Hyppää pääsisältöön

Toimittajalta: Vesa-Matti Loirin elämäkerta sellaisena kuin toivoitte sen olevan

Jean-Pierre Kusela
Jean-Pierre Kusela Kuva: Antero Tenhunen/Yle KulttuuriCocktail

Jari Tervon Loiri-elämäkerta on herättänyt laajaa närkästystä. Syynä on se, että Loiri kertoo kirjassa elämänsä sellaisena kuin on sen kokenut. Suurta kritiikkiä on herättänyt myös kirjan kirjoittaja Jari Tervo, koska hän on Jari Tervo. Millainen elämäkerta olisi miellyttänyt lukijoita? Tuomas Karemon fantasiassa Otava vetää Tervon saastaisen kirjan pois markkinoilta. Uuden, isänpäiväksi ilmestyvän, version on kirjoittanut pikavauhtia Juha Itkonen.

Jari Tervon Loiri-elämäkerrassa on suuri virhe, joka pilaa kaiken: se kertoo Loirin elämästä. On käsittämätöntä, että kirjassa käydään läpi kaiken muun ohella naissuhteita, huumeita, alkoholismia sekä ylä- ja alamäkiä. Ne eivät kuulu nykyaikaiseen taiteilijaelämäkertaan, puhumattakaan siitä, että ne kuuluisivat ihmiselämään.

Sosiaalisessa mediassa kiihdyttiin kirjan ilmestymisen jälkeen erityisesti Loirin spermaan liittyvästä muistosta, jonka pohjalta kirjoitin artikkelin. Kommentoijien perusviesti oli se, että Loiri teki väärin kertoessaan spermasta Tervolle ja Tervo puolestaan teki väärin kelpuuttaessaan spermatarinan kirjaansa. Media taas teki väärin raportoimalla siitä, mitä Tervo kertoo kirjassa.

Kirjan vetäminen pois markkinoilta on Otavalta ryhdikäs veto. Juuri näin toimii vastuullinen kustantamo. Se kuuntelee kansalaisten toiveita ja tekee nopeat johtopäätökset. Uusi versio vastaa huomattavasti enemmän todellista kuvaa Loirista.

Yksi olennainen parannus Tervon teokseen on se, että Juha Itkosen kirjoittamassa versiossa Loiri ei muistele menneitä.

Uuden elämäkerran alkusanoissa Loiri painottaa myös sitä, että hänelle oli tärkeää tehdä haastattelut selvänä ja ilman itkukohtauksia.

"Kahden vanhan miehen itkuiset ja valkoviiniltä lemahtavat haastattelutuokiot eivät ole kovin kosher nykyaikana – ja aivan syystä eivät ole. Onhan naurettavaa, että 75-vuotias mies liikuttuu muistellessaan elämäänsä ", huomauttaa Loiri.

Loiri perustelee päätöstään olla muistelematta menneitä "harkittuaan kokonaiskuvaa uudelleen". Hän ei pidä 1960- ja 70-lukuja enää kiinnostavana aikakautena.

"Mennyttä mikä mennyttä. Koheltaminen on traagista. Olen sekoillut paljon sekä taiteessani että privaattielämässäni. Siinä ei ole mitään muisteltavaa tai mainitsemisen arvoista. Vain nostalgiavammainen muistelee nuoruuttaan."

Loiri kertoo alkaneensa Tervon kanssa tehdyn "epäonnistuneen ja valheellisen elämäkerran" jälkeen pohtia asioita uudestaan. Hän haluaa pyytää anteeksi kaikilta, jotka ovat edes kuulleet Tervon kirjasta. Anteeksipyyntöön häntä kannustivat sekä Ellun Kanat että Tekirin Harri Saukkomaa.

"Sain toisen mahdollisuuden, ja koen järkeväksi käyttää arvokkaan sivutilan tärkeisiin asioihin: ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja taiteilijoiden apurahatilanteen parantamiseen."

Tämä on hienoa kuulla, Loiri ja Itkonen! Lopputulos voittaa Tervon äijäilevän tulkinnan mennen tullen, ja nyt Loirin todellinen ääni pääsee kunnolla kuuluviin.

"Olin Tervon kanssa tehdyn yhteistyön jälkeen masentunut. Söin vain sipsejä ja katsoin Girls-sarjaa. Sitten eräänä päivänä luin Nuoresta Voimasta My Little Ponyn kapitalistisia teemoja käsittelevän esseen ja koin herätyksen: yhteiskunnallisuus! Miksi en ottanut enemmän kantaa Tervon kirjassa? Miksei Tervo kysynyt minulta ilmastonmuutoksesta ja toksisesta maskuliinisuudesta? Koin oloni petetyksi."

Itkonen kertoo KulttuuriCocktailille, että Loiri alkoi itkeä vain kerran haastatteluoprosessin aikana.

"Taiteilijoiden apurahajärjestelmän oikeudenmukaistaminen liikutti Loiria poikkeuksellisen paljon. Samoin aitojen kohtaamisten puuttuminen sirpaleisessa ajassamme nostatti pienet kyyneleet mietteliään mestarin silmäkulmiin", Itkonen paljastaa.

Erityisen tiukasti Loiri ottaa uudessa kirjassa kantaa ilmastonmuutoksen hidastamiseksi tehtävään työhön:

"Jotain on saatana vie tehtävä! Aika käy vähiin. Tätä maailmaa johtaa umpihullu Trump, ja kaikkea määrittelee ahneus. Näin ei voi jatkua! Jotain voi vielä tehdä kaiken hyväksi."

Entä seksi, onko sitä Itkosen kirjassa? Onneksi ei. Loiri on samalla kannalla:

"Kadun raskaasti kaikkea Tervolle rehentelymielessä kertomaani. Lihalliset seikkailut tarjosivat laihan lohdun nuorelle taiteilijalle, joka etsi itseään. Todellisuudessa koen seksin kokonaisuutena, enkä ajattele sitä yksityiskohtien kautta. Niin kuin ei kukaan muukaan. Kyse on seksipositiivisuudesta!"

Loiri raottaa kirjan loppupuolella myös tulevaisuuden suunnitelmiaan. Ensi kesäksi on suunnitteilla minikiertue Saimaa-yhtyeen kanssa Flow-festivaalille ja Hailuodon Bättre Folkiin. Aikeissa on myös oman pienen teatterin perustaminen.

"Aion avata teatterin, joka on auki aina sadepäivisin. Sisäänpääsymaksua ei peritä keneltäkään, ja ohjelmisto perustuu Jouko Turkan teatterikäsityksen metakritiikille venäläisen esineteatterin keinoin."

Artikkelin tekstinäytteet ovat Juha Itkosen Yx Vesku vaan -elämäkertakirjasta. Kirjan valokuvat on ottanut Meeri Koutaniemi. Jari Tervo ei vastannut KulttuuriCocktailin lukuisiin soittopyyntöihin. Tämä johtuu siitä, ettei mitään soittopyyntöjä ollut, eikä Otava ole vetämässä kirjaa pois markkinoilta. Uutta Loiri-elämäkertaa ei ole luvassa isänpäiväksi.

Keskustelu sulkeutuu 24.10.2019.
Keskustele