Hyppää pääsisältöön

”Nyt minä kuolen!” Lentokone putosi kadulle, pahasti palanut Ulrika selvisi

Ulrika Björkstam, Maarit Tastula ja Patrik Lassus
Ulrika Björkstam, Maarit Tastula ja Patrik Lassus Kuva: Yle / Harri Hinkka Flinkkilä & Tastula

10 vuotta sitten Ulrika Björkstam menetti hetkessä koko entisen elämänsä ja sai vakavat palovammat. Mistä syntyy se psyykkinen voima, joka saa ihmisen sinnittelemään toivottomuudesta toivoon suuren kriisin keskellä?

Oli marraskuun viides päivä vuonna 2008. Ulrika Björkstam oli lähdössä kotiin toimistoltaan Meksiko Cityssä juhliakseen 29-vuotissyntymäpäiväänsä.

Taksi oli myöhässä. Sitä odottaessaan Ulrika havaitsi matalalla lentävän lentokoneen, joka lähestyi lähestymistään. Sen jälkeen kaikki räjähti.

Maahan satoi metalliromua. Paineaalto heitti hänet katuun. Kaaoksen ja tulimeren keskellä ensimmäinen ajatus oli: ”Nyt minä kuolen!” Ja sitten jostain selkärangasta tuli toinen: ”Nouse nyt, jos aiot vielä jatkaa elämääsi!”

Ulrika nousi ja huusi apua. Joku tuli ja auttoi hänet istumaan kauemmaksi jalkakäytävän reunalle odottamaan ambulanssia. Ensiapuasemalla kaikki pimeni.

Seuraavana aamuna hän heräsi teho-osastolla intuboituna ja päästä varpaisiin sideharsoihin käärittynä. Hän ei pystynyt puhumaan eikä liikkumaan.

40 prosenttia Ulrikan kehosta oli palanut. Tarttuivatko liekit häneen vai aiheuttiko pudonneen lentokoneen tulikuuma kerosiini syvät palovammat? Se ei selvinnyt koskaan.

Alkoi pitkä matka uuteen tuntemattomaan. Ensimmäisenä aamunaan Ulrika ei onneksi tiennyt, että onnettomuus veisi häneltä paitsi kodin Meksikossa, myös työn, parisuhteen ja sen entisen Ulrikan, jonka hän oli aiemmin nähnyt katsovan itseään peilikuvasta.

”Toivo ei ole tunne vaan tapa ajatella”

Yli 10 vuotta myöhemmin Ulrika on käynyt läpi 22 leikkausta kolmessa maassa, lukemattomia ihosiirteitä ja arpikudosten korjausleikkauksia - ja sitkeää kuntoutusta.

Pelkästään palaneiden sorminivelten treenaaminen oli iso urakka. Kun Ulrika onnistui puristamaan ensi kerran kätensä nyrkkiin kuukausien treenin jälkeen, olo oli voitonriemuinen.

- Meni yli vuosi ennen kuin kykenin taas avaamaan vesipullon korkin omin voimin.

Vaikein hetki oli katsoa ensi kertaa peiliin ja nähdä pahasti palaneet kasvot. Ennen onnettomuutta Ulrika ei juurikaan miettinyt omaa ulkonäköään, mutta sen jälkeen omaa muuttunutta olemusta oli enää vaikea unohtaa. Siitä pitivät myös ohikulkijat huolen.

- Tuntui epäreilulta, kun kassajonossa joku tuntematon alkoi taivastella ulkonäköäni. Kyseessä oli kuitenkin elämäni suurin trauma. Monet toki yrittivät kääntää nopeasti häpeillen katseensa pois, mutta totta kai minä näin nekin katseet ja reagoin niihin.

Resilienssillä tarkoitetaan ihmisen psyykkistä palautumiskykyä esimerkiksi vakavan sairauden tai onnettomuuden aiheuttamissa kriiseissä. Osittain luontainen selviytymiskyky on perinnöllistä, mutta toisaalta se on taito, jota voi kehittää myös itse itsessään. Ulrika toimii nyt itse ratkaisukeskeisenä valmentajana auttaakseen muita.

- Olin itse niin ylikorostuneesti reipas ja sinnikäs toipumisen alkuvaiheessa, että oli käydä niin, etten antanut itselleni lupaa surra sitä kaikkea, minkä menetin, vaikka jäinkin henkiin. Onneksi traumaterapeuttini huomasi sen ja muistutti, että myös suru on osa toipumista.

Toisaalta Ulrika teki jo toipumisen alussa päätöksen, ettei valitsisi uhrin roolia eikä jäisi surkuttelemaan itseään loppuiäksi.

- Toivo ei ole tunne vaan tapa ajatella. Toivo on sitä, että pyrkii katsomaan eteenpäin, näkee tulevassa jotain, mikä on merkityksellistä.

Ja olennaista on hyväksyä lopulta se, mitä ei voi muuksi muuttaa, osaksi omaa elämäntarinaansa.

”Muista, että et ole yksin”

Ulrikaa Suomessa operoinut plastiikkakirurgi Patrik Lassus on ollut mukana tiimissä, joka on tehnyt kaksi Suomen ensimmäistä kasvonsiirtoleikkausta. Kaikkiaan niitä on maailmallakin tehty vasta alle 50.

Kasvonsiirtoleikkauksessa esimerkiksi pahoin kasvonsa polttanut ihminen saa elinsiirtona luovuttajan kasvot. Operaatio on äärimmäisen monimutkainen, Suomessa yhdessä leikkauksessa on ollut mukana 10 kirurgia. Ulrika ei tarvinnut varsinaista kasvonsiirtoleikkausta, vaan useita korjausleikkauksia, joita Patrik oli tekemässä.

Myös kokenut kirurgi, kuten Patrik Lassus, tarvitsee omassa työssään resilienssiä eli psyyken palautumiskykyä, koska myös hän on epäonnistunut joskus työssään. Kirurgin työssä epäonnistumisella voi olla dramaattiset seuraukset potilaalle.

- Epäonnistumisen hetkellä ei ole muita vaihtoehtoja kuin mennä eteenpäin. Kärsivällisyys ja sinnikkyys ovat kirurgin tärkeitä ominaisuuksia. Uran alkuvaiheessa stressi oli usein kova ja yöunet huonot. Leikkasin potilaita öisin unissanikin.

Kirurgin työ on yhteistyötä muun hoitotiimin kanssa, mutta niin on myös toipuminen isosta onnettomuudesta. Mitä Ulrika sanoisi sille ihmiselle, jota uskalsi hädin tuskin katsoa silmiin peilikuvassa 10 vuotta sitten?

- Sanoisin, että anna surulle tilaa. Ja muista, että et ole yksin.