Hyppää pääsisältöön

John Luther Adamsin äänimaisema pitää otteessaan

Yhdysvaltalainen John Luther Adams (s. 1953) tunnetaan vahvoja mielikuvia ja tilavaikutelmia tuovista äänimaisemistaan. Nyt päätöksensä saa 2010-luvulla valmistunut orkesteriteosten trilogia. Ensin oli Become River, sitten menestysteos Become Ocean, ja viimeisimpänä nyt ensilevytyksensä saanut Become Desert.

john luther adams äänitteen kansi
john luther adams äänitteen kansi John Luther Adams

”Teos on yhtäaikaisesti ylistys autiomaille, jotka meille on annettu, ja samalla valituslaulu autiomaille, jotka olemme luoneet”. Näin kuvailee säveltäjä itse muutama vuosi sitten kuorolle ja suurelle orkesterille kirjoitettua teostaan. Become Desert on yli neljänkymmenen minuutin kestoinen, rauhallisesti eteenpäin valuva ja soinniltaan alati muuntuva jättiläismäinen äänikangas.

Perussoivuuden teokseen tuovat jousiston kirkkaat harmoniat ja staattinen olevaisuus, jonka päälle ja sekaan kutoutuu lyömäsoitinten heleyksiä. Kestonsa, etenemis-strategiansa ja soivuutensa puolesta se muistuttaa näin Louis Andriessenin kolmekymmentäkuusi vuotta aiemmin valmistunutta teosta De Tijd, vaikka teokset toki omilla jaloillaan seisovatkin.

Adams käsittelee suurta esityskokoonpanoa taitavasti poimien soivuuteen tarpeen mukaan haluttuja sointivärejä. Lopputulos on hillittu ja hallittu, vaikka kokonaisuus rakentuukin viiden erilaisen soitinryhmän liikkuessa yhtä aikaisesti eri tempoissa. Teos on pitkä ja nojaa koko painollaan yhden ajatuksen varaan, mutta tylsyys ei kokonaisuutta vaivaa. Päinvastoin. "Joko se loppui?" oli oma ajatukseni ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen. Ja pitihän se kuunnella saman tien uudestaan.

John Luther Adams. Become Desert. Seattle Symphony, Seattle Symphony Chorale, joht. Ludovic Morlot. Cantaloupe Music (CA21148).

Kuuntele Uudet levyt 17.9.2019, toimittajana Aki Yli-Salomäki.

  • Hyvä sirkus toimii aina, todistavat Eskelinen ja Gomyo

    Levyarvostelu

    Pohjimmiltaan Niccolo Paganini oli pahimman lajin kikkailija, mutta hänen huumorinsa on kestänyt aikaa. Sen todistavat viulisti Karen Gomyo ja kitaristi Ismo Eskelinen, joiden uutuuslevy sisältää Paganinin parhaita sketsejä ja linkittää hänet onnistuneesti Locatellin, Vivaldin ja Corellin viuluviikarijatkumoon.

  • Kokeellista kuoroilmaisu Haapasen malliin

    Levyarvostelu

    Yleensä moderni, avantgardistinen kuoromusiikki työlästä nauttia CD-levyn kokoisina annoksina. BIS-yhtiön julkaisu Perttu Haapasen kuoromusiikista on tässä suhteessa keskimääräistä helpompi. Laajasta tuotannosta valikoidut seitsemän teosta ilmentävät Haapasen leikkisää ja kokeilevaa asennetta sekä ihmisääneen että teksteihin, mutta seassa on sointuisuutta ja selviä rakenteita riittävästi, että kuulija kokee olevansa musiikin äärellä. Sitä paitsi Helsingin kamarikuoron kunnianhimo osuu juuri tällaiseen materiaaliin.

  • Turkulaisten jykevä Egmont hurmaisi - jos Hebon tulkintaa ei olisi

    Levyarvostelu

    Turun filharmoninen orkesteri on levyttänyt ahkerasti Naxokselle näytelmämusiikkia, ensin Sibeliukselta ja viimeksi Beethovenilta, ja ylikapellimestari Leif Segerstamin näyttämökokemus on yleensä liimannut musiikkisirpaleet hyvin yhteen. Orkesterin uusi levytys Beethovenin Egmont-melodraamasta hyödyntää kokemusta loistavasti, mutta kohtaa kovan kotimaisen kilpailijan.

  • Lempeää sinfoniarunoilua Virosta

    Levyarvostelu

    Arvo Pärt, Erkki-Sven Tüür ja monet muut ovat nostaneet kansainväliselle tasolle Viron nykymusiikin, mutta varhaisempikin perinne ansaitsisi huomiota. Sitä antaa levy-yhtiö Ondine, joka vuosi sitten julkaisi ensimmäisen levyn Heino Ellerin musiikkia. Nyt projekti jatkuu levyllisellä sinfonisia runoja.