Hyppää pääsisältöön

John Luther Adamsin äänimaisema pitää otteessaan

Yhdysvaltalainen John Luther Adams (s. 1953) tunnetaan vahvoja mielikuvia ja tilavaikutelmia tuovista äänimaisemistaan. Nyt päätöksensä saa 2010-luvulla valmistunut orkesteriteosten trilogia. Ensin oli Become River, sitten menestysteos Become Ocean, ja viimeisimpänä nyt ensilevytyksensä saanut Become Desert.

john luther adams äänitteen kansi
john luther adams äänitteen kansi John Luther Adams

”Teos on yhtäaikaisesti ylistys autiomaille, jotka meille on annettu, ja samalla valituslaulu autiomaille, jotka olemme luoneet”. Näin kuvailee säveltäjä itse muutama vuosi sitten kuorolle ja suurelle orkesterille kirjoitettua teostaan. Become Desert on yli neljänkymmenen minuutin kestoinen, rauhallisesti eteenpäin valuva ja soinniltaan alati muuntuva jättiläismäinen äänikangas.

Perussoivuuden teokseen tuovat jousiston kirkkaat harmoniat ja staattinen olevaisuus, jonka päälle ja sekaan kutoutuu lyömäsoitinten heleyksiä. Kestonsa, etenemis-strategiansa ja soivuutensa puolesta se muistuttaa näin Louis Andriessenin kolmekymmentäkuusi vuotta aiemmin valmistunutta teosta De Tijd, vaikka teokset toki omilla jaloillaan seisovatkin.

Adams käsittelee suurta esityskokoonpanoa taitavasti poimien soivuuteen tarpeen mukaan haluttuja sointivärejä. Lopputulos on hillittu ja hallittu, vaikka kokonaisuus rakentuukin viiden erilaisen soitinryhmän liikkuessa yhtä aikaisesti eri tempoissa. Teos on pitkä ja nojaa koko painollaan yhden ajatuksen varaan, mutta tylsyys ei kokonaisuutta vaivaa. Päinvastoin. "Joko se loppui?" oli oma ajatukseni ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Ja pitihän se kuunnella saman tien uudestaan.

John Luther Adams. Become Desert. Seattle Symphony, Seattle Symphony Chorale, joht. Ludovic Morlot. Cantaloupe Music (CA21148).

Kuuntele Uudet levyt 17.9.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.