatkuva katkelmallisuus, suurten intervallihyppyjen kulmikkuus sekä tutun oloiset sävelrepetitiot ja rytmisesti tihentyvät fraasit.

Yksiosainen ensimmäinen sonaatti jää muodonkin tasolla kiteytymättömäksi, sen hukatessa tiensä kahdenkymmenviiden minuutin kestonsa aikana useampaan kertaan. Ei synny jännitteitä, vain toisiaan seuraavien katkelmien jatkumoita. Lisäksi teos on yksinkertaisesti liian pitkä suhteessa sen tarjoamaan sisältöön. Äänitteen parasta antia on viisiosainen toinen viulusonaatti, joka on ilmaisussaan päämäärätietoisempi ja hallitumpi kuin edeltäjänsä, vaikka se muodoltaan avoimeksi jääkin. Näin kolmannen sonaatin merkitys ja odotusarvo sarjan huipentajana kasvaa. Kolmannen sonaatin loppupuolen repivyys ja maksimaalisuutta tavoitteleva ilmaisu ei kuitenkaan riitä. Taitavasti musisoivat viulisti Kaija Saarikettu ja pianisti Juhani Lagerspetz tekevät minkä voivat, mutta huipentavaa tehoa ei synny.

Hienoa kuitenkin, että Paavo Heininen on järkähtämättömästi pysynyt uskollisena esteettisille arvoilleen ja ihanteilleen. Tämän ajan moninaisuudessa on Heinisen musiikillakin varmasti oma tärkeä paikkansa.

Paavo Heininen. Violin Sonatas. Kaija Saarikettu, viulu, Juhani Lagerspetz, piano. Alba (ABCD443).

Kuuntele Uudet levyt 17.9.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.