Hyppää pääsisältöön

Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

Kuvassa on vanha aapinen, kuvatauluja, penaali ja kello
Kuvassa on vanha aapinen, kuvatauluja, penaali ja kello Kuva: Yle / Heidi Virtanen koulut,kellot,aapiset,Penaali

Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista.

Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi.

Katoavaista on maine ja kunnia? Maineensa Medelplan menetti tultuaan tuomituksi sukurutsauksesta (nykyään ei joutuisi vankilaan suhteesta vaimon veljentyttäreen). Sen sijaan kunnia Pälkäneen puuaapisen painolaattojen kaivertamisesta ei katoa. Se edellytti suurenmoista taitoa ja tuotti sellaista, minkä katoamisesta nykyään ollaan taas huolissaan – lukutaitoa.

Isonvihan aiheuttaman sekasorron aikana 1700-luvun alussa ruotsalaiset olivat kuljettaneet arvokkaat painokoneet turvaan venäläisiltä. Papisto huolestui kansalaisten lukutaidon tilasta. Siksi pätkätyöläisenä maata kierrellyt kirjanpainaja ja kuvanveistäjä Daniel Medelplan sai kaivatun ammattitaitoaan vastaavan toimeksiannon ja kaiversi puiset painolaatat, joiden avulla painettiin teos nimeltään Lasten Paras Tawara, elli ABC-Kirja, joca on suuren tarpen tähden leicattu Puuhun ja Pälcänen seuracunnan Saarnamiesten toimituxen cautta, Prändetty Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralassa 1719.

Daniel Medelplan -museossa esillä oleva Allan Frilanderin tekemä rekonstruktio painolaatasta, jollaisilla Medelplan tiettävästi painoi Pälkäneen puuaapiset. Kuva Yle

Medelplanin työ kantoi seudulla hyvää hedelmää. Aapisen painamisen jälkeisissä piispantarkastuksissa pälkäneläiset saivat kiitosta hyvästä sisälukutaidosta ja kristinopin ymmärtämisestä.
Kirjaa painettiin satakunta kappaletta, mutta emme pääse ihailemaan painojälkeä, koska kaikki kirjat kuten myös painolaatat ovat kadonneet. Viimeinen tunnettu Turun akatemian hallussa ollut aapinen tuhoutui Turun palossa 1827. Tuhoisassa palossa katosi kirjaston lisäksi savuna ilmaan myös Turun asema maamme merkittävämpänä kaupunkina.

aapiskukko
aapiskukko aapiset

Medelplanin aapinen oli Suomen ensimmäinen opus, johon oli painettu kukon kuva, tässä tapauksessa teoksen viimeiselle sivulle. Medelplanin jälkeen kukko esiintyi suomalaisissa aapiskirjoissa noin 280 vuotta, kunnes se katosi niistä 1990-luvulla.

Aapisiskukko antoi aiheen myös Pälkäneen vaakunalle. Se valitettavasti katosi virallisten vaakunoiden joukosta kuntaliitoksessa vuoden 2007 alussa. Kuinka paljon paikallishistoriaa katoaakaan kuntaliitosten yhteydessä! Toivottavasti monen pälkäneläisen lipaston päällä pölyttyy edelleen seudun historiasta kertova kukkovaakunalla varustettu viiri.

Vaakunan kukko lennähti Pälkäneellä sijaitsevan huoltoaseman mainostaulun päälle muistuttamaan alueen kunniakkaasta historista. Kuva Yle

Medelplan ei ole sentään tyystin unohtunut. Hänen muistoaan vaalitaan edelleen Pälkäneellä, jossa on hänen nimeään kantava museo, sekä muistomerkki rauniokirkon pihassa ja Kukkolan kylässä. Puuaapisen juhlavuoden innoittamana kunnassa vietetään Lukutaidon vuotta. Pälkäneen kunta on järjestänyt kesän ja syksyn aikana useita erilaisia kirjoitus- ja lukutaitoon sekä kirjallisuuteen liittyviä tapahtumia ja teemapäiviä.

Isonvihan tapahtumat kertovat kuinka lyhyt ja hauras on yleisen lukutaidon historia. Se voidaan edelleen kadottaa. Siksi kaikki merkit lukutaidon heikentymisestä täytyy ottaa vakavasti. Lukuliike haastaa suomalaiset tartuttamaan lukuintoa ja varmistamaan, että kaikilla lapsilla ja nuorilla on riittävä lukutaito.

Puuaapisen tarina on merkittävä kappale suomalaisen lukutaidon historiaa. Siksi faktori ja kuvanveistäjä Allan Frilander ja kasvatustieteen tohtori Arja Liutta perustivat Pälkäneelle Daniel Medelplanin museon. Aristoteleen kantapää kysyy Liutalta, mikä kumma tämä puuaapinen on ja miksi se painettiin Pälkäneellä. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri