Hyppää pääsisältöön

Kuvia otsista, käsistä, jaloista - nuorten someviestittelyssä on oma omituinen logiikkansa

Tyttö, kasvokuva
Hilla Vuorinen Tyttö, kasvokuva Kuva: Yle / Milla Turunen nuoret,oppiminen

Oliko hymiö iloinen vai ilkeä, venyikö vastaamisaika liian pitkäksi? Nuorten taukoamatonta someviestittelyä ohjaavat kirjoittamattomat säännöt, joilla ei ole juuri mitään tekemistä perinteisen luku- tai kirjoitustaidon kanssa, kirjoittaa lukiolainen Hilla Vuorinen.

"Ruudulla näkyy ihmisen otsa. Kuva on näytöllä muutaman sekunnin ja katoaa sitten. Painan vastaustoimintoa, otan kuvan omasta otsastani ja lähetän sen takaisin. Sama toistuu viiden eri ihmisen kanssa, joskus kuvissa näkyvät koko kasvot, joskus jalat. Yhdessäkään kuvassa ei lue mitään. Koko prosessi on ohi minuutissa ja lasken puhelimeni hetkeksi pöydälle. Aika seurata taas oppituntia. Kohta näyttö kuitenkin välähtää ja tartun automaattisesti puhelimeen – toistaakseni äskeisen operaation.

Nuorten viestittely somessa saattaa näyttää melko absurdilta. Viestejä lähetellään paljon, mutta yksittäiset viestit voivat olla sisällöltään hyvin niukkoja. Täyttävätkö kuvat omasta naamasta tai jaloista edes viestin määritelmää? Minullekin siitä on tullut normi, enkä juuri kummastele päivittäistä yhteydenpitoani ihmisten kanssa.

Sillä vaivalla, jolla ennen kirjoiteltiin kirjeitä yhden henkilön kanssa, on nyt mahdollista olla yhteydessä 20 ihmiseen samaan aikaan. Emme välttämättä tunne näitä ihmisiä ollenkaan, mutta silti tiedämme koko ajan heidän olinpaikkansa tai tekemisensä. Saamme jatkuvasti turhaa informaatiota, johon aivomme ovat jo niin koukussa, ettemme voi elää ilman sitä. Jos puhelimessani ei vähään aikaan välky mitään ilmoituksia, tulen levottomaksi ja alan epäillä, että puhelimeni on rikki.

Kännykästäni on tullut käteni jatke, jota ilman en osaa toimia.

Tätäkään kirjoittaessani en voi olla vilkaisematta puhelintani aika ajoin. Kännykästäni on tullut käteni jatke, jota ilman en osaa toimia. Aamupalapöydässä vanhempani hämmästyvät, jos olen erossa puhelimestani. Saatan joskus kesken oikean elämän keskustelun kadota toiseen somessa käytävään keskusteluun. Monet nuorten suosimista sovelluksista ovat petollisia – esimerkiksi Snapchatissa viesteihin tulee vastata heti. Tyhjänpäiväisiäkään viestejä ei somen kirjoittamattomien sääntöjen mukaan saa ignoorata eli olla vastaamatta niihin.

Olen pohtinut paljon yksinäisyyttä. On tavallaan paradoksaalista, että some lisää yksinäisyyttä, mutta samalla se on lääke siihen – ainakin minun kohdallani. Tavoitan sen kautta ihmisiä, joihin en olisi kotikulmillani törmännyt ja luon vahvempia yhteyksiä kuin koskaan aikaisemmin.

Tyttö katsoo kädessään olevaan kännykkää.
Tyttö katsoo kädessään olevaan kännykkää. Kuva: Yle / Milla Turunen nuoret,Some

Ei myöskään riitä, että on löytänyt nämä ihmiset somen kautta, vaan kontakteja täytyy myös hoitaa ympärivuorokautisesti. Jos ennen ystävyyssuhteen ylläpitämiseksi riitti soitto kerran viikossa, niin nyt vaaditaan monta viestiä päivässä. Somesta eristäytyminen tarkoittaisi automaattisesti monien kontaktien katkeamista.

Nykyään nuoret tarvitsevat täysin erilaista someviestien lukutaitoa. Yksinkertaiset vastaukset kuten ”joo” tai ”haha” voivat olla monitulkintaisia ja mielikuvitusta vaativia. Eri äänenpainojen, ivallisuuden tai loukkaantumisen huomaaminen jää lukijan vastuulle. Emojien ja hymiöiden oli alun perin tarkoitus helpottaa tätä ongelmaa, mutta nykyään hymynaama ei ole automaattisesti positiivinen – se saattaa hyvinkin olla vittumainen hymiö.

Lukemisessa kehittyvät kirjalliset taidot eivät lisää suosiota suosiota virtuaalisessa maailmassa.

Tavallaan some on pelastanut meidät ujot suomalaiset. Tuttua ei yleensä uskalla moikata kadulla, mutta puolituttua voi aivan hyvin lähestyä Snapchatissa. Some antaa meidän käpertyä omiin oloihimme, mutta päästää silti meidät osaksi maailman menoa. Se antaa toisaalta mahdollisuuden tutustua ihmisiin maailman toisella puolen toisaalta stalkata eli selvittää omasta naapurista kaikki mahdollinen ennen kuin on pakko kohdata hänet rappukäytävässä.

Suuri kysymys on, mitä tapahtuu kirjoitustaidollemme, jos yhteydenpito muuttuu yhä primitiivisemmäksi. Kännykällä viestittely ei vaadi samoja sosiaalisia taitoja kuin aidot kohtaamiset ja empatiakykykään ei kehity, kun kommunikaatio ei tapahdu kasvotusten. Nuorten lukutaidon rapistumista ihmetellään joka mediassa. Ei ihme, jos kirjat eivät houkuttele, sillä lukemisessa kehittyvät kirjalliset taidot eivät lisää suosiota virtuaalisessa maailmassa.

Sosiaalinen media ei myöskään tarjoa mahdollisuutta ihmisiä yhdistäville kokemuksille. Välillä minultakin unohtuu, että ystävyyssuhde ei synnykään joka toinen minuutti laitetuista kuvista nenästäni vaan täysin muista tekijöistä. Toisen kanssa on mukavampi nauraa kasvotusten, sillä somessa nauruhymiöt ovat todellisuudessa hiljaisuutta.

Joskus kasvokkain sanotut sanat vain kertovat enemmän kuin tuhat kuvaa."

Hilla Vuorinen osallistui vuoden 2019 kesälukiokursseille Skotlannissa. Hän keräsi kesälukiossa englanninopintojensa ohella aineistoa artikkeleihin, joita julkaistaan eri medioissa.

Lue lisää:

Emma1234

Emma1234-peli on tehty kouluikäisille lapsille. Pelissä ratkaistaan somemysteeriä: kuka levitää luokassa valheita. Sitä pelaamalla pääsee miettimään, onko kaikki somessa sitä, miltä se näyttää ja millaisia seurauksia erilaisilla valinnoilla voi olla. Peli on kehitettty Oulun ammattikorkeakoulun EduLabissa.

Keskustelu sulkeutuu 23.10.2019.
Keskustele

Media- ja digitaidot