Hyppää pääsisältöön

Heinisen tuttuja uutuuksia

Viime vuonna 80 vuotta täyttänyt Paavo Heininen tunnetaan sävellystuotantonsa lisäksi ennen kaikkea opetustyöstään. Heininen on arvostettu pedagogi, joka Sibelius-Akatemian sävellysprofessorin virassa toimiessaan oli taidemusiikin alueella merkittävä esteettisten suuntaviivojen määrittäjä Suomessa. Tätä taustaa vasten onkin aina mielenkiintoista tutkia Heinisen itsensä laatimien parametrien ulottuvuuksia. Laadullisia odotuksia herättävä uusi julkaisu esittelee kolme Heinisen viululle ja pianolle säveltämää teosta, jotka kulkevat Boston-sonaattien nimellä.

paavo heininen äänitteen kansi
paavo heininen äänitteen kansi Paavo Heininen

Säveltäjä-Heininen kulkee edelleen pedagogi-Heinisen viitoittamalla tiellä, vaikka radikaalein uutuuden tavoittelu jo takana onkin. Sonaatit ovat Heinisen aiemmasta tuotannosta tuttuun tapaan kallellaan Bergin ja Hartmannin ilmaisuun, kiinnittyen näin vahvasti viime vuosituhannen saksalaiseen estetiikkaan.

Kokonaisuutena Boston-sonaatit ovat ainakin itselleni varsin haasteellista kuunneltavaa, monestakin syystä. Heinisen laatimien sävelmuodostelmien kiinnostavuutta latistaa niiden jatkuva katkelmallisuus, suurten intervallihyppyjen kulmikkuus sekä tutun oloiset sävelrepetitiot ja rytmisesti tihentyvät fraasit.

Yksiosainen ensimmäinen sonaatti jää muodonkin tasolla kiteytymättömäksi, sen hukatessa tiensä kahdenkymmenviiden minuutin kestonsa aikana useampaan kertaan. Ei synny jännitteitä, vain toisiaan seuraavien katkelmien jatkumoita. Lisäksi teos on yksinkertaisesti liian pitkä suhteessa sen tarjoamaan sisältöön. Äänitteen parasta antia on viisiosainen toinen viulusonaatti, joka on ilmaisussaan päämäärätietoisempi ja hallitumpi kuin edeltäjänsä, vaikka se muodoltaan avoimeksi jääkin. Näin kolmannen sonaatin merkitys ja odotusarvo sarjan huipentajana kasvaa. Kolmannen sonaatin loppupuolen repivyys ja maksimaalisuutta tavoitteleva ilmaisu ei kuitenkaan riitä. Taitavasti musisoivat viulisti Kaija Saarikettu ja pianisti Juhani Lagerspetz tekevät minkä voivat, mutta huipentavaa tehoa ei synny.

Hienoa kuitenkin, että Paavo Heininen on järkähtämättömästi pysynyt uskollisena esteettisille arvoilleen ja ihanteilleen. Tämän ajan moninaisuudessa on Heinisen musiikillakin varmasti oma tärkeä paikkansa.

Paavo Heininen. Violin Sonatas. Kaija Saarikettu, viulu, Juhani Lagerspetz, piano. Alba (ABCD443).

Kuuntele Uudet levyt 17.9.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Taiteilijapari Sakari Oramon ja Anu Komsin elämysten ilta Berliinin filharmoniassa

    Suomalaistaiteilijat Berliinissä marraskuussa 2019.

    Berliini on elämysten kaupunki, huokasi Anja Lankinen onnellisena kaupungin kuulussa filharmonia-konserttisalissa 28. marraskuuta. Anja istui kuulijoiden joukossa, kun suomalainen taiteilijapari, kapellimestari Sakari Oramo ja sopraano Anu Komsi esiintyivät yhdessä Deutsches Symphonie Orchester Berlinin kanssa ja ohjelmassa oli mm. Magnus Lindbergin Accused.

  • Tölöläbin ja Elifantreen kiireetöntä kuulostelua

    Tölölabin ja Elifantreen kiireetöntä kuulostelua

    Jälkiminimalismi loi sillan muun muassa taidemusiikin ja popin välille avaten uusia sointimaailmoja, mahdollisuuksia ja suuntaviivoja. Tätä äänistöä tuotetaan kiinnostavaan tapaan etenkin Yhdysvalloissa, jossa kuilu ns. taide- ja populaarimusiikin välillä ei ole repeytynyt niin ammottavaksi kuin Euroopassa.

  • Juha Leinosen kamarimusiikki soi jämerästi

    Juha Leinosen kamarimusiikki soi jämerästi

    Säveltäjä Juha Leinonen (s. 1956) rakentaa teoksiaan usein jykevästi vyöryvän liike-energian sekä selkeästi piirtyvien musiikilisten hahmojen ja kokonaismuotojen varaan.